Väistyvä kuntaministeri Sirpa Paatero toivoo seuraavan hallituksen ryhtyvän kokeiluihin eriytyvällä kuntakentällä – "Maailman paras kunnallinen demokratia" kaipaa edelleen vahvistusta

-Odotteluahan tämä on.

Näin kuvailee jäljellä olevia työpäiviään kuntaministeri Sirpa Paatero, sd. työhuoneessaan Valtioneuvoston linnassa. Eduskuntavaaleista on reilut pari viikkoa. Vaalien jälkeen pääministeri Sanna Marin esitti hallituksensa eronpyynnön, ja ministerit jatkavat toimitusministeristönä, kunnes uusi hallitus on nimitetty.

Sitten on aika jättää ministerin huone.

Työhuoneensa eduskunnassa Sirpa Paatero tyhjensi jo aiemmin. Se nosti tunteet pintaan. Taakse jäi 17 vuoden kansanedustajantyö.

Tarkastuslaskennassa vaalien jälkeen selvisi, että jatko eduskunnassa oli seitsemän äänen päässä.

Paatero myöntää, että tulos harmittaa.

-Omasta mielestä olen tehnyt työtä niin hyvin kuin olen pystynyt ja olen saanut siitä hyvää palautetta, niin sitten se viesti joiltakin äänestäjiltä on jokin toinen. Mutta niin se vaan aina on.

Henkilökohtainen vaalitulos oli Paaterolle yllätys.

-Lähtökohtani on vähän sellainen maunokoivistomainen ajatus, että jos et tiedä miten jokin asia menee, niin ajattele että se menee parhain. Olin elänyt niin, en ollut tehnyt varasuunnitelmia, en tällä kerralla enkä millään muullakaan kerralla.

-Tietysti aina kun vaaleihin lähtee, jokainen tietää että se on mahdollista. Enkä todellakaan ole ensimmäinen tai viimeinen, vaan kohtalotovereita on.

Turbulenttinen hallituskausi

Kovassa paikassa Paatero oli myös hallituskauden alussa, kun hän joutui pyytämään eroa kunta- ja omistajaohjausministerin tehtävästä valtionyhtiö Postia koskevien sotkujen jälkipyykissä.

-Tuntui että vuorokausi ympäri meni niissä asioissa. Olin ihan solmussa.

Paatero kutsuu vuoden 2019 loppua ”turbulenssiviikoiksi”. Tapahtumat elivät tunneittain ja päivittäin. Antti Rinne erosi lopulta pääministerin tehtävästä ja SDP äänesti tilalle Sanna Marinin, joka pyysi Paateroa jatkamaan kuntaministerinä.

-Kaikkiin tilanteisiin sopeudutaan. Tämä on kuitenkin työtä. Hienoa ja merkityksellistä, mutta työtä.

Pian edessä oli vähän laajempaa turbulenssia, kun koronapandemia iski.

Suomi selvisi koronasta melko hyvin, Paatero arvioi.

-Ei tullut suurta työttömyyttä, ei konkurssiaaltoja, pystyttiin suojaamaan ihmisten terveyttä. Saatiin nopeasti liikkeelle rokotukset.

Suomen selviämisessä kunnat olivat avainasemassa, Paatero muistuttaa.

– Kunnat hoitivat sekä muutoksen työnteossa että koulukäynnin toteuttamisessa eri tavoilla. Mutta myös testaukset, rokotukset, terveydenhuollon. Siitä iso kiitos kunnille edelleen.

Kuten muutamaa kuukautta aiemmin hallituksen turbulenssiviikoilla, ensimmäisinä koronaviikkoinakin elettiin hetkessä: Ministeriössä istuttiin iltoja Teamsissa ja pohdittiin kuntakentältä nousevia kysymyksiä, pohdittiin rahoituksen tarvetta ja kohdentamista. Ylipäätään kaikkia käytännön kysymyksiä, joihin odottamaton ja ennen kokematon tilanne myös kunnat heitti.

