”Varhaiskasvatuksen henkilöstöä ei saada tarpeeksi uusiin mitoituksiin edes teoreettisesti”
Henkilökuntaa on saatava lisää, jos ryhmäkokoja halutaan pienentää. Kuva: Seppo Haavisto
Varhaiskasvatuksen henkilöstöpulaa pyritään ratkomaan eri kokoonpanoilla. Esimerkiksi TEM vetää ohjausryhmää, joka aloitti marraskuussa ja jonka on tarkoitus jatkaa ensi vuoden loppuun asti. Ohjausryhmässä ovat mukana työmarkkinatoimijat, myös KT Kunta- ja hyvinvointityönantajat sekä Kuntaliitto.
Varhaiskasvatuksen mitoitus- ja koulutusmääriä käsitellään myös Opetus- ja kulttuuriministeriössä.
Lisäksi yhteisiä keskusteluja käydään säännöllisesti opetusministeri Li Anderssonin vetämässä ryhmässä.
– Tarkoituksemme yhteisissä keskusteluissa on käydä läpi muun muassa henkilöstön kelpoisuuksia yleisellä tasolla, kertoo KT:n neuvottelupäällikkö Hannu Freund.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Julkisuudessa on esitetty jopa mitoitusten kiristäminen entisestään.
”Palkankorotukset eivät pelasta tilannetta”
Varhaiskasvatuksen henkilöstö on muuttumassa jo nyt voimassa olevien säännösten perusteella. Vuonna 2030 henkilöstöstä kahdella kolmesta on oltava varhaiskasvatuksen opettajan tai sosionomin koulutus ja heistä vähintään puolella varhaiskasvatuksen opettajan koulutus. Kolmasosalle riittää varhaiskasvatuksen lastenhoitajan pätevyys.
Kuntaliitto ja KT ovat kritisoineet henkilöstörakenteen muuttamista.
– Näyttää vahvasti siltä, että meillä ei ole olemassa edes teoreettisesti riittävää määrää kelpoisia tuollaiseen mitoitukseen, Freund huomauttaa.
Kuntaliitto ja KT pyrkivät osoittamaan laskelmin, miten vaikea tilanne todellisuudessa on. Toisin sanoen kuinka paljon uusi mitoitus vaatisi lisää päteviä varhaiskasvatuksen opettajia ja kuinka paljon heitä on todellisuudessa mahdollista saada. Samalla on tarkoitus näyttää, kuinka suuri tuo ero käytännössä on.
Freund huomauttaa, että laskelmien teko ei ole yksinkertaista. Luvuissa on otettava huomioon eläköityvät sekä esimerkiksi pyrittävä ennakoimaan kuinka moni sosionomiopiskelijoista valmistuu varhaiskasvatuksen linjalta.
– Varhaiskasvatukseen suuntautuneiden sosionomien määrä on laskenut lain tuoman epävarmuuden takia jopa puoleen entisestä.
– Yritämme kertoa, että kunnat ovat mahdottoman tilanteen edessä. Jos alalla ei kerta kaikkiaan ole päteviä ihmisiä, eivät mitkään työhyvinvointipanostukset tai palkankorotukset pelasta tilannetta.
”Mitoitusta kevennettävä”
KT on esittänyt, että tulevaa mitoitusta kevennettäisiin ja vuoden 2030 määräaikaa viivästettäisiin tuonnemmas, jotta pätevän henkilöstön riittävyys olisi mahdollista varmistaa.
Freund toivoo, että alalle saataisiin muuntokoulutusta. Sen avulla jo alalla toimivia lastenhoitajia olisi mahdollista kouluttaa lisää ja pätevöittää varhaiskasvatuksen opettajiksi.
– Heitä ei tarvitsisi enää erikseen houkutella alalle, sillä he ovat jo mukana. Sosionomeihin liittyy enemmän epävarmuutta.
KT:n ja Kuntaliiton laskelmat on tarkoitus saada valmiiksi alkutalven aikana.
Ryhmäkoot riittävän pieniksi
Eduskunnan sivistysvaliokunta antoi maanantaina mietintönsä koulutuspoliittisesta selonteosta. Paine saada lisää henkilöstöä näkyy myös siinä.
Siinä todetaan, että varhaiskasvatuksen keskeinen toimenpide on varhaiskasvatukseen osallistumisen lisääminen. Sivistysvaliokunta huomauttaa, että osallistumisaste Suomessa on edelleen vähäisempää kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa.
