Ministeriön ehdotus ei tarjoa kuntien kaipaamia tehokkaita keinoja sähköpotkulautapalveluiden laadun ja määrän sääntelyyn – "Se on pettymys"

Tällä hetkellä sähköpotkulautayritysten toimintaa ohjaa vapaa markkinatalous. Yhtenä vaihtoehtona on esitetty, että kunnat ja kaupungit voisivat halutessaan järjestää hankinnan ja kilpailuttaa toimijat. Tämä vaihtoehto ei ole etenemässä liikenne- ja viestintäministeriön julkaisemassa tuoreessa arviomuistiossa. Se on pettymys, Kuntaliiton kehittämispäällikkö Johanna Vilkuna myöntää.

– Arviomuistiossa ei olla antamassa kunnille mahdollisuutta vaikuttaa palveluntuottajien laatuun ja määrään.

Yritykset voivat tällä hetkellä halutessaan tuoda niin paljon vuokralautoja kaupunkeihin kuin haluavat, eikä kaupungeilla ole tehokkaita mahdollisuuksia vaikuttaa asiaan.

– Isommissa kaupungeissa sähköpotkulautojen määrä on ollut ennakoimatonta. Esimerkiksi Helsingin kaupungissa oli viime kesänä jopa 18 000 lautaa, joista puolet keskustassa. Turussa lautoja oli arviolta 7 500 ja Tampereella 6 500. Lautoja oli noin 40 kaupungissa ja kunnassa.

Koska sähköpotkulautojen määrä etenkin isojen kaupunkien keskusta-alueilla on ennakoimatonta, se vaikeuttaa varautumista esimerkiksi pysäköintiin, Vilkuna pohtii.

Pysäköintitilan tarve kasvamassa

Määräsääntely ei ole ainoa sääntely, jota Vilkuna olisi odottanut käsiteltävän toisella tavalla ministeriön arviomuistiossa.

Ministeriön arvion mukaan yhdeksi suurimmista haasteista mikroliikenteessä on tunnistettu kevyiden sähköajoneuvojen virheellisestä pysäköinnistä aiheutuvat haitat.

Pysäköintivirheet heikentävät erityisesti jalkakäytävien ja pyöräteiden esteettömyyttä. Lisäksi ministeriön arviomuistiossa kerrotaan, että ajoneuvojen pysäköinnistä aiheutuviin haittoihin voidaan vaikuttaa muuttamalla tieliikennelakia siten, että kevyiden sähköajoneuvojen pysäköinti jalkakäytävällä ja pyörätiellä kiellettäisiin kokonaan.

– Pysäköinti siis kiellettäisiin koko maassa jalkakäytävillä ja pyöräteillä, siis myös keskusta-alueiden ulkopuolella ja alueilla, joilla näin jyrkkään kieltoon ei olisi tarvetta, Vilkuna huomauttaa.

Liikenne- ja viestintäministeriön muistion mukaan tällä tavoin kevyiden sähköajoneuvojen pysäköinti ohjattaisiin ajoradalle jalkakäytävän ja pyörätien sijaan.

Kunta voi tienpitäjänä vaikuttaa ajoradalla pysäköintiin erilaisin liikennejärjestelyin, kuten esimerkiksi varaamalla tilaa kadunvarsipysäköintiä varten.

Pysäköinti olisi ajoradan sijaan sallittua jalkakäytävällä ja pyörätiellä, jos kunta on liikenteenohjauksen keinoin osoittanut pysäköintiä varten pysäköintipaikkoja, muistioarviossa pohditaan.

Kuntaliiton kehittämispäällikkö näkee ministeriön edellä mainitun arvion pysäköintiin liittyen haasteellisena, koska suora vaikuttaminen lautojen määrään puuttuu ja samalla kuntien resurssipaineet kasvavat.

– Keskusta-alueilla tämä tarkoittaisi monin paikoin sitä, että autopaikoilta pitäisi saada tilaa sähköpotkulaudoille, Vilkuna mietti näkymää.

– Iso ongelma on se, että kaupungeilta ja myös poliisilta puuttuvat resurssit lautojen pysäköinnin tehokkaaseen valvontaan.