Kokoukset ja työnteko muuttuivat osin peruuttamattomasti. Myös päätöksenteossa koettiin poikkeustilanteita. Valmiuslaki oli totisessa testissä.

-Sen jälkeen on laitettu pieni lakimuutos, miten kunnat voivat nopeuttaa kriisiajan päätöksentekoa ilman että valmiuslaki otetaan käyttöön,

Alibudjetoivatko kunnat sote-palveluitaan?

Koronapandemian ohella hallituskaudesta teki historiallisen sote-uudistus, joka vihdoin saatiin maaliin.

Uudistuksen anti ja vaikutukset kunnille selviävät vähitellen.

-Varmaan päällimmäinen ajatus kuntakentällä oli se, että ihanaa että se saatiin tehtyä.

Rahoitusratkaisu herätti keskustelua valmistelun aikana ja herättää edelleen. Kunnissa on suuri huoli valtionrahoituksen riittämisestä jäljelle jääneeseen tärkeimpään tehtävään eli sivistyspalveluiden järjestämiseen.

Paatero uskoo tilanteen ”tasaantuvan” mutta muistuttaa, että epävarmuustekijöitä on paljon.

-Mikä on kiinteistöjärjestelyjen tulevaisuus? On alueita joissa kunnat joutuvat kattamaan sairaanhoitopiirien vanhoja alijäämiä. Kolmantena on vielä palkkaharmonisointi niillä alueilla, joissa sitä on tehty etukäteen.

-Iso muutos, ja kolmen kuukauden jälkeen kaikki ei ole valmista.

Kuntia on kritisoitu siitä, että ne laiminlöivät sote-palveluita järjestämisvastuun loppuvaiheessa taloudellisen edun toivossa. Valtionosuusjärjestelmän muutosrajoittimen mekanismin vuoksi kunnan valtionrahoitus väheni, jos se lisäsi sote-kustannuksiaan vuosina 2021 ja 2022. Alibudjetointia estäviä kannustimia ei ollut.

Satakunnan hyvinvointialueen johtaja Kirsi Varhila, joka aiemmin johti sote-uudistuksen valmistelua sosiaali- ja terveysministeriössä, syytti Helsingin Sanomien haastattelussa kuntia vuosikausia jatkuneesta soten alibudjetoinnista

Varhilan kommentit herättivät odotetusti närkästystä kuntakentällä.

Sirpa Paatero uskoo joidenkin kuntien ”taktikoineen”.

-Tiedän kuitenkin kuntapäättäjänä, että soten kustannukset ovat usein lisätalousarviossa joskus loka- marraskuussa, kun sairaanhoitopiirin laskut iskevät. Tämä ei ole mitenkään ensimmäinen kerta, kun ne on alibudjetoitu.

”Ei huhuja sivistysalueista”

Kuntakentältä on kuulunut huolestuneita äänenpainoja valtion aikeista ottaa hyppysiinsä sote-palvelujen tavoin myös koulutuspalvelut. Esimerkiksi Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen on ilmaissut tiukasti, että aikeet ”sivistysalueiden” perustamiseksi tulee torpata.

Sirpa Paatero sanoo, ettei hän ole kuullut huhuja sivistysalueista.

-Ja ainakin oman puolueeni linjaus on aika tiukkaan se, että ne ovat kuntien tehtäviä. Itse asiassa sitä ketjua haluttiin lisätä sillä, että TE-palvelut siirrettiin kuntiin, Paatero viittaa työllisyyspalvelujen uudistukseen

Varhaiskasvatus, perusopetus, toinen aste ja työllisyyden hoito tulisi olla kunnan käsissä, Paatero painottaa.

-Mutta aivan varmasti joudumme siihenkin kysymykseen, onko kaikilla kunnilla mahdollisuus niitä järjestää. Koska tälläkään hetkellä ei ole.

Kunnat tekevät jo nyt kuntarajat ylittävää yhteistyötä koulutuksessa. Mutta kunnat eivät ole menettämässä itsehallintoaan opetuksen ja koulutuksen järjestämisessä, Paatero uskoo.

