Markkinat ja työpaikat elvyttävät Brysselin ongelmalähiötä

Terroristijahteja, levottomuuksia, köyhyyttä ja rikollisuutta. Brysselin Anderlechtin lähiössä kurjistumisen kierrettä pyritään katkaisemaan luomalla työpaikkoja ja toimeliaisuutta lähiruuan ja pienyritysten ympärille.

ANDERLECHT/BELGIA. Brysselin takapihalla, Anderlechtin lähiössä on EU-hanke, jolla puhalletaan henkeä vanhalle karjamarkkinoiden ja teurastamojen alueelle. Anderlecht on yksi Brysselin alueen 19 kunnasta.

Anderlechtin keskellä on Abattoir, sananmukaisesti teurastamoalue. Se on 15 hehtaarin laajuisen Anderlechtin lähiön sydän. 1850-luvulla rakennettu valtava rautakattoinen ja sivustoiltaan avoin markkinahalli on ihmeen kaupalla saanut seistä paikallaan ja uhmata aikaa.

– Karja kuljetettiin tänne junilla ja Abattoirissa pidettiin suuret karjamarkkinat, alueen kehitysyhtiötä vetävä Paul Thielemans kertoo. Eläinten säilytys ja teurastaminen vaativat valtavat tilat, jotka vuosikymmenien kuluessa ovat jääneet kasvaneen kaupunkirakenteen keskelle.

Abattoirin vieressä sijaitsee Brysseliä halkova kanaali, joka yhdistää pääkaupungin Charleroin kaupunkiin.

Teurastamo ja lihakauppa
edustavat perinteitä

Thielemans kertoo, että uusi aika alkoi Abattoirissa jo 1980-luvulla. Valtavan kattorakennelman alla alettiin järjestää markkinoita. Etenkin kirjavista sunnuntaimarkkinoista tuli suosittuja ja väkeä tuli paikalle tuhansittain ympäri kaupunkia.

Muutkin tapahtumien järjestäjät keksivät vähitellen Abattoirin ja alueella alettiin järjestää kulttuuritapahtumia ja kokoontumisia. Teurastus ja lihanmyynti jatkuivat myös alueella.

– Tämä on nykyisin Belgian ainoa keskustateurastamo, eivätkä nämä taida olla kovin yleisiä muuallakaan maailmassa, Thielemans kertoo. Kun kehitysyhtiö tuli alueen omistajaksi, alkuperäinen teurastamotoiminta ja lihakaupat haluttiin säilyttää. Samoin markkinat, joista alettiin kehittää jotain suurempaa ja tähän päivään istuvaa.

Alueella toimii nyt 34 pientä yritystä, joiden joukossa on edelleen teurastamoita, vihanneskauppoja, lähituottajien yrityksiä, ravintoloita ja ruokakauppoja. Sunnuntaimarkkinoilla myydään kaikkea mahdollista vaatteista ruokaan ja huonekaluista autoihin.

– Abattoirissa toimii myös autokauppa, joka välittää käytettyjä autoja Afrikkaan, Thielemans kertoo.

Markkinoita pidetään kolmena päivänä viikossa perjantaista sunnuntaihin ja kauppiaita ja ostajia riittää.

EU:n aluekehitysrahalla
kohennetaan lähiöitä

Markkinoiden suosiota selittää kaupungin kasvu yhä tiiviimmin Abattoirin ympärillä. Keskustassa asuntojen hinnat ovat kallistuneet sille tasolle, että tavallisten ihmisten on muutettava kauemmaksi ja osoitteena on silloin Anderlecht tai joku muu kauempana keskustasta sijaitseva kunta.

Anderlechtin katukuva on monikulttuurinen. Moni maahanmuuttaja löytää ensimmäisen asuntonsa edullisesta kaupunginosasta. Thielemansin yhtiön ajatuksena on kehittää Abattoirista alueen sykkivä sydän. Suunnitelmat osoittautuivat niin suurisuuntaisiksi, etteivät yhtiön omat rahkeet riittäneet. Tässä kohtaa avuksi tuli Euroopan aluekehitysrahasto.

