Vakavasta työvoimapulasta kärsittäessä myös pääkaupungin tutkijat etsivät ratkaisun avaimia – ”Yliopistotutkintojen määrän kasvu on ollut hidasta Helsingissä”

Helsingissä – kuten muuallakin Suomessa – sosiaali- ja terveysalalla sekä kasvatuksen ja koulutuksen alalla kärsitään tällä hetkellä vakavasta työvoimapulasta.

Ja työvoimapulan ennakoidaan jatkuvan näillä aloilla myös tulevina vuosina.

Helsingin kaupunginkanslian tutkija Hanna Ahtiainen tekee töitä työvoiman saatavuuteen liittyvien kysymysten parissa. Hän on tarkastellut työvoimapula-alojen koulutuksen tilannetta tilastoaineistojen pohjalta.

Nykytilannetta mullistavaa kehityssuuntaa ei ole nähtävissä niistä koulutustilastoista, joita Ahtiainen on katsonut.

Työvoimapulan ratkaisemiseksi kriittisten alojen koulutusten aloituspaikkojen määriä olisi nostettava ja kohdennettava sinne, missä tarve on suurin.

– Jonkin verran on saatu lisää koulutuspaikkoja työvoimapulasta kärsiville aloille Helsingissä, mutta kokonaisuudessaan koulutusmäärät eri aloilla ovat säilyneet aika lailla samoina.

Enemmän kysyntää kuin tarjontaa

Ahtiainen on tarkastellut nimenomaan korkeakoulujen aloituspaikkamääriä.

Nämä määrät noudattavat Helsingissä tällä hetkellä pääsääntöisesti opetus- ja kulttuuriministeriön ja korkeakoulujen vuosille 2021–2024 tekemiä sopimuksia.

Vaikka koulutuspaikkoja on joihinkin työvoimapula-alojen koulutuksiin lisätty, eivät lisäykset ole olleet riittäviä suhteessa työvoimavajeen suuruuteen, Ahtiainen jatkaa.

– Helsingissä on toivottu lisää koulutuspaikkoja ja sitä, että koulutuspaikat kohdentuisivat kansallisestikin paremmin juuri sinne, missä on eniten työvoimapulaa.

Ylipäätään aloituspaikkojen määrä korkeakoulutukseen on ollut Uudellamaalla jo pitkään riittämätön alueen väestömäärään ja koulutuksen kysyntään nähden.

Lisäksi Ahtiainen vahvistaa, että koulutuspaikkojen lisääminen on olennainen keino kohentaa henkilöstövajeesta kärsivien alojen tilannetta.

– Koulutuspaikkojen määrät eivät ole reagoineet esimerkiksi varhaiskasvatuksen henkilöstön tarpeisiin.

Mitoitusvaatimukset muuttumassa

Varhaiskasvatuksessa työntekijöiden tarvetta ovat nostaneet Helsingissä muiden muassa lapsimäärien kasvu ja sittemmin varhaiskasvatuksen osallistumisasteen nopea ja kansallisesti tavoiteltu nousu.

Työvoimatarpeen kehitykseen vaikuttavat jatkossakin monenlaiset tekijät, kuten muutokset väestörakenteessa ja palveluntarpeessa, työvoiman vaihtuvuus sekä eläköityminen. Myös ammattikohtaiset pätevyys- ja mitoitusmuutokset vaikuttavat.

 – Korkeakoulutettujen osuus varhaiskasvatuksen henkilöstössä kasvaa muuttuvien pätevyys- ja mitoitusvaatimuksien seurauksena.

Tällä hetkellä täyttämättä olevat vakanssit ja epäpätevien työntekijöiden osuus nykyisissä työpaikoissa vaikuttavat työvoimatarpeeseen.

Psykologit ja erityisopettajat erityislistalla

Tutkija Hanna Ahtiainen on viime aikoina selvittänyt kaupungin palveluiden kannalta kriittisten sosiaali- ja terveysalojen sekä kasvatuksen ja koulutuksen alojen korkeakoulutuksen määriä.