-En näe sellaista mallia, että Suomessa kunnat olisivat vain hallinnollisia tahoja joissa raha vain kiertää läpi.

Kuntaministeri muistuttaa kuitenkin, että kuntien on pidettävä huolta elinvoimastaan. Ilman sitä itsemääräämisoikeuttakin on vaikeampi perustella. Jossain vaiheessa suurempien kuntakokojen hakeminen voi olla yksi vaihtoehto, Paatero sanoo.

-Ajatus siitä, että palvelut ovat aidosti tasalaatuisia ympäri Suomea, sitähän tässä tullaan tarkkailemaan.

Toisaalta sivistyspuolella on samoja haasteita kuin sotessa oli. Sote piti uudistaa, koska palvelut eivät olleet tasa-arvoisia ja tehostamista vaadittiin.

-Sivistyspuoli vaatii jossain vaiheessa isompia kokonaisuuksia, Paatero arvioi.

Kuntouttava toiminta kunnille?

Alueiden ja kuntien työnjaossa puolestaan voi muutenkin olla edessä viilauksia, kun uudistuksen vaikutukset kirkastuvat vähitellen. Sirpa Paaterolla on jo yksi uudistusehdotus, joka liittyy TE-palvelujen uudistamiseen, jossa työllistämispalvelujen vastuu siirtyy kuntaan vuoden 2025 alussa.

-Siirtäisin kuntouttavan toiminnan takaisin kuntaan. Nyt se on hyvinvointialueella. Miksei kunta voisi hoitaa osana työllisyydenhoitoa myös kuntouttavan toiminnan?

Tämä vaatisi lakimuutoksen juuri voimaan tulleeseen sote-lakipakettiin. Asiaa kannattaa kuitenkin pohtia, kuntaministeri kehottaa.  

Ajatuksena olisi, että kokonaisuus olisi kunnassa hoidossa.

Kuntouttavassa toiminnassa ajatus on, että ihminen työllistyy. Ensin hän tarvitsee tukea soten puolelta. Mutta ensimmäinen versio on se, että hän on ensisijaisesti työtä tekevä ihminen eikä ensisijaisesti sosiaalihuollon asiakas.

-Näitä miettivät tulevat päättäjät. Ymmärrän, että ei kannata heti lähteä isoja muutoksia tekemään.

Holhoaako valtio kuntia liikaa?

TE-uudistus siirtää TE-palvelut kuntien hoidettavaksi. Kunnat halusivat pientenkin kuntien voivan toimia itsenäisesti, mutta valtionhallinnossa pidettiin kiinni 20 000 henkilön työvoimapohjasta järjestämisvastuun kriteerinä. Tämä merkitsee, että pienemmät kunnat hakeutuvat tai laitetaan yhteistyöhön muiden kuntien kanssa.

Linjaus sai kritiikkiä Kuntaliitolta ja pieniltä kunnilta.

Liian pieniä yksiköitä työvoimahallintoon ei kannata tehdä, Sirpa Paatero muistuttaa. Hänen mielestään 20 000:n henkilön työvoimapohjaraja on hyvä.

-Kun samassa paikassa hoidetaan vaikeavammaisten työllisyyttä, maahanmuuttajien työllistymistä, yritysten tukia – ei ole sellaista mahdollisuutta että yksi ihminen jossain pienessä kunnassa hoitaisi kaiken. Siksi pitää olla laajempi kokonaisuus. Samoin työssäkäyntialue on laajempi kuin yksi kunta. Se on toinen syy, miksi pitää olla tällainen isompi.

Myös Paras-hankkeessa puhuttiin 20 000 asukkaan kokoisesta alueesta, Paatero muistuttaa.

Työvoimapohjakysymys on esimerkki asiasta, jossa valtion ohjaus koetaan toisinaan liian vahvaksi kuntakentällä. Kuntaliitto on ilmaissut viime kuukausien aikana toistuvasti huolensa kuntien ja valtion välisen luottamuksen tilasta.