Brysselin pääkaupunkialue on valinnut kehittämiskohteikseen pääkaupungin laita-alueiden talouden, ympäristön ja imagon kohentamisen. Ohjelmaan sijoitettiin kaikkiaan 150 miljoonaa euroa, josta 54 miljoonaa tuli EU:lta. Loppu rahoitus saatiin kunnilta ja yksityiseltä sektorilta.

Uudella ohjelmakaudella 2014–2020 Brysselin alueella toteutetaan 46 projektia yhteensä 200 miljoonalla eurolla. Suurin osa hankkeista tukee pienten ja keskisuurten yritysten syntymistä ja toimintaa kaupunkiympäristössä.

Kehityshankkeessa on kaikkiaan 32 kohdetta, joista yksi on Abattoir. Tavoitteena on saada alueelle vetovoimaa ja uutta toimeliaisuutta ruuan kautta. Yksi teemoista on elämänlaadun ja naapuruuden parantaminen alueilla, joilla on paljon eri kansallisuuksia, köyhyyttä, huumekauppaa sekä nuorison ja poliisin yhteenottoja.

Olutmuseo, kaupunkiviljelyä
ja lasten ruokakursseja

Paul Thielemansin unelma on rakentaa Abattoirista suuri eurooppalainen kaupunkiviljelypaikka samaan tyyliin kuin Barcelonassa toimiva Mercado de Santa Caterina. Ravintoloiden, ruokakauppojen, kaupunkiviljelyn ja olutmuseon uskotaan houkuttelevan alueelle myös turisteja.

Lihan rinnalla ravintoloissa tarjoiltaisiin myös taatusti tuoretta kalaa, sillä tarkoitus on ryhtyä viljelemään kalaa alueella. Pelkästään kattoviljely on niin laajamittaista, että sitä varten perustetaan oma yhtiö.

Abattoirin tapahtumatuottajana työskentelevä Eva De Baerdemaeker järjestää alueelle asukkaiden yhteistä toimintaa ja tapahtumia.

– Yhdistämme ihmisiä erilaisella lähitoiminnalla, näyttelyillä ja lasten ja perheiden ohjelmalla. Rakennamme mallikeittiöitä ja joka keskiviikkona alueen lapset tulevat tänne laittamaan yhdessä ruokaa. Jos ruokaa jää yli, se annetaan tarvitseville.

Uudet työpaikat
elävöittävät lähiötä

Anderlechtin laidalla, entisellä saastuneella joutomaalla sijaitsee vuonna 2014 valmistunut pienteollisuusalue Park Paepsem. Värikkäistä moduuleista koostuva rakennusryhmä tarjoaa edullisia ja muunneltavia tiloja start-upeille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille.

Brysselin lähiöihin halutaan uusia teollisia työpaikkoja elävöittämään kaupunkikuvaa. Edullisen vuokratilan puute on kuitenkin ollut pitkään puuttuva lenkki, joka tekisi yritystoiminnan kaupungin alueella kannattavaksi.

Park Paepsenin kuudentoista erikokoisen moduulin teollisuustalo maksoi 8,5 miljoonaa euroa, josta viisi miljoonaa tuli aluekehitysrahastosta.

Talon tilat vuokrattiin nopeasti täyteen. Yksi yrityksistä on Tom Maresin perustama puusepänyritys PJ Mares, joka valmistaa asiakkaalle räätälöityjä keittiöitä.

– Keittiömme on tarkoitettu ihmisille, jotka haluavat näyttävän ja toimivan keittiön ja harrastavat ruuanlaittoa tosissaan, Tom Mares kertoo.

Keittiökalusteille tulee hintaa kymmeniä tuhansia euroja, mutta suurkaupungissa riittää asiakkaita uniikkikeittiöillekin.

Yritys käyttää erikoispuulajeja ja kalusteiden runko on valmistettu hitsatusta teräksestä. Yrityksen motto on valmistaa kestäviä kalusteita, jotka vanhenevat kauniisti. Tom Mares sanoo ihmisten arvostavan sitä, että tuotteet on valmistettu käsityönä Belgiassa.

Artikkeli on julkaistu Kuntalehdessä 4/2016.

Lisää Brysselistä:

Henrik Rainion blogaus: #TousEnsemble

Kristina Wikbergin blogaus: Pommeja Euroopan sydämessä