Nykyään siis sähköpotkulaudan eli kevyen sähköajoneuvon pysäköintiä koskee samat liikennesäännöt kuin muitakin ajoneuvoja. Ne tulee pysäköidä tien oikealle puolelle, mutta taajamassa on mahdollista pysäyttää ja pysäköidä tien vasemmalle puolelle myös kaksisuuntaiselle tielle, jos pysäköinti ei vaaranna eikä haittaa liikennettä.

Norjan malli ei ole toteutumassa Suomessa

Vilkuna olisi toivonut, että ministeriön arviomuistiossa olisi ollut suuntaviivoja kuntien mahdollisuuteen asettaa palveluntuottajille ja yrityksille sitovia sääntöjä.

– Esimerkiksi nopeusrajoitusalueita.

– Norjassa kunnilla on ollut mahdollisuus asettaa sitovia sääntöjä.

Ministeriön arviomuistiossa kehotetaan tukemaan palveluntarjoajien itsesääntelyä, vapaaehtoista sopimista ja hyvien käytänteiden kehittämistä.

Vilkuna kertoo, että moni sähköpotkulautoja vuokraava yrityskin on nostanut esille alalla tarvittavan enemmän sääntelyä.

Suomessa on toiminut vuodesta 2019 lähtien elinkeinonharjoittajia, joiden pääasiallisena liiketoimintana on vuokrata yhteiskäyttöön tarkoitettuja kevyitä sähköajoneuvoja ja polkupyöriä kuluttajille.

– Monesta yrityksestä on sanottu, että tarvitaan fiksua sääntelyä.

”Laudat ovat hyvä lisä liikkumiseen”

Kuntaliiton kehittämispäällikön mukaan ministeriön arviomuistio ei täytä kuntien odotuksia kokonaisuudessaan, vaikka siinä on myös kannatettavia kohtia.

Esimerkiksi se on kannatettavaa, että asetetaan sähköpotkulautailun ja polkupyöräilyn promillerajaksi 0,5 ja annetaan poliisille oikeus puhalluttaa tienkäyttäjä ja keskeyttää päihtyneenä ajaminen, Vilkuna sanoo.

Vilkuna korostaa, että tarkoitus ei ole kieltää sähköpotkulautojen käyttöä, vaan saada Suomeen toimivaa sääntelyä.

– Sähköpotkulautapalvelut ovat osa alustataloutta ja perinteiset liikennesuunnittelun keinot liikennemerkkeineen eivät yksin riitä ilmiön hallintaan. Toimilupajärjestelmä olisi toimivampi keino lautojen määrän ja laadun hallintaan.

– Laudat ovat hyvä lisä liikkumiseen. Meillä on esimerkiksi kaupunkeja, joissa joukkoliikennevälineitä ei ole samalla tavalla tarjolla kuin muualla.

Tekniikkaa on moneen lähtöön

Sähköpotkulautojenkin suhteen on pidettävä huoli turvallisuudesta, Kuntaliiton kehittämispäällikkö tähdentää.

Moneen asiaan voitaisiin puuttua varsin mutkattomasti nykytekniikan avulla, jos yrityksille voitaisiin asettaa sitovia sääntöjä.

– Operaattorit voitaisiin velvoittaa käyttämään sellaista tekniikkaa laudoissa, mikä tunnistaa, jos kaksi ihmistä seisoo laudalla eikä silloin laudalla pystyisi liikkumaan, Vilkuna antaa esimerkin.

Ministeriön arviomuistiossa myönnetään, että palvelun tarjoamiseen kohdistuu vain vähän lainsäädännöllisiä rajoituksia. Muistiossa katsotaan, että juuri tämä rajoitusten vähäinen määrä voi edesauttaa palveluntarjoajia kehittämään palvelun turvallisuuteen liittyvää itsesääntelyä.

Palveluntarjoajat voivat kehittää omaa toimintaansa entistä liikenneturvallisempaan suuntaan, jotta liikenne olisi turvallisempaa, sujuvampaa ja esteettömämpää. Palveluntarjoajan vastuu palvelunsa turvallisuuden kehittämisestä on tällöin suurempi kuin sellaisessa tilanteessa, jossa palvelun turvallisuusehdot ovat tarkoin säänneltyjä. Lisäksi ministeriön muistiossa myönnetään myös, että palveluntarjoajilla ei ole tiettyä turvallisuuden minimitasoa.