Päättyneen hallituskauden alussa linjattiin, että luottamusta tulee kehittää. Julkinen hallinto on haluttu nähdä yhtenä kokonaisuutena.

-Se tarkoittaa: valtio, kunnat ja hyvinvointialueet. Vastakkainasettelun sijaan nämä tulisi nähdä ikään kuin kolmiona, jonka jokaisessa kulmassa on yksi julkisen hallinnon yksikkö.

Paatero ymmärtää hyvin Kuntaliiton tärkeimmän hallitusohjelmatavoitteen, eli kunnallisen itsehallinnon vahvistamisen.

-Lakitasolla voitaisiin määritellä, mitä pitää tehdä., ja se, miten tehdään, olisi kunnissa. Se on minusta hyvä peruste. Aito itsehallinto ei tarkoita sitä, että valtio määrittää, montako työntekijää jossain yksikössä pitää olla.

Keskustelua ohjauksen tarkkuudesta käydään koko ajan ja ministeriöiden kesken näkemykset asiasta vaihtelevat, Paatero sanoo.

Esimerkiksi hän ottaa valtionavustukset, joita jaetaan vuosittain 3 miljardia euroa. Kunnat ovat kritisoineet avustusten pätkäluonteisuutta ja hakemisen työläyttä.

Jotkut ministeriöt haluavat lisätä avustuksia, Paatero sanoo. Hän tietää tiukkojen hakukriteerien hankaluudet.

– Kerrotaan mitä voi anoa, mihin saa käyttää mihin pitää raportoida. Se vie kunnilta päätösvaltaa pois.

– Mielestäni perusrahoituksen pitäisi olla se juttu. Kunnalla on verotusoikeus ja valtionosuus olisi se pääasiallinen. Valtionavustukset tulisivat vain joihinkin uusiin kehittämistehtäviin. Suunta on kuitenkin ollut sellainen, että haluttaisiin tiukemmin ja tarkemmin ohjata lainsäädännöllä tai valtionavustusjärjestelmällä.

Sirpa Paateron työpöydällä on haastattelua edeltävänä päivänä Kuntaliitolta saatu viiri. Kuntaliiton toimitusjohtaja Minna Karhunen kehui Paateron tekemää työtä ”valtavan hyväksi”.

Sote ei pelasta

Hallituskauden alussa kuntaministeri Sirpa Paatero toivoi kuntien hakevan liitoksia vapaaehtoisesti. Kuntaliitosselvitykset, saati varsinaiset liitokset, ovat käyneet kuitenkin harvinaisiksi. Tällä hetkellä yhtään liitosselvitystä ei ole meneillään.

Pakkoliitoskeskustelua Paatero vieroksuu, koska se on käytännössä ”neliraajahalvaus” itse asian edistämisessä.

-Toivon että kun kunnat näkevät tilanteensa sote-uudistuksen jälkeen, keskustelu lähtisi siellä.

Sotesta huolimatta kuntien perustilanne ei ole muuttunut juurikaan, Paatero muistuttaa.

– Niillä, joilla meni ennen huonosti, menee edelleen. Sote ei ollut mikään pelastus. Siksi ajattelen, että niitä [kuntaliitoksia] alkaa tulemaan.

-Yritän ajatella myös inhimillisesti niin, että tämän uudistuksen takia on kunnissa ollut paljon tekemistä.

Eriytymiskehitys merkitsee väistämättä, että kuntakenttä on uudistusten edessä. Tätä mieltä ovat lähes kaikki. Remontti ei ole kuitenkaan yksinkertainen juttu. Kukaan ei halua luopua itsehallinnostaan. Tehtäviä on mahdollisesti pakko alkaa jakaa eri tavalla erilaisille kunnille.

Kuntaministeri Paatero toivoo jatkossa kokeiluja eri mahdollisuuksista.