Kansallisella tasolla 1–6-vuotiaiden lasten osallistuminen varhaiskasvatukseen on noussut tasaisesti viime vuosina, mutta osallistumisessa on alueellista vaihtelua.
– Varhaiskasvatuksen laadun kannalta sekä ryhmäkoot että lasten ja varhaiskasvatushenkilöstön väliset suhdeluvut ovat tärkeässä asemassa, valiokunta toteaa selonteossaan.
Valiokunta pitää ongelmallisena, että suhdeluvut vaihtelevat sen mukaan, minkä pituisen ajan lapsi on varhaiskasvatuksessa.
– Lapsen edun kannalta on olennaista parantaa osa-aikaisen varhaiskasvatuksen suhdelukua vastaamaan kokopäiväisen varhaiskasvatuksen suhdelukua. Lisäksi on tärkeä kehittää ja seurata vuoropäivähoidon saavutettavuutta ja laatua valtakunnallisesti.
– Myös riittävän pienet ryhmäkoot ovat lasten kasvun ja kehityksen kannalta olennaisia.
Moro ! Kauankohan meni aikaa todeta tuo itsestään selvyys viimeisessä lauseessa : ) ? Ryhmäkoolla on todellakin iso merkitys lasten hyvinvoinnin kannalta eikä pelkästään henkilökunnan koulutuksella. Päiväkodeissa on liikaa eri koulutuksen käyneitä työntekijöitä ; on lastenhoitajia, lastenohjaajia, lähihoitajia, lastentarhanopettajia, varhaiskasvatusopettajia, sosionomeja jne. Selkeintä olisi että yksi ammattiryhmä hoitaisi opetus- ja kasvatustehtävät.
Työ kun ei sinänsä ole mitään ”rakettitiedettä”. Eipä tarvitsisi olla myöskään kateellinen kenellekään.
Mielestäni alkaa olemaan turhaa vouhottamista tuon koulutustason suhteen. Mitä järkeä kouluttautua yliopistossa 4 vuotta ja tulla töihin keskelle meluavia ja rauhattomia lapsia koittaen koko ajan keksiä jotakin hiljaisempaa puuhaa ja vielä huonolla palkalla. Vastuu on myös hirvittävä ja koko ajan vaatimukset lisääntyvät. Mapit ja tietokoneet täyttyvät kaiken maailman lapuilla joilla ei käytännössä ole juurikaan mitään hyötyä varsinaiseen päivän kulkuun. Täytyy todeta, että työtyytyväisyys oli paljon parempi 90- luvulla kun jäi aikaa kohdata lapsi yksilönä ja työpäivät olivat kiireettömämpiä.
Koulutus ei todellakaan ole mikään tae laadukkaan varhaiskasvatuksen takaamiseksi. Tässä on suurempi painoarvo soveltuvuudella, persoonalla ja luonteella. Aikoinaan oli sijaisena nuoriso-ohjaaja ja en millään olisi luopunut hänestä, mutta kun koulutus ei vastannut lastenhoitajan kelpoisuutta. LOL ):. Oli mahtava tyyppi ja päihitti monet yliopistossa opiskelleet ” ammattilaiset”. Tilalle piti sitten ottaa lähihoitaja, joka oli erikoistunut vanhustyöhön. HEH HEH. On tämä välillä yhtä pelleilyä. Olen ollut päiväkodin johtajana kahdessa eri yksikössä kohta 33 vuotta ja aikaisemmin harjoittelijana päiväkodissa ennen opiskelua. Tämä alkaa olemaan tällä hetkellä vähemmän haluttu ala. Oma esikoiseni luki 5 vuotta Tampereella ja valmistui kasvatustieteen kandiksi, mutta jatkoi heti Porissa liiketalouden linjalla ammattikorkeakoulussa. Näitä on useita, jotka eivät valmistuttuaan edes aloita tekemään alan töitä. Jo 80- luvun lopulla kun valmistuin, niin silloinkaan eivät kaikki jääneet alalle, vaan menivät muihin hommiin tai kouluttautuivat edelleen.
