Pääkirjoitus: Kuhinaa kuntavaaleihin
Nuorten kuntavaaliehdokkaiden määrä on alhaisin 20 vuoteen. Muutamassa kunnassa ei ole lainkaan alle 30-vuotiaita ehdokkaita ja toisaalta yli 64-vuotiaiden ehdokkaiden määrä on noussut vuosi vuodelta. Ensikertalaisia on 80 prosenttia eli ehdokkuus houkuttelee lähinnä vanhempaa väestöä. Tämä ei ole ihme, kun peilaa tilannetta Suomen vinoutuneeseen ikärakenteeseen: väestö ikääntyy ja syntyneiden määrä vähenee.
* * *
Nuorten kiinnostus politiikkaa ja yhteiskunnallisia asioita kohtaan on jatkuvasti laskenut. Tuoreimman nuorisobarometrin (2016) mukaan nuorten kyynisyys ja epäluottamus Suomen tulevaisuutta kohtaan on lisääntynyt nopeasti. Koulutus on yksi merkittävimmistä arvoihin ja asenteisiin vaikuttavista tekijöistä ja se heijastuu poliittiseen aktiivisuuteen. Koulutetut nuoret osallistuvat enemmän ja suhtautuvat tulevaisuuteen optimistisemmin. Mutkia suoriksi vetäen voisi siis arvioida, että koulutukseen kohdistuneet ja kohdistuvat leikkaukset tulevat olemaan kytköksissä nuorten hiipuvaan intoon yhteiskunnallisista asioista.
Lainsäädäntö velvoittaa ”nuorten osallisuuteen” ja uuden kuntalain mukaan jokaisessa kunnassa tulisi olla ensi kesään mennessä nuorisovaltuusto nuorten vaikuttamismahdollisuuksien varmistamiseksi. Tämä on askel oikeaan suuntaan, vaikka vaarana onkin, että osallistuminen kasautuu muutenkin paljon harrastaville. Joissain kunnissa on myös aidosti pulaa nuorista valtuustotoiminnan käynnistämiseksi ja tarpeen olisi kehittää yhteistyömalleja yli kuntarajojen. Seuraavissa kuntavaaleissa viimeistään näemme, onko näillä pykälillä oikeasti vaikutusta nuorten osuuteen ehdokasasettelussa.
* * *
Tarvitsemme myös maahanmuuttajia tulevaisuuden kansanvallan turvaamiseksi, ehdokkaina ja äänestäjinä. Henkisen kodin löytäminen nykyisistä puolueista on kuitenkin monelle haastavaa ja politiikan kieli koetaan vieraaksi. Hyvällä syyllä voi kysyä, onko nuorilla tai maahanmuuttajilla riittävästi tietoa, mihin asioihin voi kuntatasolla vaikuttaa? Löytyykö itseä koskettavia teemoja ja aiheita helposti? Miten aikaa ja rahaa vievä, suhteellisen kuluttava luottamustoiminta sopii muutenkin taloudellisesti ja henkisesti haastavaan arkeen?
Kansanvalta edellyttää keskustelua. Some-raivon ja twiittailun aikana paikoin tuntuu, että poliittista keskustelua ja kommentointia leimaa ohipuhuminen ja oikeassa olemisen tarve. Meidän pitäisi kuunnella, reagoida ja olla uteliaampia, lopettaa keskustelu ääripäistä ja keskittyä oikeisiin sisältöihin. RKP-nuoret selvittivät, mitkä tekijät jarruttavat nuorten politiikkaan lähtemistä. Kolmannes vastasi, että kukaan ei ole pyytänyt. Oletammeko, että nuoret tai maahanmuuttajat löytävät politiikan ilman, että heidän kanssaan käydään aktiivista ja kannustavaa dialogia päätöksenteosta?
* * *
Tanskassa onnistuttiin nostamaan kuntavaalien äänestysaktiivisuutta jopa kuusi prosenttiyksikköä massiivisella kampanjalla, joka näkyi kaikkialla katukuvassa. Mukana olivat niin kunnat, valtiot, järjestöt kuin paikalliset julkkiksetkin. Vaaleista tehtiin iso yhteisöllinen tapahtuma, jonka myötä viestittiin konkreettisella tavalla kunnallisen päätöksenteon sisällöistä ja merkityksestä. Mikä hienointa, kampanjalla onnistuttiin nostamaan myös haastavimpien ryhmien eli juuri nuorten ja maahanmuuttajien äänestysaktiivisuutta.
Vaikuttaminen pitäisi nähdä ja kokea oikeutena, joka lujittaa yhteisöllisyyttä ja sitoo eri ihmisryhmät ja sukupolvet yhteisten asioiden äärelle. Pystyisimmekö me toistamaan Tanskan ihmeen, jos muuttaisimme keskustelua ihmisläheisemmäksi ja loisimme perinteisten juhlavien vaalikahvien ympärille vaikkapa ravintolapäivän kaltaisen, positiivista kuhinaa herättävän kansantapahtuman?
Marja Honkakorpi, Kuntalehden päätoimittaja
Kirjoitus on Kuntalehden 4/2017 pääkirjoitus
