Mikko Kärnä 5.1.2016

Ministeriöiden näkemykset aluehallintouudistuksesta on rohkeasti sivuutettava

Ministeriöt antoivat eilen omat selvityksensä hallituksen päättämästä itsehallintouudistuksesta, jossa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisvastuu siirretään 18:sta maakunnalle. Samassa yhteydessä on tarkoitus järjestää uudelleen nykyinen valtion aluehallinto ja siirtää se kansanvaltaiselle pohjalle. 

Ministeriöiden selvitykset eivät sinällään ole yllättäviä. Ne ovat vapaaehtoisesti valmiita luovuttamaan ainoastaan murusia vallastaan uusille itsehallintoalueille. Ministeriöt ovat kyllä valmiita muuttamaan lakeja ja jakamaan tehtäviä, mutta ne haluavat ohjata ja valvoa toimintaa aivan kuten tähänkin saakka. Lapin yliopiston julkisjohtamisen professorin Timo Aarrevaaran mukaan ministeriöiden vastauksiin ei sisälly sellaisia suuria hallinnon uudistamisen ajatuksia, joita nyt tarvittaisiin. Olen Aarrevaaran kanssa täsmälleen samaa mieltä. Mikäli uudistus toteutetaan ministeriöiden tahtotilan mukaisesti, ei todellista maakunnallista itsehallintoa synny ja samalla jäävät toteutumatta myös ne miljardien säästöt, joita uudistuksella haetaan. 

Ministeriöiden näkemykset onkin nyt rohkeasti uskallettava sivuuttaa. Suomi tarvitsee uusia sekä ennakkoluulottomia ratkaisuja ja vanhojen rakenteiden purkamista uusien tieltä. Kaikki aiemmat suuret valtionhallinnon uudistukset ovat kompastuneet siihen, että koko Suomi on näissä uudistuksissa laitettu yhteen ja samaan, Helsingissä sorvattuun muottiin, eikä todellista uudistusvalmiutta ole ollut. Kukapa nyt vapaaehtoisesti haluaisi vallastaan luopua? Eivät ministeriöt ainakaan.

Olen vakuuttunut siitä, että laajempi alueellinen itsehallinto poikii parempia tuloksia niin kansantalouden kuin ihmisten hyvinvoinninkin kannalta. On selvää, että myös itsehallintoalueiden on noudatettava lakia ja niiden toimintaan on voitava tarvittaessa puuttua valtion taholta, mutta nykyinen ohjaus- ja valvontajärjestelmä on tarpeettoman suuri. Vallan mukana tulee aina vastuu. On myös hyvä muistaa, että olemme Suomessakin sitoutuneet noudattamaan subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatetta, jonka mukaisesti julkisen vallan päätökset tulisi tehdä mahdollisimman lähellä ihmisiä sillä tasolla, jolle ne luonteensa mukaan sopivat. Kansalaisista etääntyneen ja pirstoutuneen aluehallinnon sijasta nyt on lopultakin aika siirtyä kohti eurooppalaista läheisyysperiaatteelle rakentuvaa mallia. Suomessa tämä tarkoittaa laajaa maakunnallista itsehallintoa. 

Juha Sipilän hallituksella on nyt historiallinen mahdollisuus siirtää valtaa keskushallinnolta lähemmäksi kansalaisia. Tätä mahdollisuutta ei pidä hukata eikä nöyrtyä ministeriöiden vastustelevien virkamiesten edessä. Laaja maakunnallinen itsehallinto on tavoittelemisen arvoinen asia.

Jaa artikkeli