Mikko Kärnä 12.1.2016

Norjan turvapaikkapolitiikka ei ole Suomea tiukempaa

Norjassa maahanmuuton ja integraation ministeri Sylvi Listhaug on todennut, että Norja voisi kieltäytyä ottamasta vastaan hakemuksia turvapaikanhakijoilta, jotka saapuvat muiden Pohjoismaiden tai Venäjän kautta. Norjan hallitusta onkin kritisoitu sen valmistelemista turvapaikkapolitiikan tiukennuksista, sillä niiden nähdään olevan ristiriidassa esimerkiksi Geneven pakolaissopimuksen kanssa. Mikäli Norja päättäisi kokonaan olla ottamatta vastaan turvallisista maista saapuvia kolmansien maiden turvapaikanhakijoita, päättäisi se käytännössä olla noudattamatta sopimusta.

En usko päivääkään, että näin tapahtuisi. Ulospäin on vain haluttu antaa kuva äärimmäisen tiukasta linjasta, mikä onkin tässä tilanteessa järkevää. Jopa Suomessa on tietyissä medioissa ja julkisessa keskustelussa luotu kuvaa, jonka mukaan Norja tekisi Suomea huomattavasti tiukempaa turvapaikkapolitiikkaa. Ei tee – ainakaan nykyisellään. Norjan ja Suomen turvapaikkapoliittiset käytänteet ovat käytännössä yhtäläiset ja molempia maita sitovat samat kansainvälisoikeudelliset velvoitteet, joihin ne ovat myös sitoutuneet. Norja on vain onnistunut kahdenvälisissä neuvotteluissaan Venäjän kanssa sopimaan jostain, mihin Suomi ei toistaiseksi ole pystynyt. 

Norja "päätti" 28.11.2015, että Norjaan ei päästetä ilman Norjaan tai Schengen-alueelle myönnettyä viisumia. Asiasta tiedotettiin näyttävästi ja tiedottamista seuraavan päivän jälkeen Norjaan ei olekaan saapunut yhtään turvapaikanhakijaa Venäjältä. Uutisessa ei todellisuudessa ollut mitään uutta. Norja ei ole kieltäytynyt ottamasta vastaan turvapaikanhakijoita Venäjältä, mutta jostain syystä heitä ei enää Venäjältä Norjaan saavu. Tai pikemminkin venäläiset eivät heitä enää Norjaan päästä. 

Norjan ulkoministeri rge Brende totesi itsekin marraskuussa, että "rajan sulkeminen Venäjälle olisi hyvin epäviisasta". Sen sijaan Brende pyysi Venäjää pysäyttämään kaikki sellaiset henkilöt, joilla ei ole viisumia Norjaan tai Schengen-alueelle. Oletan, että asiasta käytiin neuvotteluja Brenden ja Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrovin välillä ja näiden neuvotteluiden tuloksena Venäjä päätti pysäyttää turvapaikanhakijoiden saapumisen Norjaan. Suomen osalta näin ei ole päätetty toimia, vaikka rajaviranomaiset ovatkin arvioineet, että myös Suomeen saapuvaa liikennettä säännöstellään. 

Turvapaikkapoliittinen tilanne itärajalla on kuitenkin kriisiytymässä. Norjassa perusteetta turvapaikkaa hakeneiden pikakäännytykset pystytään tekemään 48 tunnissa, kun meillä Suomessa kuluu kahdeksan vuorokautta. Se on aivan liian pitkään. Lapin rajavartiosto tiedotti eilen, että mikäli hakijoiden määrä säilyy nykyisellä tasollaan, voi Venäjältä tulla Suomeen tämän vuoden aikana 7 500 turvapaikanhakijaa.

Voi olla, että Suomen asema EU:n jäsenenä on vaikeuttanut neuvottelutuloksen saavuttamista Venäjän kanssa. EU on hoitanut omaa turvapaikkapolitiikkaansa luokattoman huonosti. Schengen-säännöstöä, joka on lopulta osa kysymyksen ratkaisua, ei ole noudatettu ja EU:n Venäjä -suhteet ovat edelleen tulehtuneet. Ilmassa on kuitenkin useita positiivisia signaaleja. Esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa on poikkeavan tilanteen takia otettu käyttöön sopimuksen mahdollistamat sisärajatarkastukset ja turvapaikanhakijoita ei saavu länsirajallemme käytännössä ollenkaan.

Sopimuksen noudattamista tulee nyt ehdottomasti vaatia ja ulkorajojen hotspotit on saatava toimintaan ennen kesää. Turvapaikanhakijoiden liike on pysäytettävä EU:n ulkorajoille, missä myös turvapaikkatutkinnat tulee hoitaa. Samalla on pyrittävä palauttamaan Suomen ja Venäjän välinen rajatilanne normaaliksi. Tämä onnistuu ainoastaan hyvällä ulkopolitiikalla ja yhteispohjoismaisilla käytänteillä. Suomella on opittavaa Norjan ulkopolitiikasta ja mediastrategiasta.

P.S. Kansainvälisellä tasolla olisi myös syytä keskustella Geneven pakolaissopimuksen uudistamisesta. Sopimus ei kaikilta osiltaan vastaa nykyiseen tilanteeseen ja jos jopa yli puolet EU:n alueelle saapuvista turvapaikanhakijoista hakee turvapaikkaa perusteetta, ovat asiat pielessä. Resurssit pitää kohdentaa niiden ihmisten auttamiseen, jotka todella ovat avun tarpeessa.

Jaa artikkeli