Mikä mättää vihreillä?
Ja vaikka Pekka Haaviston presidenttivaalien menestyksen arveltiin siivittävän puolueen uuteen nousuun, antoi HS:n kunta-gallup 7.10.2012 vain 17,9 prosentin kannatuksen. Puolue joutuukin käymään kovan kamppailun demarien kanssa toiseksi suurimman puolueen asemasta Helsingissä. Kokoomus on jo tavoittamattomissa.
✦✦✦
Miksi Helsinki sitten on vihreille niin tärkeä paikka? Puolue syntyi Koijärvi-liikkeen ja Helsinki-liikkeen pohjalta. Molemmissa oli kuitenkin samat aktivistit: muun muassa helsinkiläiset Ville Komsi, Osmo Soininvaara, Pekka Sauri ja Heidi Hautala järjestelivät sekä pääkaupungin asioita että siinä ohessa kävivät telkeämässä itsensä Koijärvellä kahleisiin estääkseen laskuojan ruoppaamisen.
Vihreiden tapaamisissa kudottiin sukkia, syötiin kasvisruokia ja parannettiin maailmaa ekologisin keinoin. Liikkeen sisällä puhuttiin myös kunnioittavaan sävyyn ”Pyhästä Perheestä”, jolla tarkoitettiin edellä mainittua ydinryhmää.
✦✦✦
Nyt Helsingin perustajavihreät lähestyvät mummo- ja vaari-ikää, eikä nuoremmassa sukupolvessa ole selvää johtaja-ainesta. Vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö on lisäksi turkulainen, eikä turkulaisten neuvoja ole ennenkään Helsingissä kuunneltu. Niinistö onkin sanonut keskittyvänsä kiertämään maakuntia.
✦✦✦
Oman uskottavuutensa ja ydinkannatuksensa takia, vihreiden olisi menestyttävä Helsingissä gallup-ennusteita paremmin; oltava Stadin kakkonen ja demareita suurempi.
Mutta vaikeata se on. Vihreät vuotavat vasemmalle. Tennareissa kulkevalla kulttuuriministeri Paavo Arhinmäellä on paitsi katu- myös stadiuskottavuutta. Viime eduskuntavaaleissa Vasemmistoliiton puheenjohtaja teki Helsingissä historiaa olemalla vaalipiirinsä äänikuningas. Eikä ministeriys ole tehnyt Arhinmäestä virkamiehen näköistä juhlissa kulkijaa, vaan hän päättää edelleen itse mihin tilaisuuteen osallistuu ja mihin ei. Vihreiden kiusaksi Vasemmistoliitto on jo pitkään määritellyt itsensä ”puna-vihreäksi puolueeksi”.
✦✦✦
Presidentinvaaleissa Pekka Haaviston menestymisen yhdeksi syyksi arveltiin ns. anti-jytkyä. Ajateltiin, että äänestäjät halusivat näpäyttää perussuomalaisten uhoa ja suuria puheita.
Nyt tämä anti-jytky –teoria tuntuu tyhjän puhumiselta; perussuomalaisten kannatus Helsingissä on lähes kolminkertaistumassa, 14–15 prosentin tuntumaan. Se panisi Helsingin valtakuviot täysin sekaisin.
Kahden puolueen enemmistöön perustuvia valta-akseleita ei enää olisi, vaan pitäisi etsiä täysin uusia koalitioita. Kun kuntapolitiikka lisäksi rakentuu valtaosin valtuutettujen henkilökohtaisten ominaisuuksien varaan ja kun perussuomalaisten ehdokkaita ei tunneta, on edessä ennustamaton hapuilun aika.
Jos Juha Väätäinen olisi lähtenyt tai päässyt ehdokkaaksi, olisi sentään ollut joku majakka tunnistettavissa.
✦✦✦
Tästä asiasta on valtakunnan tasolla kannettu huolta jo pitkään. Kuntaliiton Kaija Majoinen sanoi HS:ssa 8.10.2012 viisaasti, että vähäinen luottamustyökokemus yhdistettynä lähivuosien säästö- ja liitospäätöksiin voi tulla järkytyksenä uusille päättäjille. Kunnat jakautuvat kahteen kastiin: ”Riskikunnissa päätöksenteko puuroutuu: kyttäysmentaliteetti kasvaa ja valtuustokokoukset venyvät puoleenyöhön. Kunnissa, joissa yhteistyökulttuuri on reilassa, poliittinen kulttuuri voi uudistua.”
Vaali-iltana ennen tuloksen julistamista poliitikot ovat nöyrimmillään. Mitään ei voi enää tehdä, eikä tulosta tiedä; valta on käväissyt äänestäjien käsissä. Samanlaista nöyryyttä toivoisi kuntapoliitikoilta vaalien jälkeenkin. Vaikeita asioita olisi paljon helpompi hoitaa yhteistyöllä kuin riitelemällä.
✦✦✦
ps. Nyt se on sitten tutkittukin: ehdokkaan kanta eurokriisiin vaikuttaa useamman kuin joka toisen äänestäjän ratkaisuun kuntavaaleissa. Tämä selviää Maaseudun tulevaisuuden tilaamasta tutkimuksesta. –Kyllä meidän äänestäjien pitäisi nyt katsoa peiliin ja vastata kysymykseen, valitsenko edustajan kunnanvaltuustoon vai europalatsiin? ✦