Miten näiden alojen tutkintojen ja aloituspaikkojen määrä on Helsingissä sijaitsevassa koulutuksessa kehittynyt? Minkä verran vastavalmistuneita alueen työmarkkinoille on odotettavissa lähitulevaisuudessa? Esimerkiksi tällaisiin kysymyksiin Ahtiainen on etsinyt vastauksia.

 – Tarkastelu päätettiin rajata korkeakoulutukseen, sillä toisen asteen ammatilliseen koulutukseen ympärivuotisen jatkuvan haun kautta tarjolla olevista aloituspaikoista ei ole saatavilla tilastoja.

Tarkasteluun valittiin mukaan erityisesti sellaisiin ammatteihin valmistavia korkeakoulututkintoja, joista Helsingissä on juuri nyt pulaa. Tässä yhteydessä esillä ovat olleet sairaanhoitajat, terveydenhoitajat, psykologit, erityisopettajat, varhaiskasvatuksen opettajat, sosiaalityöntekijät, sosiaaliohjaajat ja lääkärit.

 – Pidemmän aikavälin tarkastelu osoittaa, että yliopistotutkintojen määrän kasvu on ollut hidasta Helsingissä. Ammattikorkeakoulutuksessa sen sijaan on nähtävissä jonkin verran tutkintomäärien kasvua.

Työvoimapulan taustalla useita ilmiöitä

Työvoimapula Suomessa on seurausta useista rinnakkaisista ilmiöistä yhteiskunnassa ja työmarkkinoilla, kuten väestön ikääntymisestä, eläköitymisestä ja hyvinvointialojen heikentyneestä veto- ja pitovoimasta. 

Työikäisen väestön määrä on vähentynyt, kun samaan aikaan väestö on ikääntynyt ja sen myötä sosiaali- ja terveyspalveluiden tarve kasvanut. 

Esimerkiksi vuonna 2020 kaikista Helsingissä työskentelevistä sairaanhoitajista yli 55-vuotiaita oli 19 prosenttia ja lähihoitajista 23 prosenttia.

Seuraavan vajaan kymmenen vuoden sisällä sairaanhoitajista ja lähihoitajista jää eläkkeelle siis arviolta noin joka viides, samoin valtavasta työvoimapulasta kärsivästä varhaiskasvatuksen opettajien ammattiryhmästä.

Eläkepoistuman kanssa samaan aikaan Helsingin väkimäärä kasvaa. Terveys- ja sosiaalipalveluita tarvitaan yhä enemmän ja alalle pätevää henkilökuntaa.

Ahtiainen myöntää, että monella alalla tilanne näyttää tällä hetkellä todella haastavalta työvoiman saatavuuden näkökulmasta.

– Väestön ikääntyminen ei auta tilannetta.

Helsingin kaupungilla tehdään parhaillaan töitä sen eteen, että osaajapulan kehitystä voitaisiin ennakoida myös pidemmällä aikavälillä.

– Valmisteilla on ennakointimalli, jonka avulla voidaan karkeasti arvioida, miten Helsingissä työssä käyvien kysyntä ja tarjonta määrällisesti kehittyvät valituissa työvoimapula-ammateissa vuoteen 2040 asti.

Ennakointityössä hyödynnetään tuoreimpia tilastotietoja ja arvioidaan tiedossa olevien trendien, kuten eläkeiän nousun, vaikutuksia kehitykseen.

– Tarkoituksena on saada pidemmän aikavälin näkymä siihen, miten työvoimapula-alojen ammattilaisten kysyntä ja tarjonta mahdollisesti tulevaisuudessa kehittyvät.

– Erilaisia skenaarioita vertailemalla voidaan arvioida, miten vaihtoehtoiset oletukset vaikuttavat kehitykseen.

Juttua muokattu 18.4. kello 15.30, sana projektiomalli korvattu sitaatissa sanalla ennakointimalli, asian selkeyttämiseksi.

Lue myös:

Keva: Ennuste ei lupaa työvoimapula-alojen tilanteeseen helpotusta