Lastensuojelun vaikuttavuusmittaria rakennetaan Kuntaliitossa

Paine kuntien tuloksellisuutta ja tuottavuutta kohtaan on kova ja se kasvaa edelleen. Väestön ikääntyminen ja tulopohjan heikko kehitys edellyttävät toimia hyvinvointipalveluiden turvaamiseksi. Esimerkiksi lastensuojelussa perhekohtaiset kokonaiskustannukset nousevat helposti satoihin tuhansiin euroihin, jopa miljoonaan euroon, jos sijoitus jatkuu vuosikausia.

Tuottavuuden käsitettä tulisi tarkastella moniulotteisesti.

Sosiaalipalveluissa huomiota tulee kiinnittää asiakaslähtöisyyteen ja ennaltaehkäiseviin palveluihin niin sanotun mekaanisen tehokkuuden tavoittelun sijasta. Esimerkiksi lastensuojelussa sijoitukseen johtavissa tapauksissa perhekohtaiset kokonaiskustannukset nousevat helposti satoihin tuhansiin euroihin, jopa miljoonaan euroon, jos sijoitus jatkuu vuosikausia. Etenkin pienten kuntien kohdalla taloudenpitoon aiheutuu helposti iso lovi.

Kustannusvaikuttavuuteen panostaminen on tärkeä ase kuntien tuloksellisuustalkoissa. Päätöksenteon tueksi tarvitaan numeerista, strukturoitua ja luotettavaa tietoa, jotta niukat resurssit voidaan kohdentaa niihin toimiin joilla hyvinvointi saadaan maksimoitua, isoimmat kustannuserät ennaltaehkäistyä ja siten lisättyä toiminnan tuloksellisuutta kokonaisuudessaan.

Lastensuojelutarpeen arviointi
toimintakykymittariksi

Kuntaliitto käynnisti maaliskuussa 2013 projektin, jossa lastensuojelutarpeen arvioiminen jäsennettiin mittarilomakkeistoksi. Mittari sisältää sekä työntekijän arvioon pohjautuvaa että asiakkaan itse tuottamaa toimintakykytietoa.

Työntekijän tehtävänä on ensinnäkin arvioida lapsen kohtelua ja siinä mahdollisesti havaittuja puutteita. Lisäksi työntekijän on arvioitava vanhempien toimintakykyä ja sitä kuormittavia ja vahvistavia tekijöitä. Esimerkiksi työttömyys voi kuormittaa perheen hyvinvointia laskemalla vanhemman mielialaa ja heikentämällä perheen toimeentuloa. Toisaalta läheisiltä saatava tuki lisää voimavaroja.

Vanhempien lisäksi työntekijän tuli arvioida lapsen toimintakykyä kuten sitä, oliko lapsella luotettuja aikuisia ja ystäviä, tai oliko lapsen käytöksessä havaittavissa häiriöitä.

Lomakkeeseen oli koottu aiempien tutkimusten perusteella lapsen kaltoinkohtelun riskiä lisääviä ja vähentäviä tekijöitä. Työntekijän tuli erikseen arvioida sitä, oliko kysyttyä potentiaalista riski- tai suojatekijää havaittavissa. Tämän jälkeen hän arvioi kysytyn asian vaikutusta perheen hyvinvointiin.

Erottelu on tärkeä, sillä riskit eivät aina aktualisoidu. Esimerkiksi vanhemman oma lapsuudessa kokema kaltoinkohtelu on aiemmissa tutkimuksissa usein mainittu riskitekijäksi. Vanhemman kokemuksista ei kuitenkaan automaattisesti seuraa kuormitusta, mikäli vanhempi on käsitellyt kokemukset onnistuneesti.

Sama ero potentiaalisen ja aktuaalisen kuormituksen välillä koskee useimpia lomakkeeseen listatuista toimintakykymuuttujista.

Aineistoa käsiteltäessä havaittiin, että työntekijöiden oli helpompi arvioida kysyttyjen tekijöiden olemassaoloa, kuin arvioida niiden vaikutusta perheen hyvinvointiin. Mittarin pilotointi tuotti siis sivutuotteena tietoa myös siitä, millaisten asioiden arviointiin työntekijät tarvitsevat enemmän aikaa – tai mahdollisesti myös lisäkoulutusta.

Toimintakykymittarilla
systemaattisempia selvityksiä

Lomakkeilla ei ollut alun perin tarkoitus tuoda uusia sisältöjä lastensuojelutarpeen arviointiin, vaan ainoastaan muuttaa arviointi vertailukelpoiseen ja kvantitatiivisesti dokumentoitavaan muotoon.

Arvioinnin jäsentäminen yksittäisiksi arviointikohteiksi ja näiden kokoaminen lomakkeiksi kuitenkin systematisoi ja yhdenmukaisti arviointia. Palautteessa työntekijät arvelivatkin, että mittarilomakkeiston käyttö laajensi heidän tekemäänsä arviointia. He saattoivat kiinnittää aiempaa useammin huomiota seikkoihin, joiden tiedettiin aiempien tutkimuksien perusteella lisäävän lapsen kaltoinkohtelun riskiä, mutta joita ei ollut syystä tai toisesta totuttu kysymään.

