Maahanmuuttotaustaiset nuoret pysyvät lähiöissä: ”Suomalaiset ovat meihin tottuneempia lähiöissä kuin muualla”
Vantaan Hakunilassa asukkaista noin kolmannes puhuu äidinkielenään jotain muuta kuin suomea tai ruotsia. Koko Vantaalla prosenttiosuus oli 23 vuonna 2021. (Kuva: Ville Miettinen)
Turun yliopiston tutkimushankkeessa huomattiin, että muualta Suomeen muuttaneen nuoren identiteettiä ei kyseenalaisteta lähiössä yhtä helposti kuin muualla. Maahanmuuttotaustaiset nuoret rakentavatkin identiteettinsä ennemmin lähiönsä kuin suomalaisuuden pohjalle, sillä se on helpompi yhdistää etniseen identiteettiin. He myös kokevat, että suomalaiset ovat monikulttuurissa lähiöissä tottuneempia heihin kuin muualla.
Monikulttuuriset lähiöt ovat tärkeitä niin ikään kuuluvuuden tunteen ja osallistumisen synnyttämisessä.
Hankkeessa selvisi myös, että monikulttuuriset koulut ovat nuorille turvallisia paikkoja oman identiteetin kehittämiseen. Ne tukevat toiminnallaan ja oppilaskunnillaan myös vapaa-ajan osallisuutta.
Nuorten osallisuuden ympäristöt -hanketta johti sosiologian apulaisprofessori Elina Kilpi-Jakonen.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Hänen johtamansa tutkijaryhmä antaa kouluille ja nuorten kanssa toimiville viisi suositusta nuorten kuuluvuuden, vaikuttamismahdollisuuksien, kouluttautumisen ja työelämään siirtymisen sekä itsenäistymisen tukemiseksi:
Koulujen kulttuuria tulisi kehittää nuorten vaikuttamismahdollisuuksien parantamiseksi. Suomalaisuudesta tulisi puhua kaikissa yhteyksissä siten, ettei se ole vastakkaista maahanmuuttotaustaisuuden kanssa. Maahanmuuttotaustaisten nuorten kotitausta ja yhteisö tulisi nähdä myönteisenä voimavarana. Heidän koulutus- ja työelämäsiirtymiään olisi tuettava, samoin koulutukseen palaamista. Lisäksi tulisi tehdä näkyväksi, että kaikenlaiset identiteetit ovat arvokkaita. Silloin kaikilla nuorilla on mahdollisuus kokea kuuluvuuden tunnetta ja osallisuutta kouluissa.
– Valitettavasti suosituksiin pääsyssä on paljon tekemistä. Kulttuurisesti moninaisen oppilasjoukon ohjaaminen vaatii osaamista. Sitä on aika vähän, vaikka esimerkiksi kielitietoisuudesta on ollut aika paljon puhetta. Mutta kielitietoisuudessakin on vielä puutteita, Kilpi-Jakonen sanoo.
Maahanmuuttotaustaisten nuorten kotitausta ja yhteisö tulisi nähdä myönteisenä voimavarana. (Kuva: Markus Sommers)
Opetushallituksen määritelmän mukaan kielitietoisessa koulussa kaikki opiskeltavat kielet ja oppilaiden äidinkielet näkyvät luontevasti. Kielen keskeisyys opetuksessa, oppimisessa ja koulun toimintakulttuurissa on näkyvästi esillä.
Osallisuuden tukeminen vaatii etenkin oikeita asenteita
Kilpi-Jakosen mielestä kouluissa pitäisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota nuorten osallistumisen mahdollisuuksiin, eikä tämä koske vain muualta muuttaneiden nuorten tilannetta. Koulujen henkilökunnan tulisi pohtia yleisemmin, millaista vastuuta ja valinnan mahdollisuuksia nuorille annetaan.
Positiivisen ilmapiirin luomiseen ja oppilaiden kuuluvuuden tunteen vahvistamiseen tarvitaan tutkijoiden mukaan opettajien ja koko koulun henkilökunnan tukea. Tämä vaatii koko kouluyhteisön sitoutumista asiaan ja vahvaa johtajuutta koulun johdolta. Yksittäisten opettajien ponnistelut eivät riitä.
– Pääasiassa nuorten osallisuuden tukeminen on kiinni asenteista. Toki myönnän, että opettajilla ja rehtoreilla on monta tehtävää eikä ylimääräistä rahaa ole, mutta nuorten kuulemiseen ei aina tarvita ylimääräisiä resursseja, Kilpi-Jakonen sanoo.
Suomalaisuudesta tulisi puhua kaikissa yhteyksissä siten, ettei se ole vastakkaista maahanmuuttotaustaisuuden kanssa. (Kuva: Markus Sommers)
Maahan muuttaneilla alhaisempi koulutustaso
Hankkeen aikana tuli esiin selkeästi, että maahanmuuttotaustaiset nuoret eivät yllä keskimäärin samaan koulutustasoon kuin suomalaistaustaiset nuoret.
Tämä pätee sekä Suomessa syntyneisiin maahanmuuttajien lapsiin (toinen sukupolvi) että itse lapsena maahan muuttaneisiin (ensimmäinen sukupolvi).
Toisen sukupolven koulutustaso on kuitenkin lähempänä valtaväestöä kuin ensimmäisen sukupolven.
Tuttu alue pitää pintansa
Hankkeessa selvitettiin myös nuorten ja nuorten aikuisten muuttohalukkuutta. Siinä selvisi, että monikulttuurisella alueella asuvat maahanmuuttotaustaiset nuoret jäävät muita nuoria todennäköisemmin asumaan samalle tutulle alueelle 25-vuotiaana. He asuvat nuorena aikuisena usein edelleen vanhempiensa kanssa.
Tutulla monikulttuurisella alueella pysyminen korostuu erityisesti toisella sukupolvella.
Monikulttuurisella alueella asuva valtaväestö puolestaan muuttaa todennäköisemmin toiselle alueelle.
Kirsi Riipinen, teksti
