Kunnat jyrkästi valtakunnallisia palvelukeskuksia vastaan – VM lupaa huomioida lausunnot

Muutosjohtaja Pauli Harju ei yllättynyt kuntien tyrmäävistä kommenteista valtakunnallisten palvelukeskusten perustamiseen. Hän vakuuttaa, että palvelukeskuksista luodaan maakuntien toimintaa helpottava väline.

 

Valtiovarainministeriö puolustaa suunnitelmia perustaa neljä valtakunnallista maakuntien palvelukeskusta. Kunnat ovat olleet esitystä vastaan tiukasti.

Lakiesitysluonnoksen mukaan maahan perustettaisiin valtakunnalliset tukipalveluyhtiöt yhteishankinnoille, toimitila- ja kiinteistöhallinnolle, talous- ja henkilöstöhallinnolle sekä ICT:lle.

Sote- ja maakuntalakien esitysluonnoksia kommentoineista kunnista 87 prosenttia ja kuntayhtymistä 89 prosenttia suhtautuu kielteisesti lakiesitykseen valtakunnallisten maakuntien palvelukeskusten perustamisesta.

Suunnitellut neljä palvelukeskusta tulisi poistaa kokonaan lakiesityksestä, arvioi 69 prosenttia lausunnon antaneista kunnista. Kuntayhtymistä tätä mieltä oli 41 prosenttia.

Kuntien ja kuntayhtymien huoli koskee erityisesti vahvan valtionohjauksen tuomaa uhkaa paikallistuntemuksen hyödyntämiselle sekä jo olemassa olevien hyvien toimintamallien kohtaloa.

”Päätöksenteon siirtyminen kauas valtakunnallisella investointien hyväksyttämismenettelyillä tai keskusohjattujen tukipalveluratkaisujen kehittäminen jähmettää tarpeettomasti palvelutuotantoa ja häivyttää alueellisen tuntemisen ja osaamisen maakuntaa koskevasta päätöksenteosta”, toteaa Espoon kaupunki lausunnossaan.

”Valtakunnallisista palvelukeskuksista huolimatta on tärkeää säilyttää tukipalveluihin liittyvä operatiivinen toiminta maakunnilla. Palvelukeskusten perustaminen tulee rajoittaa vain niihin tehtäväkokonaisuuksiin, joilla on kokonaistehokkuuden näkökulmasta yhteistä valtakunnallista tarvetta. Maakuntatasolla on oltava mahdollisuus paikallisuuden edut ja työpaikkojen säilyttämisen turvaavaan kilpailuttamiseen”, lausui puolestaan Suomussalmen kunta.

Maakuntauudistuksen muutosjohtajana elokuusta lähtien työskennellyt Pauli Harju sanoo odottaneensa nähdyn kaltaista kriittistä vastaanottoa lakiluonnoksille.

Lain jatkovalmistelussa tullaan Harjun mukaan ”huomioimaan voimakkaasti” kunnalliset toimijat.

– Lausunnot eivät suoraan luoneet kovin suurta tarvetta muuttaa lakitekstien sisältöä. Mutta muutos tulee näkymään tavassa organisoida asioita, Harju määrittelee.

Hän muistuttaa, että palvelukeskusten toteuttamisen taustalla on tavoitteita, jotka on saavutettava mm. toiminnan tehostamisen vuoksi.

– Niiden tavoitteiden toteuttamiseen ei oikeastaan annettu vaihtoehtoisia tapoja, Harju viittaa lakiesityksistä annettuihin lausuntoihin.

Lausuntojen kannat palvelukeskusten muodostamiseen lakiluonnoksessa kuvatulla tavalla:

 

Murenevatko hyvät käytännöt?

 

Yksi keskeisistä kuntien huolista liittyy kysymykseen, puretaanko pakolla olemassa olevia järkeviä ja palvelevia rakenteita.

Esimerkiksi Kuopion kaupungin lausunnossa muistutettiin, että Kuopion ja Pohjois-Savon sairaanhoitopiirin tukipalveluja on valtakunnallisesti poikkeuksellisen laajasti organisoitu yhteisiin tiloihin ja liikelaitoskuntayhtymään.

