Hyvät Veljet kunnissa
Puoluekohtaiset vaihtelut ovat suuria; eniten ”epäileviä tuomaita” on vasemmistoliitossa (56 prosenttia) ja perussuomalaisissa (49 prosenttia). Pääkaupunkiseudulla korruptioepäilyjä on 42 prosenttia, kun taas maaseudulla epäilijöitä on vain 27 prosenttia.
Vähiten korruptiota näkivät keskustan kannattajat, 18 prosenttia. Luvut eivät tietystikään kerro väärinkäytösten absoluuttisesta määrästä, vaan yleisestä epäilystä. Silti ne ovat häkellyttäviä, ja niihin pitää suhtautua vakavasti.
Klassinen esimerkki lahjusten ottamisesta on ns. Naurissaaren juttu Helsingissä. Siinä kaksi vasemmistoliiton (!) edeltäjän, SKDL:n, valtuutettua sai ehdolliset vankeustuomiot vuonna 1984.
Legendaarinen nuorisopoliitikko Pekka Saarnio oli saanut Rakennus-Ruola ja PR-Marin -yhtiöiltä 30 000 markkaa ja piilottanut ne purjeveneensä keulapiikkiin. Yhtiöt lahjoivat kaupunginvaltuutettuja puoltamaan yleiskaavassa asuin- ja virkistyskäyttöön merkityn alueen kaavoittamista liike- ja toimistorakennuksille.
Saarnio tunnusti teon ja kertoi ottaneensa rahat; ei itselleen, vaan talousvaikeuksissa olevalle puolueensa piirijärjestölle. Tästä hyvästä – ja tunnustuksesta – hän sai lempinimen ”Reilu-Pekka”.
Valtuustosta erottamisen jälkeen hän palasi seuraavissa kuntavaaleissa takaisin Helsingin kaupunginvaltuustoon, jossa istuu yhä.
Tänään Itäväylää ajelevat voivat ihastella Kulosaaren ja Herttoniemen välillä sijaitsevalle pienelle Naurissaarelle rakennettua komeaa A-lehtien toimitaloa. Itse saarta ei enää ole.
Viime eduskuntavaalien rahoitusskandaaleja puidaan edelleen eri oikeusasteissa. Koska varsin suuri osa suomalaisista uskoo, että väärinkäytökset kunnissa ovat arkipäivää, tulisi asioista puhua avoimesti niiden kaikissa vaiheissa. Edesmenneen valtioneuvos Harri Holkerin sarkastinen oppi poliittisten vaikeuksien ja uskottavuuden voittamiseksi oli yksinkertainen: ”Jos ei muu auta, kokeillaan rehellisyyttä”
Vaalirahoitusta koskevaa lainsäädäntöä on jo tiukennettu, minkä lisäksi eduskunnan verkkosivuille on avattu järjestelmä, jossa kansanedustajat voivat vapaaehtoisesti kertoa toimeensa kuulumattomista tehtävistä tai taloudellisista sidonnaisuuksista.
Samantyyppinen järjestelmä on myös Vantaalla. Siellä valtuutetut voivat ilmoittaa sidonnaisuutensa kaupungin verkkosivuilla erityisellä lomakkeella.
Vaikka eduskunnan ja Vantaan sivut ovat kokolailla tyhjiä, toivoisi, että ne täyttyvät. Vielä toivottavampaa olisi, että kuntavaaliehdokkaat kertoisivat avoimesti kytköksensä. Ei niin, että valtuustot täyttyisivät ”kliinisesti puhtaista ja vailla yhteiskunnallista sidonnaisuutta” olevista tyypeistä – sehän on elämälle vierasta – vaan niin, että me tietäisimme rahat ja kytkökset. Holkerin opin mukaisesti; avoimuutta ja rehellisyyttä kannattaisi nyt kokeilla.
