Oman äidinkielen opetus toteutuu kunnissa hyvin vaihtelevasti - jossain riittää neljä oppilasta, toisaalla vaaditaan kymmenen
Osa lapsista jää kokonaan ilman oman äidinkielen opetusta. Esimerkiksi Tampereella ryhmän minimikoko on kuusi ja Helsingissä kymmenen oppilasta. Kuva: Seppo Haavisto
Oman äidinkielen opetuksen toteuttamisessa on suuria eroja kunnittain. Esimerkiksi Jyväskylän kaupunki järjestää opetusta, jos ryhmään kuuluu lukukauden alussa vähintään neljä oppilasta ja kyseiseen kieleen löytyy opettaja.
–Tuusulassa ryhmään vaaditaan vähintään kahdeksan lasta ja Keravalla kymmenen. Joissain kunnissa oman äidinkielen opetusta ei järjestetä lainkaan, vaikka oppilaita olisi, harmittelee Oman äidinkielen opettajat ry:n puheenjohtaja Larissa Aksinovits.
Valtion erityisavustuksessa ryhmän minimikooksi on määritelty neljä oppilasta muissa kuin vähemmistökielissä, ja Jyväskylässä sitä on noudatettu, sanoo palvelupäällikkö Pia Bärlund Jyväskylän kaupungilta.
–Koska kunnilla ei ole velvollisuutta tarjota oman äidinkielen opetusta, ne tulkitsevat resurssikysymystä hyvin eri tavoin. Jyväskylässä oman äidinkielen opetukseen on haluttu panostaa, koska se tukee oppilaan kotoutumista, suomen kielen oppimista ja identiteettiä.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Vähemmistökielissä eli suomalaisessa viittomakielessä, saamen eri kielissä sekä romanissa eli kaaleen kielessä ryhmän minimikoko on Jyväskylässä kaksi oppilasta.
”Tuottavaa toimintaa”
Jyväskylässä oman äidinkielen opetukseen voivat osallistua oppilaat, jotka puhuvat äidinkielenään tai sen rinnalla jotain muuta kieltä kuin suomea ja haluavat ylläpitää jo hankkimaansa kielitaitoaan. Opetusta on kaksi tuntia viikossa koulupäivien jälkeen.
–Yhden lapsen oman äidinkielen opetus maksaa kaupungille esiopetuksesta lukion loppuun asti noin 4 500 euroa. Kun kielitaitoiset nuoret työllistyvät, he maksavat summan takaisin veroina. Pitkällä tähtäimellä oman äidinkielen opetus on kaupungille tuottavaa toimintaa.
Kuluvana lukuvuonna Jyväskylän kaupunki järjestää oman äidinkielen opetusta 28 kielessä. Syyslukukauden lopussa opetukseen osallistui noin 650 oppilasta. Eniten oppilaita osallistuu arabian, englannin ja venäjän kielen ryhmiin. Yhteensä Jyväskylässä puhutaan 123 eri kieltä.
–Oman äidinkielen opetus ei ole velvoittavaa kunnille eikä myöskään perheille. Kolmannes kieliryhmistä toteutuu. Vuosittain jää yksi tai kaksi ryhmää perustamatta, koska opettajaa ei löydy. Viimeksi näin kävi afrikkalaisen heimokielen igbon kohdalla.
Bärlundin mukaan kaikki perheet eivät pidä oman äidinkielen opetusta tarpeellisena. Syynä voi olla esimerkiksi lapsen hyvä kielitaito tai se, että opettaja on väärältä murrealueelta tai väärästä heimosta.
Äidinkielen määritelmä jakaa mielipiteitä
Ryhmän minimikoon lisäksi kunnat suhtautuvat vaihtelevasti äidinkielen määritelmään. Jyväskylässä riittää, että oppilas ymmärtää kyseistä kieltä ja osaa puhua sitä jollain tavalla, jotta vuorovaikutus luokassa on mahdollista.
–Joissain kunnissa, kuten Hyvinkäällä ja Järvenpäässä, vaaditaan, että kieli on virallisesti rekisteröity äidinkieleksi väestörekisteriin. Se on opetushallituksen suositusten vastaista eikä ota huomioon ulkomailta adoptoituja lapsia eikä ylläpitokielen puhujia, Aksinovits sanoo.
Ylläpitokielen puhujiksi lasketaan esimerkiksi ulkomailla vuosia asuneet suomalaislapset, jotka osaavat äidinkielensä ohella jotain vierasta kieltä ja haluavat ylläpitää osaamistaan.
–Meillä on muutamia lapsia, jotka käyvät kolmenkin kielen tunneilla. Se sopii meille, kunhan se ei käy liian raskaaksi lapselle, Bärlund sanoo.
Kansalaisaloite.fi -verkkopalvelussa on parhaillaan allekirjoitettavissa adressi, jossa vaaditaan useamman kielen merkitsemisen mahdollistamista väestötietojärjestelmään. Pääsiäiseen mennessä adressin oli allekirjoittanut runsaat 3 000 ihmistä.
