Miljardit eivät ole vain numeroita

Maan hallitus linjasi kuntasektorille kahden miljardin euron tasapainottamisohjelman. Merkittävä avaus kuntasektorin näkökulmasta oli lupaus vähentää miljardilla kuntien tehtäviä ja velvoitteita. Se, että siihen liittyvät päätökset pystyttäisiin tekemään vielä tämän vuoden puolella, kuulostaa kuntien näkökulmasta jo hieman liian hyvältä ollakseen totta. Numeroita on usein liian helppo pyöritellä, mutta kun kurkistaa niiden taakse, niin linjaus saa ihan uudet mittasuhteet.

 

Saimme tästä jo hieman esimakua Finlandia-talolla, kun valtionvarainministeriön järjestämässä kunta- ja palvelurakenneseminaarissa ”emeritus valtiosihteeri” innosti paikalla olleita kuntaedustajia ideoimaan säästökohteita. Hyvin spontaanisti syntyi keskustelu hoitotakuusta, ryhmäkoosta, irtisanomissuojasta ja muusta. Kun näin kurkistaa numeroiden taakse, ei miljardin tasapainottaminen kuulosta ihan helpolta harjoitukselta. Kaiken tämän vakuudeksi subjektiivista päivähoito-oikeutta koskevaa linjausta voidaan pitää hyvänä päänavauksena tälle keskustelulle.

 

Sen tunnustaminen maan ylimmän johdon taholta, että julkisen sektorin kasvun raja on tullut vastaan, on mielestäni myös historiallista. Suomalainen hyvinvointiyhteiskunta on ilmeisesti saavuttanut sen kulminaatiopisteen, jossa sillä ei ole enää taloudellisia edellytyksiä kasvattaa julkisen sektorin kokoa tai menoja. Olemme tilanteessa, jossa voimme tehdä uusia asioita vain, jos pystymme luopumaan jostain nykyisestä ja käyttämään vapautuvat resurssit uusien asioiden tekemiseen. Tähän asti olemme voineet kunnissa rakentaa palvelua palvelujen päälle.

 

Kuntatalouden tasapainottaminen edellyttää myös asenteellista täyskäännöstä Arkadianmäellä. Tarvitsemme kuntien ja valtion välille uutta vuorovaikutteisuutta.

 

 

Hyvän lähtökohdan kuntien ja valtion uudelle vuoropuhelulle loisi kuntien luovuuden ja aloitteellisuuden tukeminen. Tulisi luoda toimintatapa ja prosessi, joka mahdollistaa kuntien tehtävien ja velvoitteiden arvioimisen kuntavetoisesti eli alhaalta ylöspäin.

 

Kunnat tuntevat käytännön tehtävät ja paikalliset olosuhteet. Kuntien aloitteellisuudelle ja omalle harkinnalle tulee antaa tilaa ja mahdollisuuksia. Kuntalaisten palvelujen turvaaminen on oleellista, ei menettelytapojen jäykkä seuraaminen. Uuden mekanismin perusteita voidaan hakea esimerkiksi vapaakuntakokeilusta. Tanskassa se otettiin uudistettuna käyttöön muutama vuosi sitten, ja kokemukset ovat kannustavia.

 

Kunnallisen itsehallinnon vahvuus on se, että on aina osattu tarttua erilaisiin asioihin ja tuottaa hieman erilaisia ratkaisuja samankaltaisiin haasteisiin. Onnistuvatko kunnat löytämään erilaisia ratkaisuja, jos luovuudelle ei jätetä tilaa supistuvien resurssien ja tiukentuvan valtion säätelyn ristipaineessa.

 

 

Jokaiseen lainsäädäntöhankkeeseen on saatava mukaan tuottavuusnäkökulma. Mikäli haluamme selvitä talouden ja toiminnan tasapainotushaasteesta, niin tilaa jää vain uudistuksille joiden yksi keskeinen tavoite on tuottavuuden lisääminen.

 

Kunnilla on nyt 535 lakisääteistä tehtävää ja lisää on luvassa. Vuosi 2014 ole tule olemaan poikkeus. Voimaan astuu oppilas- ja opiskelijahuoltolaki, joka sisältää uusia ja laajenevia tehtäviä perusopetuksen ja toisen asteen opiskelijoiden kuraattori- ja psykologipalvelujen järjestämiseksi. Muita uusia tehtäviä ovat koulujen ja oppilaitosten työrauhan edistäminen, oppilaskuntien vakiinnuttaminen perusasteelle, niin sanottu joustava hoitoraha sekä lastensuojelulainsäädännön uudistaminen ja kehittäminen.

 

Kaiken tämän päälle tulee ministeriöiden ja niiden alaisen hallinnon informaatio-ohjaus, ohjeet, suositukset ja raportoinnit.

 

Tarvitsemme julkiseen talouteen pysyviä mekanismeja, jotka pitävät huolen siitä, että jätämme kuntien tuleville päätöksentekijäsukupolville edes tyydyttävän taloudellisen perinnön.

 

Kuntaliiton hallitus on useaan otteeseen linjannut, että kuntauudistus on toteutettava kunnallista itsehallintoa kunnioittaen. Tästä on syytä pitää edelleen tiukasti kiinni.