Terhi-Anna Wilskan kolumni: Nuoret kärsivät eniten

Koronakriisi ei ole kohdellut kaikkia väestöryhmiä samalla tavalla. Eri ikäryhmistä suurimpia kärsijöitä ovat olleet nuoret. Oman tutkimushankkeeni tulosten mukaan yli kolmannes opiskelijoista menetti viime kesänä kesätyönsä ja monilla siirtyi oppilaitoksesta valmistuminen. Kesällä 2020 alle 25-vuotiaista työllisistä oli työttömänä noin neljännes.

Nuorten työllistymistä haittasi muun muassa se, että koronatilanteen takia oli voimassa määräaikaisia työlainsäädännön muutoksia. Muutokset mahdollistivat esimerkiksi määräaikaisten työntekijöiden lomauttamisen ja työsuhteen purkamisen koeajan aikana tuotannollisilla ja taloudellisilla syillä. Monet kunnat eivät palkanneet lainkaan kesätyöntekijöitä, vaikka laajensivatkin kesätyösetelien jakoa nuorten palkkaamiseksi.

Tutkimuksemme mukaan koronan vaikutus omaan toimeentuloon ja mielenterveyteen huoletti nuoria selvästi enemmän kuin muita ikäryhmiä. Lisäksi nuorten kokema taloudellinen tyytyväisyys, tyytyväisyys elämään sekä luottamus ihmisiin oli heikompi kuin muilla. Huono taloudellinen asema voimisti huolta tulevaisuudesta.

Myös muissa tutkimuksissa on havaittu taloudellista ja sosiaalista eriarvoistumista nuorten keskuudessa. Mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet sekä opiskelevien että työssäkäyvien nuorten keskuudessa. Lisäksi on todennäköistä, että pahin on vielä edessä. Kunnille nuorten pahoinvoinnin lisääntyminen voi tarkoittaa huomattavaa lisäystä sosiaalipalvelujen ja toimeentulotuen kysyntään.

           *                    *                    *

Valtakunnallisesti nuorten asemaa yritetään kohentaa oppivelvollisuuden pidentämisellä 18 vuoden ikään. Eduskunta hyväksyi lain joulukuussa. Elokuun alussa voimaan tulevan uuden oppivelvollisuuslain perusteina olivat yleisen koulutustason nostaminen ja nuorten syrjäytymisen ehkäiseminen. Vaikka uudistuksen perusteet ovat hyvät, sen ajoitukseen ja kustannusarvioon on suhtauduttu ristiriitaisesti.

Uudet vastuut tulevat erityisesti kunnille kalliiksi ja niille varattua rahoitusta pidetään yleisesti liian pienenä. Kunnille koituu huomattavia lisäkustannuksia, jotka koostuvat rakenteellisista uudistuksista. Näitä ovat mm. perusopetuksen päättävän hakeutumisvelvollisuus, asuinkunnan ja koulutuksen järjestäjän ohjaus- ja valvontavastuu sekä tehostettu opinto-ohjaus.

Kaiken lisäksi monien kasvatus- ja sosiaalialan ammattilaisten ja tutkijoiden mukaan oppivelvollisuusuudistus on syrjäytymisen ehkäisyssä tehoton. Erityisinä syrjäytymiseen johtavina syinä pidetään nykyisin peruskoulun oppimistuloksien heikkenemistä, taitojen sosiaalista eriarvoistumista, motivaation puutetta sekä elämäntaitojen huononemista. Jos perustaitoja ja motivaatiota ei ole, oppivelvollisuuden pidentäminen ei auta.

           *                    *                    *

Etäopetukseen siirtyminen keväällä 2020 eriarvoisti lasten ja nuorten oppimista ja hyvinvointia entisestään. Nyt tulisikin panostaa lasten ja nuorten yksilölliseen tukemiseen jo perusopetuksessa ja varhaiskasvatuksessa. Peruskoulussa ja toisen asteen opetuksessa olisi tärkeää varmistaa, että lapsilla ja nuorilla on taustoistaan riippumatta sellaiset tiedot ja elämäntaidot, että he selviävät myös taloudellisesti vaikeista ajoista.

Rahat ovat kunnissa nyt tiukilla, mutta talouskurimuksessakin pitäisi yrittää nähdä tulevaisuuteen vaalikautta pidemmälle. Lapsiperheiltä ei tule karsia olemassa olevia tukia. Kouluissa pitää olla tarjolla tukea oppimiseen ja mielenterveyteen. Nuorille pitää tarjota töitä: TET-paikkoja, kesätöitä, harjoittelupaikkoja ja oman alan työpaikkoja esimerkiksi palveluseteleiden avulla.

Tärkeää olisi houkutella kuntavaaleihin nuoria, alle 30-vuotiaita ehdokkaita. Kunnallisten päättäjien nuortuminen mahdollistaisi nuorten näkökulman paremman ymmärtämisen ja lapsia ja nuoria tukevan päätöksenteon.

Terhi-Anna Wilska

Kirjoittaja on sosiologian professori Jyväskylän yliopistossa.

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 1/2021.

Kuva: Anniina Liimatainen