Me nuoret vaikuttajat
Nuoret ovat viime vuosina ottaneet entistä vahvemmin osaa kunnalliseen päätöksentekoon. Nuorilla on nykyään useita kanavia päästä vaikuttamaan oman kuntansa päätöksentekoon, ja mikä parasta, he myös käyttävät niitä. Heidän ideansa lähtevät ruohonjuuritasolta, pienistä vioista tai kehittämismahdollisuuksista. Parhaimillaan ideat viedään kunnanvaltuuston päätettäväksi. Nuoret ovat yhtälailla vaikuttajia kunnassa kuten kuka tahansa muukin kuntalainen. Nuoren saadessa kokemuksia kunnassa vaikuttamisesta, hän saa myös hyviä eväitä tulevaa elämäänsä varten.
Nuorten vaikuttajaryhmät, kuten nuorisovaltuustot ja nuorten yhdistykset, ovat tulleet tutuiksi kuntalaisille ympäri Suomea viimeisimpien vuosien aikana. Nuorten vaikuttajaryhmien toiminta on hyvin erilaista eri kunnissa. Joissain kunnissa he eivät ole saaneet erityisemmin huomiota, jossain toisessa vaikuttajaryhmät saattavat toimia päivittäin yhteistyössä kunnan virkamiesten ja valtuutettujen kanssa.
Nuorten vaikuttajaryhmät ovat keino saada ääni nuorten mielipiteille ja asioille. Yksittäisen nuoren mielipide jonkin asian hoitamisesta on harvoin yhtä voimakas kuin vaaleilla valitun nuorisovaltuuston kanta.
Kun itse aloitin nuorisovaltuustotoiminnan muutamia vuosia sitten, ei nuorisovaltuustoon ollut tunkua. Sisään pääsi kirjoittamalla nimensä paperiin eikä joitakin henkilöitä sen koommin näkynyt kokouksissa. Koulutustapahtumat olivat pienissä puitteissa parikymmenen hengen kokoontumisia.
Nykyään, kun nuorisovaltuusto järjestäytyy, käydään tiukkaa kisaa siitä kuka mahtuu mukaan ryhmään ja kuka jää ulkopuolelle. Myös koulutustapahtuma, jossa aikoinaan kävin, on muuttunut yli 150 ihmisen tapahtumaksi.
Nuoret ovat selkeästi tulleet innokaammiksi toimijoiksi erilaisissa vaikuttajaryhmissä.
Syinä tähän vaikuttajainnostukseen näkisin huonon lähtötilanteen, joka usein on syynä muutoksiin. Seuraavaksi innostus on lähtenyt eteenpäin lumipallomaisesti. Kun jonkin asian on nähty onnistuvan vaikuttajaryhmän toiminnan ansiosta, on alettu toimia itsekin aktiivisemmin.
Nuorella on samanlainen asema kunnassa vaikuttajana, kuin kenellä tahansa muullakin. Nuorta ei tulisi siis syrjiä ikänsä tai minkään muunkaan asian vuoksi. Yhä edelleen tulee joskus sellainen olo, että minulle sanotaan, että olen liian nuori tekemään tälläisiä päätöksiä.
Nuoria tulisi aina kannustaa vaikuttamiseen! Jos nuorelle tulee jo aikaisessa vaiheessa olo, ettei hänen puheillaan tai teoillaan ole vaikutusta, se voi vaikuttaa hänen osallistumiseensa pysyvästi. Kannattaa myös muistaa, että jollekulle pieni asia voi toiselle merkitä hyvin paljon, joten älkää myöskään ikinä vähätelkö toisen ajatuksia.
Nuorten kiinnostuneisuus vaikuttamiseen on erittäin tärkeä asia. Äänestysprosentin ollessa näin alhainen nuorten äänestäneisyys tulee usein esille. On jokaisen asia kannustaa nuorta vaikuttamaan muun muassa äänestämällä, joka onkin varmaan helpoin tapa vaikuttaa päätöksentekoon.
Itse sain jo varhaisessa vaiheessa hyviä kokemuksia vaikuttamisesta. Näin tekojeni vaikutukset kunnassa ja innostuin siitä. Vajaa vuosi sitten minut valittiin kuntani valtuustoon. Olen täysin varma etten olisi kunnanvaltuutettu, jos minua ei olisi tuolloin aikoinaan, kun aloitin nuorisovaltuustotoiminnan, kannustettu ottamaan kantaa asioihin.
Kunnanvaltuutetun paikan lisäksi vaikuttamisesta on ollut minulle paljon hyötyä elämässä. Olen saanut paljon loistavia kokemuksia ja ystäviä sekä toiminut erilaisissa yhdistyksissä. Olen itsevarmempi ja otan kantaa tarvittaessa. Voin myös kiittää vaikuttamista siitä, että sain opiskelupaikan, sillä toiminnasta oli pääsykokeissa paljon hyötyä.
Älä vähättele nuorta, vaan kannusta häntä toimimaan. Onnistumiset ovat tärkeitä nuorille ja saamalla hän saa positiivisen kuvan vaikuttamisesta. Kun nuori osallistuu yhteiskunnallisiin asioihin, hänellä on hyvät edellytykset pärjätä elämässään. Nuorten tukeminen on meidän kaikkien asia.
Timo Eskelinen
Kirjoittaja on keskustalainen kunnanvaltuutettu Sonkajärvellä. Hän täytti 18 vuotta kaksi viikkoa ennen viime vuoden kuntavaaleja. Kolumni on julkaistu Kuntalehden numerossa 9/2013.
