Mikko Kärnä 6.3.2015

Saamelaiskäräjät syyllistyy ihmisoikeusrikkomuksiin

Eilinen oli mielenkiintoinen päivä saamelaispolitiikassa. Perustuslakivaliokunta päätti äänestyksen jälkeen, että se säilyttää nykyisen saamelaismääritelmän. Samalla valiokunta päätti esittää, yhtä lailla äänestyksen jälkeen, että Suomen valtio ratifioisi ILO-169 yleissopimuksen. 

Mikäli nämä esitykset pitävät suuressa salissa, ennustan vuosikymmeniä kestävää riitaa Lappiin. Esitys ILO-169 yleissopimuksen ratifioinnista kun on Suomen valtiosopimusoppaan vastainen, siihen liitetty selitysosa maaoikeuksista ei ole oikeudellisesti sitova eikä eduskunnalla siten ole mitään tietoa siitä, mistä se on lopulta päättämässä. On uskomatonta, että tällainen esitys edes aiotaan päästää suureen saliin.

Erityisen huolestuttavaa on kuitenkin se, miten saamelaiskäräjien vaalilautakunta on tämän kaiken keskellä toiminut. Vaalilautakunta käsitteli alkuvuodesta uusia hakemuksia saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, joita oli kaikkiaan noin 800. Näistä yli 300 hylättiin. Päätöksiä on postitettu hakijoille tällä viikolla ja julkaisen tässä luvan saatuani yhden tapauksen, jonka käsittelyssä saamelaiskäräjien vaalilautakunta on selkeästi syyllistynyt ihmisoikeusrikkomukseen.

Kyseisessä tapauksessa vaalilautakunta päätti olla merkitsemättä hakijaa saamelaiskäräjien vaaliluetteloon, vaikka hänen isänsä merkittiin vaaliluetteloon vuonna 2011 Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä. Toisin sanoen hakijan isä on, korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä, saamelainen, mutta hänen lapsensa ei sitä nyt ole saamelaiskäräjien vaalilautakunnan päätöksellä. Tämä tarkoittaa, että saadakseen tunnustuksen saamelaisstatukselleen, on hakijan valitettava päätöksestä ja todennäköisesti asia käsitellään korkeimmassa hallinto-oikeudessa. On pöyristyttävää, että ihmisten etninen identiteetti asetetaan tällaisten oikeusprosessien alaiseksi.

CERD:n suositusten ja YK:n alkuperäiskansojen oikeuksien julistuksen mukaisesti alkuperäiskansalla on tietty vapaus ja oikeus itse päättää identiteettikriteereistään eli alkuperäiskansaan kuulumisen perusteista. Alkuperäiskansaan kuuluvalta henkilöltä voidaan evätä oikeus kuulua tähän kansaan vain, mikäli toimenpide on objektiivisesti ja kohtuullisesti oikeutettu. Päätöksen tulee myös perustua tunnustettuihin kansainvälisiin ihmisoikeussopimuksiin ja ensisijaisesti on korostettava henkilön itseidentifikaatiota. Nyt saamelaiskäräjien 5 henkinen vaalilautakunta on päättänyt, että hakijan isän saamelaisuudesta huolimatta hänen lapsensa ei ole saamelainen. Päätöstä perustellaan ryhmäidentifikaatiolla, joka tässä tapauksessa tarkoittaa viiden poliittisesti valitun henkilön poliittista päätöstä. Kyse on samasta tilanteesta, mikäli maamme istuvan hallituksen annettaisiin päättää, kuka seuraavissa vaaleissa äänestää. Eräs hakija taas oli liittänyt hakemukseensa yhdentoista eri saamelaiskäräjien vaaliluettelossa jo olevan henkilön antaman todistuksen omasta saamelaisuudestaan. Kuten arvata saattaa, tämäkään ei kelvannut vaalilautakunnalle, joka voi mielestään olla ainoa oikea "ryhmähyväksynnän" antava taho. Asian tekee erityisen kummalliseksi se, että nykyinen laki ei edes tunne käsitettä "ryhmähyväksyntä"!

Vaalilautakunnan tulisi toiminnassaan noudattaa lakia ja KHO:n vuosikirjapäätösten tulisi oikeuslähteinä ohjata vaalilautakunnan työskentelyä. Näin ei ole nyt tapahtunut ja vaalilautakunta on loukannut hakijan ihmisoikeuksia eväämällä häneltä perusteetta oikeuden kuulua alkuperäiskansaan. Tapaus ei ole ainoa laatuaan, vaan vastaavia on satoja, mutta sen tekee erityisen törkeäksi se, että hakijan isä on aiemmin joutunut hakemaan tunnustuksen asemalleen oikeusprosessin kautta. Samoin on saatettu tietooni, että vaalilautakunta on tälläkin kertaa esimerkiksi hyväksynyt henkilön, mutta ei hänen lapsiaan vaaliluetteloon. Vaalilautakunnan työskentely on siis täysin mielivaltaista ja lain sekä oikeuslähteiden vastaista.

Suomen valtion tulisi nyt lopultakin ymmärtää, millaisen joukon kanssa se asioi saamelaiskäräjien kanssa asioidessaan. Saamelaiskäräjät on syyttänyt Suomea hyvin herkästi ihmisoikeuksien unohtamisesta samalla, kun se itse toistuvasti syyllistyy ihmisoikeusrikkomuksiin. Asia tulisi viipymättä selvittää ja tutkia. Toivon vilpittömästi, että eduskunta jäädyttää nyt käynnissä olevien lakihankkeiden käsittelyn kunnes tämä asia on saatu selvitettyä. Suomen kansainvälinen maine ihmisoikeuksien mallimaana on vaakalaudalla, kun se sallii vähemmistön omiin vähemmistöihinsä kohdistuvan syrjinnän.

Sekin on ihmeellistä, että yhdenvertaisuusvaltuutettu Eva Biaudet ei kiinnitä näihin asioihin mitään huomiota. Puoluepolitiikka ei saa koskaan sokaista virkamiesten silmiä, mutta nyt RKP:n etu näyttäisi yhdenvertaisuusvaltuutetun arvomaailmassa ajavan ihmisoikeuksien edelle. RKP:n suhtautuminen asiaan puolueena on erityisen huolestuttavaa, sillä puoluepolitiikkaa ei voida sivistysvaltiossa asettaa ihmisoikeuksien edelle.

Jaa artikkeli