Pitääkö sometörkyä vain kestää? – Tutkija huolissaan: ”On kyllä suuri vahinko, jos kehitys johtaa siihen, että luottamustehtäviin hakeutuvat vain paksunahkaisimmat”
Sosiaalisessa mediassa eli somessa yleistynyt aggressiivisuus on yllättänyt monet kuntapoliitikot ja kuntien viranhaltijat. Kun somessa lähtee väärä tieto leviämään, sitä on vaikea pysäyttää. Eikä sitä ole myös helppo oikoa. Kuntavaalien alla moni ehdokkuuttaan miettivä pohtii sitä, että kestääkö itseensä mahdollisesti kohdistuvan häirinnän. Onko niin, että se joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön? (Piirros: Matti Pikkujämsä)
Somen rooli kuntapolitiikassa väistämättä kasvaa. Sillä on hyvät puolensa, mutta somen törkypuhe voi pilata kaiken, koska se karkottaa ihmisiä kuntapolitiikasta.
Sosiaalisessa mediassa eli somessa yleistynyt aggressiivisuus on yllättänyt monet kuntapoliitikot ja kuntien viranhaltijat. On ajateltu, että kun ihminen esiintyy nimellään, hän olisi varovaisempi ilmaisuissaan. Tämä ei kuitenkaan päde someen.
Selitykseksi arvellaan, että somekommentti lähtee niin helposti ja nopeasti, ettei sen sisältöä aina ehditä harkita.
Usein somekeskusteluista on pääteltävissä, että kaikkia kommentteja ei ole kirjoitettu ihan selvin päin. Eräs puoluevirkailija neuvoi omiaan, että korkki pitää panna kiinni, kun avaa somen. Siinä vaiheessa se lienee kuitenkin jo myöhäistä.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Painetussa viestinnässä on edelleen havaittavissa selvä ero omalla nimellään ja nimettöminä kirjoittavien välillä. Kun yleisönosastojen mielipidekirjoituksissa näkyy kirjoittajan nimi, kirjoitus on sävyltään maltillisempi kuin nimimerkin taakse kätkeytyvillä.
Yliopistonlehtori Jenni Airaksinen johtaa Tampereen yliopistossa tutkimusta, jossa kartoitetaan johtavien luottamushenkilöiden kokemaa häirintää. Yleensä keskeisessä roolissa häirinnässä on some.
Airaksinen on yllättynyt siitä, kuinka paljon vastaajat pelkäävät sitä, että heidät leimataan uhriutujiksi.
Hänen mukaansa taustalla on ajatus, että joka leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön – ja tämä nyt vain kuuluu asiaan.
Suomen kuntajohtajien puheenjohtaja, Joensuun kaupunginjohtaja Kari Karjalainen kertoo, että sama leikin kestäköön -kehotus nousee esiin, kun asiasta keskustellaan kuntajohtajien kanssa.
Karjalaisen mukaan poliisiltakin tulee kommentteja, että tällainen kuuluu asiaan julkisessa tehtävässä.
Airaksinen pitää kehitystä huolestuttavana.
– On kyllä suuri vahinko, jos kehitys johtaa siihen, että luottamustehtäviin hakeutuvat vain paksunahkaisimmat, ne, jotka eivät pelkää mitään. Ehdokkaista on muutenkin pula.
Airaksisen mukaan kuntapolitiikan ammattimaistuminen lisää poliitikkojen näkyvyyttä, mikä osaltaan vaikuttaa yleisöpalautteeseen.
– Puolueilla ei riitä resursseja kuntapoliitikkojen kouluttamiseen yleisöpaineiden vastaanottamisessa. Onneksi Kuntaliitossa on jo pidempään ollut kuntapuheenjohtajien valmennusta, Airaksinen sanoo.
Neljä ryhmää
Tutkimuksissa kuntapoliitikkoja häiriköivät ihmiset on ryhmitelty neljään kategoriaan: päättäjiä yleisesti vihaavat häiriköt, johonkin tiettyyn henkilöön leimautuneet häiriköt, poliittisista päätöksistä tai suunnitelmista suuttuneet kansalaiset sekä neljäntenä poliittiset ääriryhmät ja organisoitu rikollisuus.