”Organisoinneilla on haettu tuottavuutta ja synergiahyötyjä ja yhtiöiden rakentaminen ja kehittäminen on vaatinut omistajien pääomia. Uudistus tulee merkittävästi vaikuttamaan tähän kokonaisuuteen varsinkin, kun samaan aikaan hankintalainsäädäntö on myös muuttumassa”, Kuopion lausunnossa todetaan.

Tietohallintopäällikkö Mika Ålander Ylä-Savon sote -kuntayhtymästä sanoo jakavansa Kuopion näkemyksen. Ålanderin mukaan on havaittavissa, että kuntien ja maakunnan eriyttämistä yhtiörakenteesta ei pidetä järkevänä kehityksenä

– Pohjois-Savossa se [uudistuksen toteutuminen esitetyllä tavalla] tarkoittaisi, että muun muassa palvelutuottaja Istekkiä pitäisi ruveta muokkaamaan uudelleen, jos kunnat ja tuleva maakunta eivät voi tehdä yhteistoimintaa. Nyt sitä yhteistoimintaa tekevät kunnat, sairaanhoitopiiri ja kuntayhtymä.

– Taustalla on uhkakuva, että hyvä yhteistyö joka on rakennettu eri toimijoiden kanssa, jouduttaisiin purkamaan ja järjestelemään uudestaan en tiedä kenen näkökulmasta tehtyjen ajatusten vuoksi.

Ålander arvelee, että esimerkiksi ICT-palvelukeskuksen suunnitelman takana on ajatus, että digitalisaatiota halutaan viedä kiireellä kohti maalia ja valtionohjaus nähdään välttämättömänä.

– Kansallisella koordinaatiolla on paikkansa ja on tarkoin mietittävä, mihin se tehostamismielessä kohdistetaan, jottei hyvää tehtyä kehitystä hukata.

Pauli Harju muotoilee tilanteen niin että digiloikan tuloksena halutaan järjestelmät jotka voivat hyödyntää tietovarantoja. Tarkoitus on vähentää rajusti tietojärjestelmien määrää maakuntakokonaisuudessa

– Tehokkuuden ja toiminnallisuuden näkökulmasta tarvitaan isäntäjärjestelmien osalta selkeämpää yhteneväisyyttä.

 

VM uskoo palvelukeskusten
tehostavan toimintaa

 

Taloudellinen tehokkuus onkin tekijä, johon VM vetoaa palvelukeskusten perustamisessa.

– Tehostamisesta tässä on kysymys, Harju tiivistää.

– Tehokkuus edellyttää keskittämistä.

Tästä johtuen Harjun mukaan ei voi suoralta kädeltä luvata, että romukoppaan ei joutuisi myös hyviä käytäntöjä.

– Mutta näin ei tarvitse tapahtua, jos alueen toimijat löytävät yhteisen tahtotilan ja toimivat.

– Tähän tehostamisleikkiin tavallaan kuntien mukana olo ja mukaan tulo olisi tervetullutta. Ei tätä uudistusta viedä menestyksellisesti eteenpäin ilman kuntien osallistumista.

Lausunnoissa arvosteltiin muun muassa sitä, että palvelukeskuksia koskevista esityksistä puuttuvat tyystin kustannuslaskelmat investoinneista, järjestelmistä ja henkilöstömenoista. Numerot tehostamisvaikutuksesta puuttuvat. Sen sijaan useat lausunnonantajat huolissaan uusien organisaatioiden perustamisesta koituvista kustannuksista.

Ylijohtaja Helena Tarkka valtiovarainministeriöstä sanoo, että erillisiä perustamiskustannuksia syntyy varmasti.

– Mutta jotta palvelujen tuottaminen maakunnille heti 2019 voidaan turvata, esimerkiksi suuremmat järjestelmäinvestoinnit ja pidemmälle menevä kehittäminen jäävät pääosin maakuntien myöhemmin omassa toiminnassaan ratkaistaviksi. Tässäkin tulevien maakuntien yhteinen tahtotila ratkaisee.

– Yleisesti voi todeta, että tietojärjestelmähankkeissa volyymistä riippumaton kiinteän kustannuksen osuus on yleensä hyvin suuri ja järjestelmien käsittelemät tapahtumamäärät skaalautuvat helposti ylöspäin. Näistä syistä investoiminen useisiin samaa tehtävää toteuttaviin järjestelmiin tulee toivottaman kalliiksi, Tarkka näkee.

