Kuntaelämää: Osallisuutta yli vaalien
Varmasti jokainen valtuutettu tunnistaa tilanteen. Viikkotolkulla on jauhettu asiaa strategiauudistuksista, asemakaavanmuutoksista ja erilaisista selvityksistä. Tuntuu, että asiat, joita valtuustokausi on eteen tuonut, ovat nyt ne isot kysymykset, jotka pyörivät kaikkien huulilla. Sitten eräänä päivänä päädyt juttelemaan torilla kuntalaisten kanssa ja huomaat, että ehkä ne eivät olekaan ihmisten arjessa niitä päällimmäisiä puheenaiheita.
Olen valtuustokauden aikana törmännyt vastaavanlaisiin tilanteisiin useasti. Tuntuu, että luottamushenkilöt elävät kuntapolitiikan kanssa pienessä kuplassa, joka ei kiinnosta tai kosketa kuntalaisia. Onko vika sitten meissä valtuutetuissa vai mediassa, joka ei uutisoi esityslistoilla esiintyviä asioita.
Edelliset tuokiokuvat kertovat vain ja ainoastaan osallisuuden heikosta tilasta. Tavalliset kuntalaiset kohtaavat luottamushenkilöitä melkein ainoastaan vaalikentillä ennen vaaleja. Valtuutuksen antamisen jälkeen on vain kuntalaisen omasta aktiivisuudesta kiinni, jaksaako hän olla yhteydessä äänestämäänsä valtuutettuun. Kansalaispalautetta kyllä tulee, mutta valitettavan vähän.
Suomalainen kuntakenttä on elänyt pitkään vastaavassa tilanteessa. Kuntien kasvaessa niin maantieteellisesti kuin väestöllisestikin, ovat osallisuuden rakenteet jääneet pahasti jälkeen. Kuntakenttä elää osallisuuden kriisiä, joka uhkaa kärjistyä totaaliseksi demokratiavajeeksi, kun kuntauudistuksen suurkunnat eittämättä toteutuvat. Vaarana on, että linkki päättäjien ja äänestäjien välillä katkeaa. Viitteitä kehityksestä on voinut nähdä jo edellisten vaalien äänestysaktiivisuudessa. Vaalit, joissa omalla äänellä on eniten painoarvoa, eivät kiinnosta.
Kuntalaisten mukaan ottaminen päätöksentekoon entistä vahvemmin on mielestäni kuntapolitiikan yksi tärkeimmistä haasteista. Kunnilla on käytössään vain hyvin perinteisiä keinoja kuulla ja osallistaa kuntalaisia: kuntalaisinfot, avoimet kokoukset ja kuntalaiskyselyt. Uskallan sanoa, että kunnat, kuntapäättäjät ja ennen kaikkea kuntalaiset ansaitsevat enemmän.
Kuntademokratian uudistaminen tarvitsee uusia, luovia menetelmiä. Kuntakohtaiset kansanäänestykset ovat toki tarpeellisia, mutta niillä ei yksin palauteta kiinnostusta osallistua yhteisten asioiden hoitoon. Äänestäminen on kuitenkin hyvin rajallinen tahdonilmaus, jossa suuri vastuu jää kysymyksen asettajalle, ei niinkään siihen vastaavalle kuntalaiselle.
Kohtaamisia erityisesti kansalaisyhteiskunnan eri toimijoiden, kuten järjestöjen kanssa tulisi lisätä. Lisäksi tulisi perustaa erilaisia kansalaisfoorumeja, joissa kuntalaisille annettaisiin mahdollisuus esittää omia kantojaan, sekä antaa palautetta käsittelyissä oleville projekteille. Suuri vastuu on myös paikallisilla puolueosastoilla, työyhteisöillä ja oppilaitoksilla, joiden tulisi vahvemmin tukea osallisuutta.
Olen päässyt viime viikkojen aikana osallistumaan Järvenpään kaupunkistrategian uudistamistyöhön. On ollut ilo huomata, että strategiassa ollaan ottamassa vahvasti huomioon juuri mainitsemani osallisuuden ja asukaslähtöisyyden näkökulmat. Järvenpää ei aio jäädä tuuleen makaamaan muutosvoimien edessä.
Toukokuun ensimmäisessä valtuuston kokouksessa pääsin allekirjoittamaan valtuustokollegani aloitteen asiakasraatien perustamisesta. Valtuustoaloite sai taakseen 38 valtuutetun tuen yli puoluerajojen. Asiakasraatien tarkoituksena on aloitteen mukaan edistää palvelujen käyttäjien ja järjestäjien välistä vuoropuhelua, luoden samalla aitoja vaikuttamisen ja kuulemisen kokemuksia kuntalaisille. Aloite on hieno esimerkki siitä, että järvenpääläiset luottamushenkilöt ovat innostuneita ja valmiita kehittämään kunnallista osallisuutta.
Maailma on täynnä erilaisia kokeiluja osallisuuden lisäämiseksi paikallistasolla. Näitä malleja pitää rohkeasti lähteä soveltamaan ja kokeilemaan myös meillä Suomessa. Päätöksentekokoneiston ja äänestäjien välistä yhteyttä ei saa päästää katkeamaan.
Eemeli Peltonen
Kirjoittaja on järvenpääläinen kunnanvaltuutettu (sd.) ja kuntansa Sivistys- ja vapaa-ajan lautakunnan puheenjohtaja