On ihmisiä, jotka näkevät kaiken poliittisen toiminnan kelvottomana ja poliittiset toimijat epärehellisinä tai taitamattomina. Heitä näkee paljon somessa.
Toisen ryhmän ihmiset ottavat jonkun tietyn kuntapoliitikon tähtäimeensä, levittävät hänestä pahaa, leimaavat. Alkusyitä voi olla erilaisia.
Kolmannessa ryhmässä on ihmisiä, jotka ovat suivaantuneet usein jostakin yhdestä asiasta, joka liittyy heidän omaan tonttiinsa, lähikouluun tai vaikka suojatiehen.
– Siitä voi sitten syntyä laajakin operaatio ja kansanliike, huomauttaa Airaksinen. Puhutaan salaliitoista ja suhmuroinnista. Kyseessä voi olla myös asia, joka ei edes kuulu kunnan hallinnonalaan.
Neljäs ryhmä eli poliittiset ääriryhmät ja organisoitu rikollisuus on uusi tulokas. Siltä puolelta voidaan vihjata poliitikkoon kohdistuviin riskeihin ilmeisenä tarkoituksena vaikuttaa tietynlaisiin päätöksiin, Airaksinen kertoo.
– Tiedämme, missä asut -viesti on tarkoitettu pelottavaksi. Voidaan esimerkiksi lähettää ryhmän nimissä postia valtuutetuille.
Airaksisen havaintojen mukaan kasvava ilmiö on myös luottamushenkilöiden keskinäinen sekä kunnan viranhaltijoihin kohdistuva häirintä.
Hän kertoo luottamushenkilöiden havainnoista, joissa esimerkiksi kunnanhallituksen puheenjohtaja häiritsee kunnanjohtajaa.
Kari Karjalaisen mukaan luottamushenkilöiden paineet viranhaltijoita kohtaan ovat tuttuja ja seuraukset näkyvät julkisuudessakin esimerkiksi erottamishankkeina.
– Ne näkyvät kuitenkin enemmän muualla kuin somessa.
Niinistön terveiset
Tasavallan presidentti Sauli Niinistö kiinnitti tämänvuotisessa uudenvuodenpuheessaan huomiota keskustelukulttuuriin. Hän nosti esiin tahallisen väärinymmärtämisen, puolitotuudet ja valheet -pyrkimyksen vahvistaa rajalinjoja sen sijaan, että haettaisiin yhteistä näkemystä.
Melko yleisesti Niinistön selitettiin osoittaneen viestinsä nimenomaan perussuomalaisille. On kuitenkin helppo havaita, että somessa Niinistön kuvaamaa viestintää harjoittavat useimpien ellei kaikkien puolueiden kannattajat, vaikka määrässä ja laadussa onkin eroja.
Erittäin värikästä somekeskustelua voi seurata puolueiden lehtien ja esimerkiksi Maaseudun Tulevaisuuden verkkosivujen keskustelupalstoilla.
Keskustan Suomenmaan ja Maaseudun Tulevaisuuden somekeskusteluissa ylivoimainen kritiikin kohde on vihreät. Kokoomuksen Verkkouutisten sivuilla huutia saa koko hallitus. Muissa hallituspuolueissa moititaan eniten kokoomusta, mutta vihreiden keskustelusivuilla keskustan ilmastopolitiikkakin saa osansa.
Rajoja vedetään
Perussuomalaisten somekäyttäytymistä pidetään kauttaaltaan värikkäämpänä kuin muiden puolueiden edustajien käyttäytymistä. Puolue onkin joutunut vetämään rajoja sille, mitä somessa saa sanoa.
Pilkallinen postaus poliisin surmaamasta mustasta amerikkalaisesta johti alkukesällä Ano Turtiaisen erottamiseen perussuomalaisten eduskuntaryhmästä. Turtiainen on Juvan valtuustossa.
