Sairaat lapset eivät saa unohtua
1990-luvulla suurimpia epäkohtia olivat leikkaussali ja teho-osasto. Pienet potilaat joutuivat odottaman esimerkiksi sydänleikkauksiin, koska vuodepaikkoja oli liian vähän.
Niinpä esimerkiksi sydänkirurgit kävivät leikkaamassa ulkomailla, muun muassa Keski-Euroopassa, koska kotisairaalassa olisi joutunut istumaan tyhjän panttina.
Myös muut osastot, kuten syöpäosasto olivat ylikuormitettuja. Sairaalan laitekanta oli vanhentunut tai sitä ei ollut varaa uusia. Koska osastot olivat ylikuormitettuja, vanhemmilla ei ollut tiloja yöpyä sairaan lapsensa lähellä. Heidän oli majoituttava hotelliin tai ystävien luo, jos he asuivat muualla kuin Helsingissä.
Mirja Pyykön ohjelma syöpäosastosta herätti kansalaiset avustamaan Lastenklinikkaa. Sairaala onkin saanut kosolti rahallista tukea erilaisilla keräyksillä ja lahjoituksilla, joilla on hankittu kalliita laitteita ja tuettu sairaalan toimintaa.
Puutteista ja epäkohdista huolimatta hoitajat ja lääkärit työskentelivät kestämisensä äärirajoilla. Koin sen myös itse 1990 tehdessäni laajaa artikkelia Lastenklinikan vaikeuksista Helsingin Sanomien Kuukausiliitteeseen. Kiersin sairaalan kaikki osastot. Näin tilojen ahtauden ja kuulin hoidon vaikeuksista. Myös vanhempien hätä kirpaisi niin, että öisin ei uni tullut.
Nyt sairaalassa on uusi leikkaussali ja riittävän iso tehohoito-osasto. Lastenklinikkahan hoitaa vakavasti sairaat lapset kaikkialta Suomesta. Vaikeimmassa tilanteessa ovat nyt vastasyntyneiden teho-osasto ja elinsiirto-osasto, joka kärsii muun muassa ilmastointiongelmista.
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri (Hus) pitääkin Helsingin Sanomien mukaan parhaimpana ratkaisuna rakentaa kokonaan uusi lastensairaala. Samaa mieltä on sairaalan vastaava ylilääkäri Eero Jokinen. Hänen mukaansa vanha sairaala ei toiminnallisesti vastaa nykyhoidon tarpeita. Myös hänen mielestään uusi sairaala on ainoa vaihtoehto. Vanhan sairaalan kaikkia osastoja koettelee sama ikäriski, mutta katastrofi ei vielä uhkaa.
Hus investoi lähivuosina sadoilla miljoonilla euroilla muun muassa Meilahden sairaala-alueeseen. Vuosina 2012-2014 rahaa ei liikene muuhun.
Varmasti kaikki Husin nykyiset korjauskohteet ovat kiireellisiä ja tärkeitä. Maallikkoa ihmetyttää vain se, että Lastenklinikan ja Lastenlinnan vaikeudet ja korjaustarve ovat olleet tiedossa 1990-luvulta lähtien. Toivottavasti enää ei tarvitse odottaa toista 20 vuotta, jotta vaikeasti sairaille lapsille saadaan kunnollinen sairaala.
Sivistysvaltion merkki on, että se pitää huolta kaikkein pienimmistä ja heikoimmista.
Juha Heiskanen