Hän muistuttaa, että palvelukeskuksissa hoidetaan tyypillisesti ns. volyymitehtäviä, eli tehtäviä joissa käsitellään tai toteutetaan suuria määriä toistensa kaltaisia tapahtumia, sekä sellaisia erikoistuneita tehtäviä, jotka ovat kuitenkin yhtenäisiä useille toimintayksiköille.

– Tulevaisuudessa on mahdollista mm. hyödyntää ohjelmistorobotiikkaa, tekoälyä ja virtuaalitodellisuutta tehostamaan palvelujen tuotantoa ja parantamaan palvelua maakuntapäättäjille. Pienissä volyymeissa näin ei voi menetellä, Tarkka sanoo.

 

Palvelukeskusten perustamista puolustetaan myös sillä, että maakunnilla on vain rajallinen määrä rahaa käytettävissään. Tarkan mukaan valtion palvelukeskuksista ja muualta saatujen kokemusten perusteella tukitoimintojen palvelukeskukset säästävät merkittävästi (noin 20 %) rahaa, tuottavat halutun laatuista palvelua ja mm. varmistavat tietoturvan yhdenmukaisella tavalla.

– Tukipalvelujen tehottomaan tuottamiseen käytetyt eurot eivät lisää kansalaisten hyvinvointia vaan syövät resursseja mm. terveys- ja sosiaalipalveluilta. Esimerkkinä voidaan mainita, että kun valtio aloitti noin 12 vuotta sitten talous- ja henkilöstöhallinnon uudistamisen, ulkopuolinen taho arvioi, että yhden ostolaskun käsittely maksaa valtiolla keskimäärin 40 euroa kun isoissa konserneissa päästään 7 eurolla. Nyt valtiolla on päästy alle 10 euron tasolle.

– Tuottavuuden parantamiseksi voidaan tehdä jatkuvasti työtä. Valtion talous- ja henkilöstöhallinnon palvelukeskus alentaa vuoden 2017 alusta hintojaan siten, että valtion virastoilla on vuositasolla 5 miljoonaa euroa käytettävissään muihin tarkoituksiin.

 

”Kuntien näkemyksiä ei voi ohittaa”

 

Myös hallituspuolueet olivat lausunnoissaan kriittisiä palvelukeskuksia koskevaa esitystä kohtaan.

”Kun kunnat voivat keskenään ja maakunnat keskenään sopia niille kuuluvien tehtävien käytännön toteuttamisesta, olisi sama mahdollisuus oltava esitettyä laajemmin myös kuntien ja maakuntien kesken. Tämä sopisi hyvin itsehallinnon luonteeseen. Se olisi tärkeää etenkin kasvavien kaupunkiseutujen, mutta myös muiden alueellisten erityispiirteiden huomioimiseksi”, Suomen Keskustan lausunnossa todetaan.

Kokoomus on vielä suorasanaisempi omassa lausunnossaan:

Pohjois-Savon maakuntauudistuksen muutosjohtaja Elsa Paronen sanoo havainneensa, että kuntien voimakkaaseen palautteeseen on alettu reagoida. Hän pitää tarpeellisena säästöjen tavoittelemista mm. yhteisillä alustoilla sote-ICT:ssä mutta siinäkin pitäisi ottaa huomioon valtakunnallisesti erilaiset yhtiöt ja liikelaitokset.

– Se ei voi olla vain valtiojohtoinen, vaan tarvitaan myös kuntayhteistyötä. Omistajuutta täytyy katsoa myös kuntien kanssa.

– Näyttääkin siltä, että on luovuttu ajatuksesta, että kunnat eivät voisi olla mukana palvelukeskuksessa.

Kuntien yhtenevät näkemykset on syytäkin ottaa todesta, arvioi Mika Ålander.

– Se mitä lausunnoissa ylipäätään sanottiin ja mitä numerot näyttää, mitä on oltu mieltä, ei sitä noin vaan voi ohittaa.

– Kyllä Suomessa on hyvääkin kehitystä tehty ja tehdään edelleenkin huolimatta palvelukeskusasioista. Ei kehitys kaikkialla Suomessa seiso.