Hoitokulut helpointa ennustaa 20 000 - 200 000 asukkaan väestöpohjalla
Pienet terveydenhuollon yksiköt toimivat tehottomasti, koska sairastavuutta on lähes mahdotonta ennustaa. Toisaalta hyvin suuretkaan väestöpohjat eivät enää lisää rahoitustarpeen ennustettavuutta, kertoo Itä-Suomen yliopiston tutkimus.
Tutkimuksen mukaan hoidon kustannusten ennustettavuus toteutuukin parhaiten 20 000 – 200 000 asukkaan väestöpohjalla.
– Tutkimus osoitti selkeästi, että ennustettavuudessa ei ole perusteita kansallisen tason rahoituspoliittiselle vaihtoehdolle, sanoo tutkimusprofessori Ilkka Vohlonen Itä-Suomen yliopistosta.
Vuonna 2009 käynnistetty VAKKA-laskenta perustuu pääosin vuosien 2000-2009 erikoissairaanhoidon kustannuksiin. Kyseessä on ensimmäinen suomalainen rahoituspoliittinen tutkimus erikoissairaanhoidon tarpeen ja kustannusten ennustettavuudesta väestön koon mukaan.
– Terveydenhoidon rakenteita kehitettäessä on tärkeätä muistaa, että sekä kansallisen tason sosiaalivakuutusjärjestelmä 1960-luvulta että kunnallisen tason veropohjainen järjestelmä 1970-luvulta eivät kumpikaan perustuneet vastaavanlaiseen laskelmaan. Niiden perusteet eivät olleet rahoituspoliittisia, Vohlonen muistuttaa.
Pienissä kunnissa sairauskulujen ennustaminen on lähes mahdotonta, koska hoidon tarve toteutuu hyvin satunnaisesti. Alle 20 000 asukkaan kunnalla ei ole tutkimuksen mukaan edellytyksiä arvioida erikoissairaanhoidon kustannuksia. Liian hajautettu rahoitusmalli aiheuttaa myös ylimääräisiä kuluja pelkästään rahoitusjärjestelyjen takia.
Kun erikoissairaanhoidon järjestämisen väestöpohja kasvaa yli 200 000 asukkaan, hyvän ohjauksen edellytykset eivät enää oleellisesti parane, kun mittarina käytetään hoidon ennakointia ja siihen varautumista. Sairastamisen kustannusten ennustamisessa 20 000 – 200 000 asukkaan väestöpohja on riittävä.
Kunnan sosiaali- ja terveysmenojen kannalta oleellisinta on erikoissairaanhoidon kustannusten ohjauksen vahvistaminen. Nyt tehty tutkimus kattoi vain erikoissairaanhoidon – perusterveydenhuolto sekä sosiaalitoimi ovat tutkimatta. Tutkijat kuitenkin olettavat, että koordinaation tarve perustelee sitä, että erikoissairaanhoidon rahoituspoliittinen uudistaminen ohjaisi myös avosairaanhoidon rahoituspoliittista uudistamista.
– Tärkein rahoituspoliittisen ohjauksen taustatieto on sairastamisen ennakoiminen. Rahoitusvastuussa olevan organisaation tulee voida nojautua taloudellisen riskin tasaamisjärjestelmään. Riskin tasaus ei voi kuitenkaan olla peruste kansalliselle terveydenhuollon rahoituspoliittiselle vaihtoehdolle, sanoo tutkimusprofessori Vohlonen.
Tutkimus oli rahoituspoliittinen arvio siitä, kuinka hyvin suomalainen kuntarahoitukseen perustuva rahoitusmalli mahdollistaa rahoituksen suunnittelun, kun pohjana on väestön odotettavissa oleva sairastavuus.
VAKKA-hanke toteutettiin Suomen Kuntaliiton johdolla verkostohankkeena, jossa oli mukana kuusi sairaanhoitopiiriä: Kymenlaakson Carea, Etelä-Karjalan Eksote, HUS, Etelä-Savo. Pohjois-Pohjanmaa ja Päijät-Häme.
– Mukaan saatiin sekä Suomen suurimmat että pienimmät kunnat, kuten myös yleisimmät kuntatyypit, Vohlonen muistuttaa.
Hankkeen toteuttamisesta vastasi Oy Audiapro Ab yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston kanssa.
(KL)
