Psykiatrian ja lastensuojelun systemaattista yhteistyötä on parannettava, arvioi johtaja Elina Palola sosiaali- ja terveysministeriöstä

Lastensuojelu ei voi koskaan vastata yksin lasten suojelemisesta, sillä tämä tehtävä on yhteinen.

Edellinen ajatus on keskeinen visiovaiheen raportissa, joka liittyy lastensuojelun lainsäädännön kokonaisuudistuksen valmisteluun.

Sosiaali- ja terveysministeriö sai uudistuksen valmistelutyön liikkeelle toukokuussa 2022 ja sitä edelsi lastensuojelulain muutosten valmistelun keskeytyminen.

Minkä takia lainsäädäntötyö keskeytyi, johtaja Elina Palola sosiaali- ja terveysministeriön lapset ja nuoret -yksiköstä?

– Syinä olivat saatu lausuntopalaute ja puuttunut rahoitus sekä lapsiasiavaltuutetun eduskunnalle antamassaan kertomuksessa tekemä ehdotus lastensuojelulain kokonaisuudistuksesta.

STM:n mukaan lastensuojelun avo- ja sijaishuollon kustannukset ovat jatkuvasti kasvaneet. Nämä kustannukset ovat vuodessa jo noin 1,2 miljardia euroa ja tästä määrästä noin 73 prosenttia kohdentuu sijaishuoltoon.

Varhaisen vaiheen palvelut kuntoon

Lastensuojelutyötä voidaan kehittää samalla, kun oman aikansa vaativa lainsäädäntötyö jatkuu.

– Jo ennen lastensuojelulainsäädännön mahdollista uudistamista on olennaista tukea hyvinvointialueita kehittämään varhaisemman vaiheen palveluita, Elina Palola sanoo.

– Erityisesti olisi tärkeää kehittää päihde- ja mielenterveyspalveluiden saatavuutta, jotta lasten kodin ulkopuolisia sijoituksia saataisiin vähennettyä.

Lisäksi on vahvistettava kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyötä, jotta lasten ja nuorten palvelut voivat toimia parhaana mahdollisena kokonaisuutena, Palola huomauttaa.

– Yksikään lapsi tai nuori ei saa jäädä syrjään siksi, ettei hänen tuen tarpeisiinsa kyetä vastaamaan.

Kohti parempaa luottamusta

Nykyistä lastensuojelulakia on muokattu jo monta kertaa.

– Niinpä moni kokee nyt lain vaikeaselkoiseksi ja pirstaleiseksi, Palola arvioi.

– Lapsen ja hänen läheistensä on voitava luottaa lastensuojeluun ja sen vaikuttavuuteen.

Lastensuojelun lähtökohtana ja tavoitteena on aina saada aikaan myönteisiä muutoksia lapsen ja hänen perheensä elämässä. Jotta tämä on mahdollista, on lastensuojelun asiakkuudessa oltava niiden lasten, joiden tarpeisiin pystytään vaikuttavasti vastaamaan nimenomaan lastensuojelun keinoin, Palola pohtii.

– Selkeä viesti uudistamiselle on, että lastensuojelun roolia ja paikkaa osana palvelujärjestelmää on kirkastettava. Erityisesti toivotaan, että lapsi ja hänen perheensä voisivat saada tarvitsemansa palvelut ensisijaisesti muualta kuin lastensuojelusta.

Tällä hetkellä lapsi- ja perhekohtainen lastensuojelu on useilla alueilla ylikuormittunut.

– Tilanne on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kestämätön. Lastensuojelu ei yksin pysty vastaamaan paljon tukea tarvitsevien lasten, nuorten ja perheiden tarpeisiin.

– Monialaista yhteistyötä ja vastuunjakoa on vahvistettava. Erityisesti psykiatrian ja lastensuojelun systemaattista yhteistyötä on parannettava. Tarvitaan myös uudenlaisia sijaishuoltoratkaisuja. Esimerkiksi päihteitä käyttävien lasten tarpeisiin ei nykyisin palvelurakentein ja -käytännöin pystytä riittävästi vastaamaan.

Suuri määrä lastensuojeluilmoituksia

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos tiedotti viime tiistaina, että yhä useammasta lapsesta tehdään Suomessa lastensuojeluilmoitus. Vuonna 2022 ilmoitus tehtiin 98 634 lapsesta eli 9,1 prosentista lapsia. Määrä kasvoi 5 prosenttia edellisestä vuodesta.

Myös Palola on katsonut tarkkaan THL:n julkistamat tiedot.

13–15-vuotiaiden ikäryhmästä 14 prosentista tehtiin viime vuoden aikana lastensuojeluilmoitus.

– Se on todella paljon, Palola sanoo.

Koulut avainasemassa

Elina Palola on yksi lastensuojelun kokonaisuudistuksen valmistelun visiovaiheen raportin tekijöistä.

Raportti alleviivaa tarvetta uudistaa lastensuojelulakia, mutta se työ ei ole kaikki kaikessa.

– Lainsäädäntö on kuitenkin vain yksi väline. On huomattava, että mahdollisuudet muuttaa maailmaa lainsäädännöllä ovat rajalliset.

Ratkaisevaa onnistumiselle on myös se, että lain toimeenpanoa tuetaan riittävästi, Palola lisää.

– Tärkeintä on lopulta aina lasten ja perheiden kanssa tehtävä konkreettinen työ ja sen laatu. Tässä on avainasemassa toimiva yhteistyö varhaiskasvatuksen ja koulun kanssa.

Lastensuojelun valvonnassa korjattavaa

Palola nostaa raportista esille muiden muassa sen, että sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain välinen suhde ei ole kaikilta osin selkeä, eikä painopistettä ole sosiaalihuoltolain tavoitteiden mukaisesti onnistuttu siirtämään perustason palveluihin.

– Ongelmana on monin paikoin ollut lasten, nuorten ja perheiden peruspalveluiden saatavuus. Erityisesti lastensuojelun kuormitusta ovat lisänneet puutteet lasten ja nuorten mielenterveys- ja päihdehuollon palveluiden saatavuudessa.

Jotta kokonaisuus saadaan toimimaan, on tarpeen vahvistaa sekä lastensuojelun että muiden palveluiden tietopohjaa.

Sitten tarvitaan lisää vahvistettuun tietopohjaan perustuvaa kansallisen tason ohjausta ja lainsäädännön toimeenpanon tukea.

Ehdotusten mukaan myös lastensuojelun valvonnan järjestelmää olisi selkeytettävä.

Raportin mukaan hyvinvointialueiden tarveperusteiseen rahoitusmalliin liittyy kannustinongelma, sillä se ei kannusta riittävästi tekemään ennakoivaa ja ehkäisevää toimintaa.

Tämä voidaan nähdä erityisenä haasteena lastensuojelun näkökulmasta. Lasten ja perheiden varhainen tukeminen vaatii resursseja, jotka lopulta voivat kuitenkin maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin, mutta viiveellä.

Jotta alueilla olisi rohkeutta muutostyöhön, tarvitaan kustannusseurantaa ja tutkittua tietoa palveluiden vaikuttavuudesta sekä hyvien käytäntöjen jakamista ja käyttöön ottamista, raportissa ehdotetaan.

Tuleva hallitus päättää, mikä on tärkeää

Lastensuojelun tulevaisuuden visio ja viisi strategista painopistettä sen saavuttamiseksi valmisteltiin laajan tausta-aineiston ja kuulemisten pohjalta.

Uudistuksen toisen vaiheen eli konkreettisten lainsäädäntömuutosten valmistelun käynnistämisestä päättää tuleva hallitus.