Analyysi: Johtaja on kuin kapellimestari - “Tyrannimainen johtaminen ja pomottaminen on yhä vähemmän arvossaan”
Tiina Ojutkangas on Kuntalehden tuottaja. Kuva: Soila Puurtinen
Johtaminen on elämistä yhteisössä, jossa ihmiset tekevät töitä saman yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Johtaminen on vaikeaa, toisinaan se on helppoa, se on hauskaa ja joskus se tekee kipeätä. Johtamaan voi oppia, mutta väitän, että osa ihmisistä on luontaisesti parempia kuin toiset.
Aika harvoin puhutaan itsensä johtamisesta, jota ilman ei pysty olemaan johtaja eikä työntekijä. Itsensä johtamista korostaa hallitusammattilainen Sanna Suvanto-Harsaae, jonka haastattelu on tässä samassa lehdessä.
Johtamisen huonoin puoli on se, että usein ihminen tajuaa johtamisen erilaisia puolia vasta siinä vaiheessa, kun suurin osa johtamisvuosista on takana. Ikävä puoli on sekin, että huonoimmillaan voi pilata ihmiselämiä ja yrityksiä.
Vaikka kuntien ja hyvinvointialueiden johtaminen on ihan oma lajinsa, tunnistaa moni yhtäläisyyksiä muiden johtotehtävien kanssa. Tunteet, ihmiset, johdettavat, johdettavana oleminen, vaikeat asiat, paineet eivät kysy sitä, olenko julkisen puolen johtaja vai jotain muuta. Ensimmäisessä esihenkilötyössäni koin kaikki vastoinkäymiset ja tein ehkä suurimman osan virheistäni. Olin aika monen ihmisen mielestä väärä valinta: liian nuori, liian nainen, liian vähän aikaa firmassa ollut, liian hauskakin taisin olla. Aika on muuttanut ainakin osan asioista.
Johtajan tehtävänä on puolustaa laumaansa, auttaa ihmisiä tekemään työnsä hyvin, nauttimaan työstä ja saavuttamaan niitä tavoitteita, joita yrityksessä on.
Joskus johtajalla on taisteluita, joista työntekijöillä ei ole harmainta aavistusta. He saattavat jopa kuvitella, että oma pomo on purematta niellyt korkeimman johdon, ehkä konsernin johdon kotkotukset. Keskijohdon ongelmana onkin se, että repeää kahtia. Kuntajohtajat tietävät, miltä tuntuu, kun paineita tulee omasta johtoryhmästä, luottamusjohdolta ja kuntalaisilta.
Johtamisella ja työhyvinvoinnilla on iso yhteys. Uudenmaan Ely-keskuksen ylijohtaja Petri Knaapinen tietää, että muutosten läpivienti edellyttää johtajuutta ja rohkeutta katsoa tästä hetkestä tulevaisuuteen. Knaapinen muistuttaa joulukuun Kuntalehdessä, että tarvitaan taitoa kohdata ja kuunnella ihmisiä. LinkedIn-profiilissaan hän kirjoittaa, että johtajuus perustuu molemminpuoliselle kunnioitukselle ja luottamukselle. “Ihmiset antavat parhaansa, kun heihin uskotaan.”
Knaapisella on sellainen työhistoria, että hän puhuu aidosta kokemuksesta. Toisaalta työelämästä ja johtamisesta on niin paljon tietoa olemassa, että pelkästään sillä perusteella voisi kuvitella pomopuolen asioiden sujuvan.
Työterveyslaitos kuvaa johtamista seuraavalla tavalla: “Hyvä johtaminen on arkisia tekoja ja tietoinen valinta. Parhaimmillaan se on palvelevaa johtamista, josta tulee työpaikan yhteinen kulttuuri ja tapa toimia yhdessä; toinen toisiaan kannustaen ja tukien. Kaikkia johtamisessa tarvittavia taitoja on mahdollista kehittää, eikä täydellisyyttä tarvitse tavoitella. Esihenkilön riittävän hyvä toiminta voi edistää merkittävästi työntekijöiden hyvinvointia, työn imua, työhön sitoutumista ja työn tuottavuutta.”
Vuosien seinään törmäämisen jälkeen aloin johtajana ymmärtää, että voin olla ihan oma itseni ja nauttia siitä, mitä teen. Kun on kehittänyt ammattitaitoaan ja tehnyt monenlaisia töitä erilaisissa yrityksissä, pystyy rentoutumaan siinä määrin kuin pomona on mahdollista näissä muuttuvissa työelämän kuvioissa.
Eräässä johtamiskoulutuksessa tunsin kaikkien ominaisuuksieni katoavan. Kurssi oli täynnä itseään fiksuina pitäviä, kokeneita henkilöitä, jotka eivät mitenkään peitelleet ylivertaisuuttaan. Kului puoli vuotta ennen kuin tajusin, että itseään täynnä olevat kovanaamat eivät ole välttämättä parhaita johtajia, esihenkilöitä, pikkupomoja. Ideanahan johtamisessa ei ole korostaa omaa erinomaisuuttaan vaan saada muut tuntemaan itsensä fiksuiksi.
Kaikissa vuoden 2024 Kuntalehdissä puhutaan tavalla tai toisella johtamisesta. Yksi palsta, jolla johtaminen ja jaksaminen on ollut paljon esillä, on kuntajohtajien blogi. Se jatkaa ilmestymistään nimellä Kunnat ja johtajat.
Melko laittamattomasti sanoo eläkkeelle jäänyt Hirvensalmen kunnanjohtaja Seppo Ruhanen Kuntalehden haastattelussa (Kuntalehti 2/2024): “Kaikkien pitää katsoa peiliin. Olisiko se niin, että tee muille se, mitä haluaisit itsellesi tehtävän.”
Helsingin kaupungin kansliapäällikkö Jukka-Pekka Ujula arvioi Kuntalehdessä (5/2024), että vain johtajan nurkkahuoneessa istumalla ei avointa työyhteisöä rakenneta. “Rakenteiden ja järjestelmien täytyy muutoinkin tukea esihenkilöiden työtä, jotta aikaa jää tärkeimpään eli ihmisten kohtaamiseen.”
Ujula kirjoittaa julkisen puolen vetovoimasta ja epäilemättä niin onkin, että hyvällä tai huonolla johtamisella tai maineella on merkitystä julkishallinnossa ja muissa yrityksissä. Esihenkilöiden tukeminen on olennainen pointti. Joskus johdon selkänahasta otetaan muutostilanteessa irti niin, että ihminen ei ehdi tehdä päätyötään eli ihmisten johtamista riittävän hyvin tai ollenkaan.
Kunnanjohtaja Tuomas Lohi muistuttaa, että jokainen kuntajohtajakin löytää itselleen sopivia tapoja vahvistaa työhyvinvointiaan. “Tämä kaikki on tärkeää, sillä lienee lopulta niin, että vain hyvinvoivalla johtajalla on lähtökohtaisesti edellytykset johtaa organisaatiotaan hyvin (Kuntalehti 3/2024).”
Kunnissa johtaminen ja menestyminen on kenties vielä omanlaisempaa kuin muissa yrityksissä. Loimaan kaupunginjohtaja Jari Rantala arvioi asiaa Kuntalehdessä kesällä. Hän muistuttaa, että kuntajohtaminen ei ole yksin puurtamista. “Hyvin toimiva johtoryhmä- ja luottamushenkilöyhteistyö ovat tärkeä osa tuloksellista kuntajohtamista ja ratkaisukeskeistä kunnallista päätöksentekoa.”
Kannuksen kaupunginjohtaja Jussi Niinistö on monessa liemessä keitetty entinen poliitikko ja ex-puolustusministeri. Kannuksen keskustassa liikkuessaan hän ei toimi kuin isompiakin kyliä nähnyt vaan ymmärtää arvostaa keskipohjalaisen kaupungin elämää. Niinistö puhuu mielellään siitä, että jokaisessa kunnassa on omanlaisensa poliittinen kulttuuri, jota on syytä ymmärtää. Tulkitsen tätä vaikka niin, että isolta kirkolta ei mennä Kannuksen kirkolle sanomaan, miten kulttuuria tulisi muuttaa. Saattaa se silti muuttua.
“Jos kuntajohtaja kykenee asettumaan edes hetkeksi luottamushenkilöiden nahkoihin äänestäjien painaessa päälle ja osaa vielä olla rakentavassa hengessä yhteistoiminnassa paikallismedian kanssa, pysyy hän varmemmin virassaan kuin kantoihinsa kannistuva kuntajohtaja, joka pahimmillaan tekee arkipäiväisistä asioista arvovaltakysymyksiä.”
Elokuvaohjaaja Klaus Härön mielestä kuntajohtajien ja elokuvaohjaajien työssä on paljon yhtymäkohtia. Kuntalehden haastattelussa hän sanoo, että yhtymäkohtien lisäksi töissä on samoja tunteitakin. Oletpa elokuvatyöryhmän johtaja tai kunnanjohtaja, olemme samanlaisten asioiden äärellä, johtamassa tiimiä.
“Tiimissä on yleensä erilaisia persoonia, eri alan osaamista ja vaikka tavoite on yhteinen, näkemyseroja ja tapoja maaliin pääsemiseksi on monia.” Yksi yhtymäkohta löytyy myös siitä, että asioita pyöritellään julkisuudessa.
Ensimmäisten yt-neuvotteluiden jälkeen vuosia sitten jouduin vuorokaudeksi sairaalaan. Niin koville ottivat päätoimittajaa ihmisten kohtaamiset ja laskutoimitukset, joiden seurauksena oli lähellä, että jotkut ihmiset menettävät työpaikkansa.
Vuosia myöhemmin fiksu työnantaja antoi mahdollisuuden käydä työnohjaajan vastaanotolla useita vuosia. Keskustelin aina päässäni etukäteen ohjaajani kanssa erilaisista tilanteista, joita sitten ohjauksessa käsiteltiin. Työnohjaajani Seppo Parviainen ei päästänyt vähällä. Hän halusi aina tietää, mitä olin aikonut tehdä ja kuinka toimia. Hän tiesi, että en kaivannut päänsilittelyä ja ihmettelyä vaan aitoja työkaluja puhua suoraan mutta ystävällisesti.
Yrityksissä on tilanteita, joissa pomot katoavat tai kiemurtelevat, kun eivät voi tai halua kertoa, mitä seuraavaksi tapahtuu. Usein kertomattomuuteen on syynsä. Joskus se on myös tyhmää ajattelemattomuutta tai kokemattomuutta.
Kuntaliiton mukaan myös luottamushenkilötyön vaatimukset ovat tänä päivänä kovat. Kuntaliiton tekemä selvitys pohjautuu muun muassa noin 40 kunnanhallitusten puheenjohtajien ja kunnanjohtajien yksilö- tai ryhmähaastatteluihin sekä kuntajohtajien vuoden 2022 työhyvinvointikyselyn tuloksiin.
Yksi mahdollisista ongelmakohdista on työnjako viranhaltijajohdon ja luottamusjohdon välillä. Kuntaliiton selvityksessä todetaan kuntajohtajilta tulevan varsin usein kommenttia, että luottamushenkilöt puuttuvat asioihin, jotka kuuluvat valmisteleville viranhaltijoille. Tämä riski on ilmennyt erityisesti tilanteissa, jossa kunnassa on ollut yksi tai muutama vahva luottamushenkilö, joilla on pyrkimyksiä vaikuttaa tavalla, joka ei oikeastaan kuulu luottamushenkilöille.
