Hyvil esittää lastensuojelun sosiaalityöntekijöiden virkavastuiden keventämistä – Tarkoituksena helpottaa työvoimapulaa
Hyvinvointialueyhtiö Hyvilin erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen. (Kuva: Kaisa Nyberg)
Lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on 33 lastensuojelulaissa suoraan säädettyä virkavelvollisuutta. Tehtävät koskevat valmistelua, päätöksentekoa, tiedon vastaanottamista ja kirjaamista, valvontaa ja keskustelua tai esimerkiksi luvattomasti sijaishuoltopaikasta poistuneen lapsen takaisin kuljettamista.
Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy ja hyvinvointialueet ovat tehneet erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhosen johdolla sosiaali- ja terveysministeriöön esityksen lasten asioista vastaavan sosiaalityöntekijän virkavastuiden muutoksista.
Esityksessä todetaan, että suuri virkatehtävien määrä lisää merkittävästi sosiaalityöntekijän työn kuormittavuutta. Kuormitusta halutaan vähentää, jotta työssä jaksamista ja alalle hakeutumista voitaisiin parantaa. Lisäksi halutaan antaa aito mahdollisuus tiimityön ja tehtävänjaon kehittämiselle lastensuojelussa.
Puustinen-Korhosen mukaan esitys on yksi keino yrittää ratkaista alan työntekijäpula tai ainakin helpottaa sitä.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Lastensuojelun sosiaalityöntekijät ovat lähes koko maassa Helsinkiä lukuun ottamatta ylityöllistettyjä, eikä suuri vastuu ja jopa virkavirheiden pelko työssä lisää sen houkuttelevuutta.
Esityksessä todetaan myös, että nykyinen lainsäädäntö antaa sosiaalityöntekijälle niin suuren vallan, ettei hyvinvointialue työnantajana pysty enää tehokkaasti ohjaamaan työtä. Asiakkaat ovat eriarvoisessa asemassa riippuen yksittäisen viranhaltijan toimintatavoista ja osaamisesta. Hyvinvointialueen tulisi voida turvata asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu. Nyt yksittäinen työntekijä voi omaan näkemykseen perustuen tehdä isoja ratkaisuja yksin.
Tehtävien tarkka henkilötason sääntely on johtanut tahattomaan lainvastaiseen päätöksentekoon ja päätösten kumoamiseen hallinto-oikeudessa. Sääntelyn takia lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän oletetaan olevan käytännössä päätöksenteko-/tehtävävalmiudessa vuoden jokaisena päivänä, jotta lakiin perustuvat tehtävät toteutuvat.
Jos ko. sosiaalityöntekijä on poissa töistä vuosiloman tai sairauden takia, esimiehen pitäisi nimetä hänen tilalleen joka kerta joku toinen lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä. Hallinnollisesti tätä pidetään työnantajalle erittäin raskaana prosessina.
Enemmän vastuita hyvinvointialueelle
Hyvilin esityksen mukaan lainsäädäntöä olisi hyvä muuttaa niin, että hyvinvointialue vastaisi nykyistä selkeämmin lastensuojelun toteuttamisesta ja järjestäisi ja organisoisi työn. Lakiin kirjattuja tehtäviä tulisi säätää hyvinvointialueelle yksittäisten viranhaltijoiden sijaan.
Sosiaalityöntekijän työssä tulisi ensisijaisesti korostua lapsen kohtaamiset, lapsen tunteminen, lapsen edun toteutumisesta huolehtiminen, lapsen mielipiteen selvittäminen ja kuuleminen.
Hyvilin esitys sisältää myös useita kohtia tehtävistä, jotka voisi hoitaa joku muu lastensuojelun ammattihenkilö kuin lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä.
Sen sijaan toisin kuin laissa nyt säädetään, halutaan muutos siihen, ettei voi syntyä sellaista tilannetta, että lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä ei tapaa lasta henkilökohtaisesti.
– Nykyisin laissa lukee, että lastensuojelussa lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tai muun sosiaalityöntekijän on tavattava lasta. Sosiaalityöntekijä ei siis riko lakia, jos ei tapaa lasta ollenkaan, mutta tämä haluttaisiin muuttaa. Hyvinvointialueiden lastensuojeluesimiehet ovat itse määritelleet sen, mikä lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän työn fokus on, Puustinen-Korhonen sanoo.
Koulutettujen työntekijöiden määrästä eri näkemykset
Aila Puustinen-Korhonen, onko tällä Hyvilin esityksellä mitään tekemistä mahdollisten kelpoisuuksien alentamisen kanssa, mitä Talentia vastustaa?
– Ei. Myöskään tilapäistä sosiaalityöntekijää koskeva valmistelulla ei ole mitään tekemistä kelpoisuuksien alentamisen kanssa.
– Sijaisen kelpoisuutta ei olla alentamassa. Kelpoisuus on, jos on soveltuva sosiaalialan korkeakoulututkinto ja sen lisäksi suoritettuna tietty määrä sosiaalityön perus- ja aineopintoja ja harjoitteluja, niin voi toimia tilapäisenä sosiaalityöntekijänä.
Puustinen-Korhosen mukaan pelkkä alan opiskelupaikka ei riitä kelpoisuuden täyttämiseen vaan oleellista on se, että osaamisvaatimus täyttyy. Tässä työnantajalla on suuri vastuu.
– Hyvilin esityksellä halutaan muuttaa vain järkyttävän typerät, yksittäiselle viranhaltijalle lailla annetut tehtävät, jotka jäykistävät työtä ja altistavat laittomaan päätöksentekoon, koska lailla säädettyjä tehtäviä ei voi delegoida kenellekään muulle.
Miten kommentoit Talentian näkemystä siitä, että sosiaalihuollon ammattihenkilörekisterissä on laillistettuja sosiaalityöntekijöitä tuhansittain yli hyvinvointialueiden tarpeen?
– Se on ihan höpöhöpöä ja puuta heinää. Ei voi ajatella niin, että ammattihenkilörekisterissä olisi joku sosiaalityöntekijöiden varasto, jossa on vain palkkausta odottavia, työhön soveltuvia, kelpoisia ja osaavia ihmisiä. Rekisterissä ovat myös työkyvyttömänä olevat, ulkomailla asuvat ja alaa vaihtaneet, joten ei voida yksi yhteen katsoa, että sieltä voi vain rekrytoida.
Hyvinvointialueiden lisäksi sosiaalityöntekijän koulutuksen saaneita työskentelee valtiolla, Kelalla, yksityisellä puolella, järjestöissä ja kirkon palveluksessa.
– Miksi he eivät saisi olla niissä töissä? Sosiaalityön osaamista on tärkeä olla yhteiskunnassa myös monissa muissa töissä kuin sosiaalityön asiakastyössä.
– Myös soveltuvuutta pitää ajatella. Kaikki henkilöt eivät todellakaan sovellu lastensuojelun sosiaalityöhön.
Talentian mukaan hyvinvointialueiden lastensuojelun tehtävissä työskentelee noin 1200 sosiaalityöntekijää. Luku 1200 on Puustinen-Korhosen mukaan hyvinvointialueiden lastensuojelun tehtäviä tekevien määrä kokonaishenkilötyövuosina, mutta käytännössä henkilöitä on enemmän, sillä osa tekee lastensuojelua vain osan työajastaan ja muun osan esimerkiksi vanhus- tai vammaispalvelussa.
Kaikkiaan lastensuojelutyötä tekeviä sosiaalityöntekijöitä on hyvinvointialueilla noin 2000.
Lue myös:
