Maan poliittinen keskusteluilmapiiri – jos sellaista ylipäätään on – on kovin merkillisessä tilassa: mistään ei saa puhua! Samaan aikaan, kun valtio valmistautuu ottamaan taas lähes 7 miljardia (lue 7 000 miljoonaa euroa) lisää syömävelkaa lastemme maksettavaksi, ei mikään keskustelunavaus julkisten tehtävien tai yhteiskunnan vastuiden vähentämisestä ota tulta.

Viimeksi ministeri Paula Risikko, kok., esitti, että  sosiaalitukea saavan pitäisi vastineeksi jollakin tavalla osallistua yhteiskunnan toimintaan. No ei käy, vastattiin heti vasemmalta laidalta. Asiassa on toki monia ulottuvuuksia, mutta tällä ajattelulla varmistetaan ainakin se, että sosiaalitukea saavat myös pidetään yhteiskunnan ulkopuolella. Monissa Euroopan maissa ajatellaan päinvastoin. Sosiaalituen varaan joutuneet halutaan pitää kiinni työelämässä tarjoamalla ja vaatimalla heiltä työpanosta tietyin väliajoin. Kukahan tässä on kenenkin asialla?

Tuoreimman suhdannebarometrin mukaan suomalaisyritysten suhdanneodotukset ovat kääntyneet uudelleen laskuun kaikilla päätoimialoilla eikä käännettä parempaan odoteta. Henkilöstö vähenee, eli työttömyys kasvaa.

Hallitukselta on odotettu päätöksiä niin sanotuista rakenteellisista uudistuksista, toistaiseksi turhaan. Hallituksen  päätöksentekokykyä tai -kyvyttömyyttä sisäpiiristä alkuvuoteen saakka katsellut ex-valtiosihteeri Raimo Sailas kirjoittaa tuoreimmassa Kanava-lehdessä, että ei voi ajatella, että hallitus jatkaisi vaalikauden loppuun jonkinlaisena toimitusministeriönä lykäten ja kärjistäen ilmiselviä ongelmia.

Sailaksen mukaan ministereiden puheet laajoista ”yhteiskuntasopimuksista” ja ”työllisyyssopimuksista” ovat yhtä tyhjän kanssa. Sailaksen mukaan sellaisia ei koskaan ole solmittu. ”Mitä niissä oikein sovittaisiin ja keiden välillä”, Sailas ihmettelee.

Kuntaliittokin vaatii budjettikannanotossaan hallitukselta päätöksiä, joilla vahvistetaan kansainvälistä kilpailukykyä ja työllisyyttä. Tätä kautta vahvistetaan niin kuntien kuin valtion veropohjaa, ja luodaan edellytykset hyvinvointipalveluiden turvaamiseksi.

Se, mihin suuntaan suomalainen yhteiskunta nyt lähtee, riippuu pitkälti työmarkkinaratkaisusta. Päästäänkö yhteiskuntaa rakentamaan maltillisten ja pitkäaikaisten ratkaisujen pohjalta, vai voittaako lyhytnäköinen ahneus.

Julkisella puolella kaikki palkankorotukset merkitsevät lisävelan ottoa, niin valtiolla kuin kunnissakin. Kuinka paljon lisää velkaa me lastemme maksettavaksi haluamme?

VM:n budjettiluonnoksen mukaan valtio ottaa ensi vuoden aikana lisää velkaa 1 320 euroa per nuppi. Vuoden lopulla jokaista suomalaista kohti olisi valtiolla velkaa jo 19 600 euroa, yhteensä melkein 100 miljardia! Ja kuntien 16,5 miljardia siihen päälle.

Paltaanpa alkuun. Pitäisikö yhteiskunnan vastuun laajuudesta oikeasti aloittaa laaja keskustelu. Ensi vuonnakin  kuntien tehtävät sen kun laajenevat. Ja uutta normia ja säännöstöä  on valmisteilla joka ministeriössä.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*