Pääkirjoitus: Ohi on - seuraavat edessä
Kuntavaalien tulos muutti valtasuhteita lähinnä kaupungeissa. Valtakunnallisesti on kiinnostavaa arvioida kannatusprosentteja ja hallituksen suosiota, mutta todellisuudessa Suomessa käytiin 295 kuntavaalit ja valtuustopaikkojen lukumäärän osalta keskustalla on edelleen vahvin asema. Sillä on 80 kunnassa yksinkertainen enemmistö ja hallussaan liki kolmannes kaikista jaossa olleista paikoista.
Tulevat maakuntavaalit näyttäisivät olevan keskustalle suosion laskusta huolimatta läpihuutojuttu. Kommuntorgetin laskelmien mukaan keskusta valtaisi puolet maakunnista ja demareiden asema olisi vahva viidessä. Kokoomus sen sijaan olisi suurin kahdessa väkirikkaassa maakunnassa, joista toinen on vaikutusvaltainen Uusimaa. Ja etenkin Uudellamaalla useampi kunta jäisi ilman edustajaa maakuntavaltuustossa, sillä pääkaupunkiseutu jyräisi niin ehdokkaiden kuin äänestäjienkin määrässä.
* * *
Tammikuulle kaavailluista maakuntavaaleista uhkaa tulla kansanvallan pohjanoteeraus, vaikka ne yhdistetään presidentinvaaleihin. Ehdokasasettelu tulee olemaan puolueille haastavaa näin pian kuntavaalien jälkeen. Monessa pienemmässä kunnassa kynnys lähteä aikaa ja rahaa vievään kampanjointiin lienee korkea, koska läpimenon mahdollisuudet ovat olemattomat isojen kaupunkien rinnalla.
Osa kansanedustajista on jo ilmoittanut lähtevänsä myös maakuntavaaleihin. Vaikka kansanedustajat olivat monissa kunnissa ääniharavia, onko ajankäytön ja demokratian kannalta viisasta nojata samoihin ehdokkaisiin myös maakuntavaaleissa? Niin ikään osa kunnanjohtajista on ilmoittanut olevansa käytettävissä maakuntavaaleissa. Synergiaetuja eittämättä syntyy, mutta myös intressiristiriitoja. Toisaalta, mitä vähemmän on tunnettuja ja vetovoimaisia ehdokkaita, sitä vähemmän on äänestäjiä. Ja sanomattakin on selvää, että tässä tilanteessa tarvitaan osaavia maakuntavaltuutettuja.
* * *
Jos kuntavaaleissa oli paikoin vaikea hahmottaa tulevien valtuustojen tehtäväkenttää, sitä se tulee olemaan myös maakuntavaaleissa. Ymmärtääkö äänestäjä, mistä kaikesta maakunta vaikkapa sote-asioissa päättää, missä kulkevat vallan ja vastuun rajat, miten maakuntien konsernirakenne toimii? Maakuntiahan on 18, sote-yhteistyöalueita viisi ja laajan päivystyksen yksiköitä 12. Kaikki maakunnat ovat järjestämisvastuussa, saavat rahoituksen valtiolta samoin perustein ja maakuntien välille solmitaan yhteistyösopimuksia, joilla siirretään päätäntävaltaa yhdestä maakunnasta toiselle. Valinnanvapaus tuo maakunnasta riippuen markkinoille tukun yksityisiä toimijoita. Sote-investoinneissa puolestaan päätöksentekoon osallistuvat maakunnan lisäksi muun muassa STM, VM, palvelukeskus…
Missä raha, siellä valta. Maakuntien osalta myös kokonaisuuden hallinta ratkaisee. On erilaista järjestää sote-palvelut 70 000 asukkaan maakunnassa kuin 1,6 miljoonan. Uudellamaalla on moniongelmaisia pienen kaupungin verran, jossakin muussa maakunnassa suurin haaste on esimerkiksi väestön ikääntyminen. Eli kokoomuslainen maakunta saanee kontolleen päätöksenteoltaan todella poikkeavan kokonaisuuden verrattuna keskustalaiseen maakuntaan.
* * *
Maakuntavaalien kohtalo tuntuu olevan vielä auki muutenkin. Jotta vaalit kyetään järjestämään tammikuussa, on sote-lait saatava läpi ja väliaikaishallinto pystyyn viimeistään marraskuun alun hujakoilla. Näillä näkymin mennään aivan kalkkiviivoille.
Mitä äänestysaktiivisuuteen tulee, mitkään temput eivät auta aktivoimaan nukkuvien puoluetta, mikäli itse asia tuntuu ylitsepääsemättömän etäiseltä ja vieraalta, maakunta hahmottomalta byrokratialta. Äänestäjien suuntaan siis tarvitaan kipeästi aktiivista vaalityötä, näkyvää viestintää ja ihan perinteistä markkinointia, jotta demokratia toteutuisi niissä pienissäkin kunnissa. Vaikeuskerrointa riittää monesta suunnasta.
Marja Honkakorpi, päätoimittaja
Kirjoitus on Kuntalehden 5/2017 pääkirjoitus
