Kuopion pitäjäraadit pitävät liitosalueiden puolta - laita-alueilla on ainainen huoli, muistaako kaupunki niitä päätöksenteossaan
Juankosken pitäjäraatilaisia vasemmalta lukien: Sari Vuorinen, Raimo Hartikainen, Kalevi Hakkarainen, Pirjo Lipponen, Juha Castorman, Minna Pehkonen, Reijo Pirinen, Eila Puustinen ja Lana Castorman.. (Kuva: Niilo Hämäläinen)
Kuopion kaupungin alueella 24 huhtikuuta pidetyt pitäjäkokoukset valitsivat 83 jäsentä ja varajäsentä Juankosken, Karttulan, Maaningan, Nilsiän, Riistaveden ja Vehmersalmen pitäjäraateihin.
Pitäjäraadit ovat toimineet kuntaliitosalueilla vuodesta 2017. Raadit valitaan kaksivuotisiksi kausiksi, joten pitäjäkokoukset järjestettiin nyt neljättä kertaa.
Pitäjäraadit toimivat kaupunginhallituksen asettaman lähidemokratiajaoston alaisuudessa. Ne eivät ole kaupungin virallisia toimielimiä, vaan osa vapaata kansalaistoimintaa, mutta kaupunki rahoittaa raatien toimintaa vuosittain budjettinsa kautta.
Riistavesi liitettiin Kuopioon jo vuonna 1973. Vehmersalmi liittyi vuonna 2005, Karttula 2011, Nilsiä 2013, Maaninka 2015 ja Juankoski 2017.
Myös muille alueille?
Kuopion kansalaistoiminnan palveluiden päällikkö Kati Vähäsarja sanoo, että pitäjäraadit ovat osoittaneet tarpeellisuutensa. Keskustelun alla on se, pitäisikö vastaavaa toimintaa laajassa kaupungissa olla muuallakin kuin vain liitosalueille eli myös Kuopion vanhoilla maaseutualueilla ja myös kaupunkialueella.
-Tähän saakka esimerkiksi lähidemokratiajaoston toiminta on keskittynyt liitoskuntien asioihin. Sieltäkin on tullut viestiä, että vastaavaa toimintaa pitäisi olla muuallakin, Vähäsarja sanoo.
Vähäsarjan mukaan pitäjäraadit ovat osoittaneet tarpeellisuutensa kriisiaikana, sekä koronapandemian että Ukrainan kriisin kysymyksissä. Pitäjäraatien paikallistuntemus on huippua, ja tieto kulkee sieltä hyvin alueen asukkaille. Esimerkiksi Karttulan pitäjäraati on toiminut erittäin aktiivisesti ukrainalaisten auttamisessa.
-Pyrimme myös koko ajan pitämään huolen siitä, että pitäjäraatien toiminta ei käänny byrokraattiseksi tai vaikkapa puoluepoliittiseksi. Toiminnan pitää olla ketterää ja uudistuvaa, Vähäsarja sanoo.
Ääntä on pidettävä
Juankosken pitäjäraadin puheenjohtajana kaksi kautta toiminut ja raadissa yhä jatkava Anja Korhonen sanoo, että pitäjäraadit tulivat tapeeseen.
-Esimerkiksi me täällä Juankoskella olemme aivan kaupungin laidalla. Meidän täytyy pitää ääntä itsestämme, että kaupunki huomioi meitä päätöksenteossaan. Laita-alueet unohdetaan helposti, olipa kyse sitten julkisesta liikenteestä tai vaikka puistojen kunnossapidosta.
Yleisen vaikuttamisen lisäksi pitäjäraati patistaa kaupungin päättäjiä myös yksittäisissä kysymyksissä. Korhonen sanoo, että juankoskelaiset ovat vähitellen oppineet, kuinka pitää toimia: mille toimialalle pitää milloinkin olla yhteydessä ja kuka viranhaltija mistäkin kysymyksestä vastaa.
-Olemme esimerkiksi saaneet torille on bussikatoksen ja Juankosken nettisivut uudistettu. Mutta paljon on vielä asioita, joihin pitäisi pystyä vaikuttamaan. Kaupungissa on komeat puistot, muta me ostimme sillankaiteen kukatkin pitäjäraadin rahoilla. Ja täällä on kyliä, joista ei ole minkäänlaista julkista liikennettä, Korhonen sano0.
Trendi kääntymässä
Vvosiin 2007–2013 ajoittunut Paras-hanke tuotti paljon kuntaliitoksia, ja tuolloin moniin kuntiin perustettiin erilaisia alueellisia vaikuttamiselimiä.
Kuntaliiton tutkimuspäällikkö arvioi Marianne Pekola-Sjöblom arvioi, että trendi on kääntymässä alueellisista vaikuttamiselimistä kohti yleisempää kuntalaisvaikuttamista.
-Alueellisten vaikuttajaelinten toiminta näyttää monissa kuntaliitoskunnissa vähitellen hiipuneen. Paljonhan on kysessä siitä, löytyykö yksittäisiä tulisieluja, jotka ottavat alueellisen vaikuttamistoiminnan asiakseen.
-Nyt on selvästi nähtävissä kuntien innostus osallistuvaan budjetointiin. Se on lyönyt läpi vauhdilla, Pekola-Sjöblom toteaa.