Päättäjät huolissaan Kustoksen kyselyssä: Mikä on inhouse-yhtiöiden tulevaisuus?
Merkittävä osa kuntien ja hyvinvointialueiden tukipalveluista on järjestetty inhouse-yhtiöiden kautta. Hallitusohjelmaan kirjatut muutokset inhouse-yhtiöiden asemaan liittyen herättävät huolta hyvinvointialue- ja kuntapäättäjien keskuudessa. Kaksi kolmasosaa päättäjistä uskoo hallitusohjelman kirjausten kasvattavan menoja luvattujen säästöjen sijaan.
”Kustannukset nousevat ja turhaa työtä tehdään jatkossa hirvittävä määrä valtakunnallisesti, jos inhouse-rajoitukset toteutuvat.”
Tiedot käyvät ilmi inhouse-yhtiöitä edustavan Kustos ry:n syyskuussa tekemästä kyselystä. Kysely lähetettiin yli 500 Kustoksen jäsenyhtiöiden omistajille. Vastausprosentti oli yli 20 ja erityisen innokkaasti liikkeellä olivat hyvinvointialueiden ja isojen kaupunkien päättäjät.
-Saamissa vastauksissamme tuli hyvin selvästi ilmi, että etenkin hyvinvointialueet ja isommat kaupungit ovat valmiita ottamaan toimintoja takaisin itselle, mikäli in-house-yhtiöihin lähdetään soveltamaan 10 prosentin omistusosuutta. Toinen vaihtoehto vastauksissa oli se, että perustetaan sitten yhtiöitä, joissa omistajina on maksimissaan tuo 10 omistajaa kymmenen prosentin osuuksilla. Esimerkiksi Monetralla on yli 200 omistajaa ja pienet kunnat jäävät tässä yksin, Kustos ry:n hallituksen jäsen Päivi Pitkänen kertoo.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Hallitusohjelma murentaisi yhtiöt
Kyselyn vastauksissa tuotiin esiin yhtiöiden merkitys hyvinvointialueiden toiminnassa. Kun valtavia kokonaisuuksia on koottu yhden katon alle, niin pitkäjänteinen ja laadukas toiminta ovat valttikortteja.
”Hyvinvointialueiden toiminnan laajuus, toimintavarmuusvaatimus ja laatukriteerit huomioiden pitkäjänteinen yhteistyö inhouse-yhtiöiden kanssa on äärimmäisen tärkeää.”
Jos nykyisten inhouse-yhtiöiden sijaan sallittaisiin jatkossa vain maksimissaan kymmenen omistajan yhtiöitä, niin todennäköisesti markkinoiden piirileikissä jäisivät kumppanuusverkon ulkopuolella pienet kunnat, joiden volyymit eivät välttämättä isoja toimijoita kiinnosta. Ja kun kymmenen pientä toimijaa lähtee luomaan omia yhteistyökuvioita tai kilpailuttamaan toimintoja, niin taas veroeuroja palaa.
-Etenkin pienet kunnat ovat jatkossa ongelmissa, jos kaikki pitää lähteä kilpailuttamaan. Monista kunnista hankintaosaaminen on ulkoistettu in-house-yhtiöön ja nyt pitäisi tätä osaamista lähteä omaan organisaatioon hankkimaan henkilökunnan muodossa, kuvailee Pitkänen tilannetta kentällä.
Oma työkin maksaa
”Myös kuntien viranhaltijoiden työlle pitää asettaa hinta. Samoin sille, jos tämän lainsäädännön muutoksen vuoksi ryhdytään kilpailuttamaan palveluja, joilla on jo toimiva malli. Tällöin palvelun hintaan pitää lisätä myös kilpailuttamisesta aiheutuvat kulut ja kustannukset.”
-Kilpailuttaminen aiheuttaa myös kustannuksia. Hankintaprosessissa on paljon komponentteja, jotka aiheuttavat kustannuksia. Jos tulisi pakko kilpailuttaa kahden vuoden sisällä in-house-yhtiöiden tarjoamat palvelut, se maksaa. Ja vaikka kaikki ottaisivat yhtiöiden tuottamat palvelut omaksi tuotannokseen, niin sekin maksaa, Päivi Pitkänen jatkaa.
Jos Petteri Orpon hallitus vie läpi suunnitelmansa nykyisen järjestelmän pilkkomisesta, niin tiedossa on myös kamppailu työvoimasta. Esimerkiksi hankintatoimen ammattilaisia tarvitaan nykyistä enemmän, mikäli toiminta pirstaloituu nykyisestään.
”Inhouse-yhtiöiden palveluista luopuminen vaatisi mittavia rekrytointeja. Osaavia tekijöitä ei riittäisi läheskään kaikille kunnille ja hyvinvointialueille.”
Kun inhouse-yhtiöiden asemia kunta- ja hyvinvointikentällä pistetään uusiin asemiin hallituskauden jatkossa, niin Kustoksen edustajat toivovat pääsevänsä mukaan työryhmiin, joissa tehdään tulevan julkisen hankinnan säätelyä koskevan lainsäädännön vaikuttavuus- ja kustannusarvioita.
-Muutoksen kustannusvaikutukset tulee olla tiedossa ja ne tulee ymmärtää, kun lopullisia päätöksiä tehdään, Päivi Pitkänen toivoo.
Jutussa olevat tummat sitaatit ovat Kustos ry:n kyselytutkimuksen kommentteja.
In-house-statuksen purkaminen silloin, kun ei oikeasti ole kyse tilaajan määräysvallassa olevasta yksiköstä, ei vielä kaataisi yhteään yhtiötä. Ne säilyisivät, jotka pystyisivät tarjoamaan palvelut kilpailukykyisesti. Miksi pitäisi suojella niitä, jotka eivät tähän pysty? Kilpailutuspakko oli yksi merkittävistä hyödyistä, joita EU-jäsenyys Suomelle toi. Aikaisempaan ”ostetaan naapurilta, kaverilta ja vaalirahoittajalta” -järjestelmään ei tule palata, kilpailutuspakon eurorajaa tulisi laskea eikä nostaa.