Kuva: Ville Miettinen

Kuntien lastensuojelun päätavoite näyttää olevan aluehallintoviraston määrittämissä aikarajoissa pysyminen ja sakkojen välttäminen, kirjoittaa sosiaalityön professori Aila-Leena Matthies Jyväskylän yliopistosta Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla.

Matthiesin mukaan lastensuojelun eri vaiheisiin perustetut erilliset yksiköt saattavat nopeuttaa yksittäisiä vaiheita, mutta tarvittu apu voi jäädä saamatta.

– Pahimmillaan lapsi ja vanhemmat siirtyvät palveluketjun tuotantohihnalla liikuteltaviksi asiakkaiksi, joiden elämäntilannetta ei kukaan tunne kunnolla, Matthies kirjoittaa.

– Ei ole myöskään osoitettu, että keskittyvän ja erikoistuvan suuntauksen avulla saataisiin säästöjä.

Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)



Matthiesin mukaan vielä parikymmentä vuotta soten lähipalvelujen toimiessa verkostoissa ilman sektorijakoa työntekijät tunsivat alueensa perheiden elinolot.

– Palvelut ehkäisivät ongelmia, ja niihin oltiin laajasti tyytyväisiä. Järjestelmän kustannukset olivat kohtuullisia.

– Säästöjä asuinaluelähtöisessä mallissa tuovat ennaltaehkäisyn tehostuminen, painopisteen siirtyminen avohuoltoon ja peruspalveluihin sekä paikallisen kansalaisvastuun limittyminen palveluihin.

Lue Aila-Leena Matthiesin kirjoitus Helsingin Sanomien verkkosivuilta

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*