Kasino-oikeudet ja valloitusretket

Monissa kunnissa odotetaan jännityksen tuntein uuden hallituksen kuntapolitiikan linjauksia ja ennen kaikkea sitä, mitä ne käytännössä tarkoittavat. Kuntapolitiikkaa linjataan paitsi hallitusneuvotteluissa, niin myös yhdistetyssä kehys- ja budjettimenettelyssä heti kesäloman jälkeen.

 

On täysin selvää, että laadittaessa yli 5 miljardin euron leikkauslistaa etupainotteisesti neljälle vuodelle, kuntien kukkarolla tullaan käymään. Todennäköisesti leikataan ainakin kuntien valtionosuuksia jo ihan siksi, että se on isoin momentti. Lisäksi leikkausta on helppo perustella sillä, että kuntien taloustilanne on parantunut nopeasti. Verotulojen kasvu ja tilinpäätökset osoittavat plussaa. Kuntakentän sisällä on toki eroja, mutta sillä ei ole mitään merkitystä, kun säästölistaa perustellaan. Leikkauksen koko lienee noin 500 miljoonaa euroa. Arvioni saattaa olla toki alakanttiin.

 

Kaupunkiseuduilla saatetaan myös pyyhkiä hikeä otsilta jo ensi syksynä. Nyt alkuvuodesta kuopattu Vantaan ja Helsingin kuntaliitoshanke saanee uutta hehkua hiillokseen. Pääkaupunkiseudulla on olemassa vaiettu valtakoalitio, jonka muodostavat Vantaan demarit, perussuomalaiset ja Espoon kokoomuslaiset. Ne ovat liittoutuneet vastustamaan Helsingin hegemoniapyrkimyksiä alueella. Helsingin Risto Rautava ja Jussi Pajunen saavat uudesta hallituksesta hyvän kumppanin tällä valloitusretkellä.

 

Monen maakuntakeskuksen ympäryskunnat saanevat selvitysmiehiä ilokseen – joko pyytämällä tai yllätyksenä. Rasvakerrokseksi tai loiskunniksi ilkeämielisesti kutsuttu joukko hyvinvoivia kuntia saa nenänniistäjän uudesta hallituksesta. Kokoomus ja SDP ovat olleet avoimesti ajamassa kuntaliitoksia näillä kaupunkiseuduilla eteläjohtoisesti. En sitten tiedä, mitenkähän näiden puolueiden edustajat suhtautuvat näihin hankkeisiin esimerkiksi Kuopion tai Tampereen seuduilla.

 

Uuden hallituksen puolueet uskovat työssäkäyntialueisiin pohjautuviin vahvoihin peruskuntiin. Tämä tarkoittaa käytännössä Paras -hankkeen linjausten hylkäämistä ja eri puolilla Suomea kunnissa tehdyn työn mitätöimistä. Tämä on toki politiikassa mahdollista.

 

Nähtäväksi jää, miten aiotaan turvata maaseudun ja syrjäisimpien alueiden palvelut. Uuden hallituksen politiikan painopiste tulee olemaan selkeästi kaupunkiseuduilla. Maaseudun osalta on itse asiassa aivan yhdentekevää, minkälaisilla hallintoratkaisuilla siellä eletään. Palveluiden rahoituksen ja järjestämisen yhtälö ei ratkea hallinnonideologisilla linjanvedoilla.

 

Uuden hallituksen puolueiden vaalienaluspuheiden perusteella ei voi muodostaa käsitystä niistä keinoista, joilla alueellinen tasa-arvo palveluissa turvataan. Olisiko yksi ratkaisu julistaa kaupunkien ulkopuolinen Suomi reservaatiksi ja kasino-oikeuksien myöntäminen sille. Yhdysvalloista voisi ottaa mallia. Intiaanin selviytymistaitoja periferiassa varmaankin pian jo tarvitaan.

 

Mika Rossi