Haastatteluista nousi esille tapauksia, joissa poliittiset päättäjät ovat pyrkineet vaikuttamaan operatiivisella puolella esimerkiksi konsernihallinnossa ja yhtiöissä. Toisaalta luottamushenkilöjohto on voinut kokea, että kunnanjohtajalta puuttuu kykyä substanssijohtamiseen tai tämä pyrkii tekemään tai vaikuttamaan päätöksiin, jotka kuuluvat luottamushenkilöille.
Yhtälö ei varmasti ole helppo. Toivottavaa olisi, että jokainen pystyisi tekemään työnsä oman tehtävänsä raameissa ja vieläpä hyvässä yhteistyössä kuntalaisten eduksi. Vaaleja edeltävä aika voi olla vielä tavallistakin haastavampaa ja raastavampaa aikaa, kun poliitikot tekevät vaalityötä.
Kapellimestari ja säveltäjä Atso Almila puhuu Rahoitus- ja talousfoorumissa (RAFO) helmikuussa Lahdessa johtamisesta. Tapahtuman järjestävät yhteistyössä Suomen Kuntaliitto ja sen tytäryhtiö FCG Finnish Consulting Group Oy. Vuosikymmeniä muusikoita johtaessaan Almila on oppinut paljon ihmisistä ja johtamisesta.
Eläkkeellä oleva, mutta edelleen töitä tekevä kuopiolainen tietää, että kapellimestarin työ on hyvin erilaista silloin, kun pidetään yksi konsertti, jota orkesterin kanssa harjoitellaan vaikkapa viikon ajan kuin silloin, jos kapellimestari työskentelee samassa orkesterissa vuosia kehittäen ja katsoen myös tulevaan. Ammattilaisten kanssa pitää kaikissa tapauksissa pärjätä ja löytää sellainen lopputulos, joka palvelee yleisöä.
Millainen johtaja olet, kysyin Almilalta puhelimessa 13. tammikuuta käydyssä keskustelussa. Pohdimme samassa keskustelussa myös johtamisessa tapahtunutta muutosta.
“Työkulttuuri on muuttunut siten, että tyrannimainen johtaminen ja pomottaminen on yhä vähemmän arvossaan. Ei ole kovin suvaittavaa, että on huutava kapellimestari, joka lannistaa. Sellaisesta soittajat menevät lukkoon.”
Niin se on, että kapellimestari palvelee orkesteria, jotta orkesteri voi tehdä parhaansa. Tämän Atso Almila on oppinut opettajaltaan Jorma Panulalta. “Aina ei tarvitse lyödä niin kauheasti, riittää dialogi ja katsekontakti. Dialogi on muutenkin sitä, että kapellimestari ei yksin päätä kaikesta”, kuvailee Almila.
Pomoja tarvitaan myös hyvinä aikoina ja helpoissa tilanteissa, kun annetaan vain ihmisten osata, osallistua, onnistua. Hyvässä työyhteisössä voidaan puhua suoraan, ei pahasti vaan hyvästi. Hyvässä työyhteisössä on myös työrauha. Jokainen kuntajohtaja ja luottamusjohto ansaitsee mahdollisuuden onnistua. Siksi jokaisella valinnalla on merkitystä.
Lappeenrannan kaupunginjohtaja Tuomo Sallinen kirjoitti pyynnöstä palautetta Kuntalehdelle. Palautetta ja juttutoiveita olen pyytänyt kaikilta kuntapomoilta. Sallinen kirjoitti: “Vaalien alla tarvitaan juttuja kuntajohtamisen ytimestä. Erityisesti siitä ettei kuntapolitiikassa ole hallitus-oppositio asetelmaa vaan kyse on ennen kaikkea yhteisten asioiden hoitamisesta.”
Kirjoittaja on Kuntalehden tuottaja, jolla on aiemmin pitkä kokemus myös päätoimittajan, sisältöjohtajan ja johtoryhmän työstä.