Puolueen kansanedustaja Mauri Peltokangas totesi heinäkuussa Twitterissä ministereidemme olevan ”säälittäviä persereikiä”, kun nämä eivät ottaneet hän mielestään tarpeeksi nopeasti kantaa puolueen aktiivin murhayritykseen.
Puolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajan Ville Tavion mukaan lausunto ei aiheuta toimenpiteitä.
Peltokangas kuitenkin poisti kommenttinsa. Hän vastasi kritiikkiin toteamalla, että jos joku ei halua lukea hänen kommenttejaan, ei kannata lukea niitä.
Peltokangas istuu nyt Kaustisen valtuustossa ja aikoo pyrkiä ensi keväänä Kokkolan valtuustoon.
Vetelin kunnanvaltuutettu Jarno Vähäkainu, ps., erosi perussuomalaisten puoluevaltuustosta sen jälkeen, kun hänen tviittinsä olivat herättäneet kohua. Kunnalliset luottamustehtävänsä hän sen sijaan piti.
”Alkaa tämä punikkien politiikka näyttää siltä, että kohta taas joitakin viedään saunan taakse. #historiatoistaaitseään”, Vähäkainu kirjoitti syyskuussa
Vähäkainu on tviitannut toistuvasti myös sioistaan, jotka hän on nimennyt Husuksi ja Suldaaniksi. Tviiteissä oli suoria ja kiertoviittauksia maahanmuuttoon ja sen kustannuksiin.
Moni on päätellyt, että nimet viittaavat maahanmuuttajataustaisiin helsinkiläisiin valtuutettuihin Abdirahim ”Husu” Husseiniin, sd., ja Suldaan Said Ahmediin, vas. Vähäkainu on kiistänyt yhteydet ja selittänyt nimet sattumalla.
Hän pahoitteli tviittiensä herättämiä reaktioita. Niitä käsitellään ilmeisesti vielä oikeudessa.
Väärä tieto ei kuole
Kun somessa lähtee väärä tieto leviämään, sitä on vaikea pysäyttää. Eikä sitä ole myös helppo oikoa.
Tästä on melko tuore esimerkki Porista.
Syyskuun lopulla Twitterissä levisi tieto, että Porin valtuusto ei päässyt antamaan lausuntoa sote-uudistuksessa, koska valtuuston puheenjohtaja, sote-uudistuksesta vastaava perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru, sd., peruutti kokouksen. Kiuru oli tämän tiedon mukaan perustellut peruuttamista sillä, että listalla olisi ollut vain kaksi asiaa.
Tieto synnytti lukuisia kommenttiketjuja Twitterissä. Kiurun väitettiin estäneen Porin luottamushenkilöitä ottamasta kantaa sote-uudistukseen.
Sinne kommenttiketjuihin hukkuivat sitten vastaukset, joissa kerrottiin, miten asia todella meni.
Totuus oli, että Porin kaupunginhallitus oli päättänyt antaa kaupungin lausunnon sote-luonnoksesta. Päätös oli yksimielinen, ja samalla tavalla meneteltiin lukuisissa muissakin kunnissa. Asia siis ei ollut peruutetun kokouksen esityslistalla.
Väärää tietoa tahallaan tai vahingossa levittäneet eivät läheskään aina kovin tehokkaasti korjaa väitteitään. Lukijoille jää epämääräinen mielikuva, jossa myös perättömät väitteet elävät mukana.
Tätä väitetään myös harkituksi taktiikaksi, eli perättömiä spekulaatioita laitetaan tietoisesti liikkeelle tietoisena siitä, että ne leviävät. Kukaan ei onnistu korjaamaan tietoa niin tehokkaasti, että alkuperäinen väite ei jäisi elämään. Ei savua ilman tulta, sanoi jo vanha kansa.
Joskus väärä tieto laitetaan liikkeelle arveluna, kysymyksenä tai jotenkin muuten kuin suoranaisena väitteenä.