Jään kyllä mielenkiinnolla seuraamaan miten ala saadaan houkuteltavaksi. Työ kun ei juurikaan muutu vaikka olisi tohtorin hattu päässä. Viikko päiväkodissa aukaisisi monien silmät näkemään mitä työ oikein on aamusta iltaan. Kuulosuojaimet vaan päähän ja seuraamaan toimintaa. Hienoja teorioita kyllä kehitellään, mutta arki on sitten jotakin muuta. Lapset on lapsia ja niiden touhu sen mukaista; välillä ei ole järjen hiventäkään näköpiirissä.
”Palkankorotukset eivät pelasta tilannetta”.
Näinkö voidaan kuitata se, että palkkaa ei tarvitse korottaa? Kyllä palkankorotus kummasti auttaa tilannetta kun jo alalta muihin töihin paenneet voisivat inspiroitua tulemaan takaisin.
Opiskelupaikkoja lisääminen ei auta, kuka tälle huonosti palkatulle alalle hakeutuisi, saatikka jäisi valmistumisen jälkeen.
Työntekijöiden vaatimustasoa ollaan nostamassa ja työn vaativuutta lisäämässä koko ajan uusilla hankkeilla, sekä kirjauksilla/ dokumentoinneilla. Varhaiskasvatuksen opettajan sekä lastenhoitajan täytyy olla pätevä, mutta kukaan ei voi olla pelkästään asiantuntija ryhmässään. Työ on sinällään monipuolista ja palkitsevaa, mutta työtä ei voi hoitaa etänä eli kaksi kättä ja motivaatiota sekä sensitiivisyyttä tarvitaan.
Kunnat ovat yrittäneet keplotella itsensä ulos tästä varhaiskasvatuksen kriisistä ja mistä se kertoo, että osaajista on huutava pula, mutta yksityisellä puolella on asiat kehnommin kuin kuntapuolella. Siellä satsataan voittoon, ei lasten ja työntekijöiden hyvinvointiin! Luodaan mielikuvia joilla ei ole todellisuudessa mitään katetta laadukkaan varhaiskasvatuksen kanssa.
Ensinnäkin työtä tehdään lasta lähellä ja näissä suurissa päiväkodeissa virukset jyllää ryhmissä koko ajan eli työntekijätkään eivät ole ns. teflonia.
Yliopistokoulutus on se matra mitä hoetaan koko ajan, mutta se ei takaa että sinä olet hyvä opettaja ja ryhmän hallintataidot ovat sinulla hanskassa. Teoria ei korvaa käytäntöä ja käytännön kokemusta.
Varhaiskasvatuksen opettajana toiminen on vaativaa vuorovaikutustyötä jossa kohtaa eri ikäisiä ihmisiä ja haastavia kasvatustilanteita. Tiimejäkin pitäisi vielä johtaa. ja sekään ei ole oikein,että yksi lastenhoitaja uupuu..työnsä ääreen, kun kahdella opettajalla on SAK-aikaa yhteensä kymmenen tuntia viikossa. Kuka hoitaa ne lapset ja täytyy kaiketi tuon lastenhoitajankin suunnitella omaa pienryhmäänsä?
Kuka sosionomi opiskelee viisi vuotta saadakseen korkeakouluopinnoistaan yliopisto-opintoja ja eivät kaikki lastenhoitajat halua kouluttautua varhaiskasvatuksen opettajiksi. Järjen köyhyyttä oli viedä sosionomi (AMK) tutkinnolta pois varhaiskasvatusopettaja pätevyys. Ministeriön pitäisi kuunnella tasapuolisesti muitakin lobbaajia kuin OAJta!
Palkkaus ja resurssit kuntoon..niin saadaan kunnon pitovoimaa siihen työhön, sillä ei kukaan jää töitä tuolla palkalla tekemään vaikka olisi koulutukseltaan professori.
Laadukas varhaiskasvatus ja lapsen etu on vain kaunis sana lainkirjaimessa, jos ei sitä pystytä toteuttamaan käytännössä. Turvalliset ja tutut pätevät aikuiset ja riittävät resurssit, ryhmäkokojen tarkistus ja arvostuksen nostaminen. Lapsiperhe köyhyys näyttää vain lisääntyvän ja ne lapset jotka kipeimmin tarvitsisivat sitä laadukasta varhaiskasvatusta sitä vähiten saavat. Lopulta yhteiskunta ja kunta eli veronmaksajat ovat tässä maksajan roolissa, Lapsuutta eletään kunnissa nyt eikä huomenna tai vuoden päästä. Perustyö tehdään varhaiskasvatuksessa!