– Selvitysten mukaan vaihtoehtoisia kriteerejä voisi olla asukasmäärä tai tehtävien laadun määrä, joilla tehtäviä jaetaan. Jotain voisi olla pakko tehdä yhdessä, tai sitten tehtävät annetaan suoraan isommille kunnille tehtäviksi.

-Toivon että seuraava hallitus ottaa kantaa ja lähtee kokeilemaan näitä. Jos pieni kunta haluaa olla itsenäinen, se voisi olla, mutta isompi vastuu esimerkiksi koulutuksesta voisi olla isommalla kunnalla.

Seuraavalla hallituskaudella edessä on tehtävien tasapainottamisen ohella myös kuntien rahoituspohjan uudistaminen.

-Ei vain valtionosuusjärjestelmä, vaan myös verotus. Kiinteistövero on uudistettava, yhteisövero-osuudet, että kunnat selviävät, Sirpa Paatero muistuttaa.

Hallitusohjelmaneuvotteluihin hän lähettää terveisinään, että kannattaa huolehtia kunnan itsehallinnosta.

-Suomalainen pohjoismainen malli, demokraattinen päätöksenteko kunnissa, olemme siinä maailman parhaita. Olemme pitäneet yllä maailman parasta koulutusjärjestelmää ja huolehtineet varsin mallikkaasti sosiaali- ja terveydenhuollosta, kaavoituksesta, elinvoimasta. Siihen tarvitaan vahvistusta yhä edelleen.

Tulevaisuus tuntematon

Oman kuntaministerikautensa onnistumisina Sirpa Paatero pitää sitä, että kuntien rahoitukseen palautettiin miljardi euroa, kun edellisen hallituskauden leikkaukset ja indeksijäädytykset poistettiin.

Onnistumisiin kuuluu myös hyvä keskustelu kuntien kanssa koronasta selviämisessä.

– Se oli hoidettu todella hyvin paitsi kuntakentältä myös VM:stä.

– Samaan aikaan on tehty skenaariotyötä kuntien tulevaisuudesta.

Ison osan hallituskauden työajasta lohkaisi sote-uudistus, niin ministereiltä kuin kunnilta.

– Jos olisi ollut enemmän tilaa, tulevaisuuden kuntien skenaariotyö olisi voinut mennä pitemmälle.

Ensimmäiset eduskuntavaalinsa Sirpa Paatero kävi 2003. Hän jäi varasijalle, jolta pääsi kansanedustajaksi helmikuussa 2006 Sinikka Mönkäreen lähdettyä muihin hommiin.

Peräkkäisiä edustajavuosia kertyi siis 17.

Vuosien varrella näkyvä muutos on ollut kollegojen keskinäisen kanssakäymisen väheneminen mm. koronan takia.

Poliitiikassa ikävä kielenkäyttö on näinä vuosina lisääntynyt, Paatero arvioi.

-Poliittinen retoriikka on aina paikallaan, mutta sen ei tarvitsisi mennä henkilökohtaisuuksiin. Se on ollut vähän ikävämpää.

-Oma arvostukseni on niihin ihmisiin, jotka tekevät aidosti työtä eivätkä huuda jossain mediassa. Mutta sanon aina, että meillä 200 eri lähtökohdista tulevaa kansanedustajaa. Ei ole mitään standardia. Ihmisten toimintatavat ovat erilaisia. Sekin kuuluu tähän demokratiaan.

Tarkkoja suunnitelmia tulevasta Sirpa Paaterolla ei ole. Paitsi yksi. Heti kun uusi hallitus nimitetään ja toimitusministeristön työ lakkaa, hän pitää kunnon kesäloman.

Välitöntä hinkua takaisin eduskuntaan hän ei tunne.

-Olen ollut 17 vuotta kansanedustajana, kuntapolitikassa yli 20 vuotta, pitkään puolueen eri tehtävissä, joista tällä hetkellä puoluevaltuuston puheenjohtajana. Nyt on sellainen olo, että ehkä on ihan hyvä kohta nollata ja katsoa, mihin sitten lähden.