Millaisen kunnan kriteerillä yhdenvertaiset palvelut määritellään, kysyy tutkija

Tarvitaan iso arvokeskustelu kuntien yhdenvertaisista palveluista tulevaisuudessa. Siinä on otettava huomioon väestön ikääntyminen ja tiivistyminen tietyille alueille.

Näin toteaa lainsäädäntötutkimuksen professori Anssi Keinänen Itä-Suomen yliopistosta.

Loppuviikosta julkistetussa Suomen kunnallisen itsehallinnon laajuus erityisesti julkisten palvelujen näkökulmasta -raportissa selvitettiin kuntalaisten osallisuuden toteutumista, kuntien palvelutuotannon järjestämismahdollisuuksia sekä keinoja, joilla kunnan toiminnan valvontaa voitaisiin kehittää kunnan itsehallintoa oleellisesti heikentämättä.

– Jos kuntien yhdenvertaiset palvelut halutaan säilyttää, joudutaan miettimään, minkälaisten kuntien ehdoilla kriteerit määritellään. Ovatko ne kaikkein heikompia vai jotain muita kuntia, Keinänen kysyy.

Keinänen huomauttaa, että samalla joudumme päättämään, sallitaanko maassa erityyppiset kunnat.

Kansalaiset voivat tuolloin valita asuinpaikkansa vaikka kunnan elinvoiman ja sen tarjoamien palvelujen perusteella.

Arvokeskustelua ja päätöksiä on penätty jo pitkään, mutta tilanteeseen ei ole puututtu.

– Isot päätökset ovat aina vaikeita, etenkin, kun tulossa on selkeästi häviäjiä, kuten tässäkin tapauksessa.

Keinänen huomauttaa, että samantyyppisessä tilanteessa oli myös valtiovarainministeriö julkistaessaan viime viikolla puheenvuoronsa yhdeksän miljardin euron sopeuttamisesta. Jos leikkauksia tehtäisiin nyt, päästäisiin ministeriön mukaan helpommalla kuin lykkäämällä niitä tulevaisuuteen.

– Mutta päätöksiä on helpompi lykätä.

Myös opetuksen järjestämistavat pohdittaviksi

Tutkimuksessa huomautetaan, että myös kasvatus- ja opetustoimen järjestämistapoja joudutaan pohtimaan kuntien väestökehityksen takia.

Kunnilla on käytännön ratkaisuissaan laaja päätäntävalta, mutta ne joutuvat ottamaan kustannusten lisäksi huomioon lasten oikeudet. Arvioinnissa on otettava huomioon päätösten vaikutukset paitsi opetustoimen palvelujen laatuun, myös kunnan elinvoimaisuuteen ja yhteisöllisyyteen.

Osallistamiseen aktiivisuutta

Keinänen mainitsee, että kunnilla on paljon tekemistä kuntalaisten osallistamisessa. Niiden olisi kiinnitettävä nykyistä enemmän huomiota jo siihen, millaista tietoa ne tuottavat avointa keskustelua varten.

– Valtuustoraportteja ei jakseta kaivaa kunnan verkkosivuilta. Kuntien pitää löytää keinot tuottaa aktiivisesti tietoa päätöksen tekoa varten sekä osallistaa kuntalaiset mukaan.

Jotta kuntalaiset voivat käyttää osallistumis- ja vaikuttamisoikeuttaan, on välttämätöntä, että kuntalaiset saavat kuntaa, sen asioita ja päätöksentekoa koskevaa tietoa kunnan viranomaisilta.

Sähköisiä järjestelmiä on mahdollista hyödyntää nykyistä paljon enemmän, mutta kunnanvirastosta on myös jalkauduttava ajatuksia ja ehdotuksia kuulemaan.

– Mutta on myös kerrottava, mitä on tehty ja miksi mihinkin ratkaisuun on päädytty. Avoimuutta kaiken kaikkiaan tulee lisätä.

Keinänen huomauttaa, että avoimuuden ja keskustelun lisäämisestä huolimatta kaikki kuntalaiset eivät kiinnostu yhteisistä asioista. Asukkaissa on kuitenkin paljon heitä, joilla olisi kiinnostusta ja jotka rohkaistuina voisivat tuoda näkemyksiään esille.

Osallistamisen laiminlyönnin sanktiointi puuttuu

Tutkimushankkeen mukaan kuntalaisten osallisuus jää lainsäädännössä abstraktiksi suositukseksi. Asianosaisten kuulemista lukuun ottamatta osallistamisen laiminlyöntiä ole sanktioitu.

Raportti esittää harkittavaksi, tulisiko kuntalain tasolle ottaa säännös perusoikeusvaikutusten raportoinnista. Tuolloin kuntalaisilla olisi mahdollisuuksia arvioida, miten kunta on toteuttanut kuntalaisten perusoikeudet ja millaisia valintoja on jouduttu perusoikeuksien optimoinnissa tekemään.

– On löydettävä keinoja, miten toisaalta turvaamme perusoikeussidonnaiset palvelut ja samalla kunnioitamme kunnallista itsehallintoa, totesi tutkimushankkeen ohjausryhmän puheenjohtaja, hallitusneuvos Minna-Marja Jokinen valtiovarainministeriöstä selvityksestä tehdyssä tiedotteessa.