Tölvijää ei saa tölviä
Viime aikoina on saanut paljon huomiota myös toimittaja-kirjailija Johanna Vehkoon ja oululaisen valtuutetun Junes Lokan, sit., kunnianloukkauskiista.
Rovaniemen hovioikeus katsoi, että kuntapoliitikkoa ei saa kutsua natsiksi, natsipelleksi ja rasistiksi, riippumatta siitä, millaista poliitikon oma somekäyttäytyminen on. Hovioikeus piti näin voimassa Vehkoon Oulun käräjäoikeudessa saaman tuomion Lokan kunnian loukkaamisesta.
Syytteen taustalla on Vehkoon vuonna 2016 julkaisema Facebook-päivitys.
Hovioikeus kirjasi, että poliitikon kielenkäyttö muita henkilöitä kohtaan ei oikeuta loukkaamaan hänen kunniaansa, ei edes suljetussa Facebook-ryhmässä. Oikeuden mukaan muun muassa natsipelleksi nimittely ei käsitellyt Lokan poliittista toimintaa.
Lokan omatkin tekemiset ovat työllistäneet poliisia ja oikeuslaitosta. Myös tuomioita on tullut.
* * *
Keskustelufoorumi paikallisille asioille
Monissa kunnissa on omia Facebook-ryhmiä, joissakin useampikin. Kun Lohjalaiset-ryhmän moderaattorit poistivat joitakin julkaisuja, suivaantuneet perustivat uuden Lohjalaiset (sana vapaa, ei sensuuria) -ryhmän.
Monilla paikkakunnilla toimii Puskaradio-ryhmiä. Jotkut ovat avoimia, joidenkin jäsenyyttä täytyy hakea. Kankaanpäässä toimii avoin Puskaradio, mutta myös suljettu Puskaradio Kankaanpää (sensuroimaton).
Kun paikallisissa Facebook-ryhmissä keskustellaan kuntapolitiikasta, tarkastelukulma on usein aika kriittinen ja yleistävä: ”Tämäkin asia on tietysti huonosti.” Päättäjät, niin luottamushenkilöt kuin viranhaltijatkin, saavat usein kuulla kunniansa. Pahimmillaan mennään hyvinkin syvälle henkilökohtaisuuksiin.
Mutta myös kehittämisehdotuksia ja toivomuksia näkee, samoin päättäjien vastauksia hyvinkin kriittisiin keskustelunavauksiin.
Pelkkää kritiikkiä somekeskustelut eivät kuitenkaan ole. Positiivisten ihmisten Kouvola Facebook-ryhmä ainakin nimestään päätellen tavoittelee myönteistä keskustelua, mutta epäkohtia sielläkin toki käsitellään.
On myös kyläyhdistysten ryhmiä, kuten Kuivasjärven seutu Oulussa tai Kukkolan kyläyhdistys Torniossa. Kuntapolitiikka ei ole niissä yleensä yleisin keskustelunaihe, mutta ne tarjoavat foorumin myös sille ja toisaalta poliitikoille yhden kanavan näkyä somessa.
Suosituimpia kuntapolitiikkaa koskevia someaktiviteetteja on Facebookissa vuodesta 2009 toiminut Lisää kaupunkia Helsinkiin -ryhmä. Lähes 20 000 ihmistä keskustelee Helsingin kehittämisestä. Ryhmä on kaikille avoin, ja myös muun muassa naapurikuntien poliitikot kommentoivat siinä.
Ryhmän esimerkin mukaisesti on perustettu myös ryhmät, joissa kaivataan lisää kaupunkia Tampereelle, Espooseen, Ouluun ja jopa eräisiin kaupunginosiin.
Artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 11/2020.
Sitäkin pitäisi tutkia, kuinka moni luopuu kuntavaaliehdokkuudesta, koska oman puolueen sisäinen toiminta on vain keskinäistä kähinöintiä ja klikkiytymistä – pahanpuhumista ja selkään puukottamista. Nimim. kokemusta on