Itsearviointitieto
osaksi vaikuttavuuden arviointia

Työntekijän täyttämien lomakkeiden lisäksi haluttiin kerätä myös vanhemmilta ja lapselta itseltään subjektiivista hyvinvointitietoa.

Itsearviointilomakkeiden täyttäminen oli vapaaehtoista.

Ajatuksena oli, että tutkimusaineiston lisäksi formaalilla lomakkeella voitiin edistää asiakkaan osallisuutta arviointiprosessissa, mistä esimerkiksi ylisosiaalineuvos Aulikki Kananojan selvitysryhmä totesi puutteita sosiaali- ja terveysministeriölle tekemässään raportissa vuonna 2012. Pidemmällä tähtäimellä näitä lomakkeita voitaisiin käyttää jo itse selvitysvaiheen vaikuttavuuden arviointiin, jos asiakas täyttäisi lomakkeen heti selvityksen alussa ja uudestaan sen päättyessä.

Toimintakykytiedosta
vaikuttavuuden arviointiin

Lastensuojelutarpeen selvityksen jäsentäminen toimintakykylomakkeistoksi on ensimmäinen askel lastensuojelun vaikuttavuuden mittaamisessa. Kun perheistä on vertailukelpoista kvantitatiivista hyvinvointitietoa vähintään kahdelta ajankohdalta, voidaan tarkastella palvelutarpeessa ja toimintakyvyssä tapahtunutta muutosta. Mikäli palvelulla on onnistuttu vähentämään kuormitusta ja/tai lisäämään voimavaroja, se on onnistunut tavoitteissaan ja ollut siis vaikuttavaa.

Toisinaan ensimmäinen edistysaskel on työntekijän ja asiakkaan yhteisen ymmärryksen löytyminen.

Tämän vuoksi mittarilomakkeilla kerättiin tietoa myös asiakkaan ja työntekijän välisistä näkemyseroista, joiden vähentymistä voidaan myös pitää yhtenä onnistumisen mittarina.

Lomakkeen kysymyksistä muodostettiin perheenjäsenien voimavaroja ja kuormitusta sekä lapsen kohtelussa havaittuja puutteita kuvaavat summamuuttujat. Kun näitä tarkastellaan rinnakkain, saadaan yhteenvetona niin sanottu perheen toimintakykyprofiili. Jatkossa tavoitteena on saada toimintakykytiedon visuaalinen yhteenveto myös työntekijöiden käyttöön asiakastyön välineeksi.

Tarkastelu voidaan tehdä myös makrotasolla muodostamalla profiili esimerkiksi tietyn kunnan, toimipisteen tai tiettyä palvelua saaneiden asiakkaiden toimintakyvystä. Näin päästään tarkastelemaan sitä, onko jokin palvelu tai palvelukokonaisuus pystynyt parantamaan asiakkaiden toimintakykyä paremmin kuin jokin toinen.

Tulevaisuuden
näkymiä

Projektissa ei vielä ensivaiheessa saatu kerättyä tarpeeksi dataa, jotta varsinaista vaikuttavuutta voitaisiin eri palvelujen välillä arvioida.

Uusi ja kattavampi tiedonkeruu on suunnitteilla, ja sen avulla voidaan päästä vihdoin kiinni varsinaiseen vaikuttavuuteen.

Ensimmäisten kahden vuoden työ on kuitenkin tuottanut välineen, jolla saadaan kerättyä systemaattista ja sisällöllisesti mielekästä hyvinvointitietoa lastensuojelun asiakasperheistä.

Jatkokehittelyssä voidaan myös pohtia sitä, voisiko mittarilomakkeisto auttaa kuntia uuden sosiaalihuoltolain tultua voimaan. Jos lapsiperheiden palvelutarvetta ryhdytään arvioimaan muualla kuin lastensuojelussa, lomakkeisto voisi auttaa arviointia tekevää työntekijää pohtimaan, onko perhe syytä ohjata lastensuojeluun tarkempaan arviointiin. Perheestä kerätty tieto siirtyisi lomakkeen mukana työntekijältä toiselle.

 

Faktat:

– Kuntaliiton projekti 3/2013–5/2015.

– Mittarin kehittelyssä ja pilotoinnissa ollut mukana 11 kuntaa.

– Mittarilla kerättiin ensimmäinen aineisto maalis–syyskuussa 2014 ja toinen tiedonkeruu helmi-maaliskuussa 2015.

– Mittarista ja välituloksista voi lukea lisää mittarin nettisivuilta www.kunnat.net/tuloksellisuus.

Kirjoittajat:

Elina Aaltio, projektitutkija Kuntaliitossa

Mikko Mehtonen, projektipäällikkö Kuntaliitossa

Artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 4/2015