"Armoton" media
Median talous on kriisissä, mutta nyt myös sisällöstä käydään kriittistä keskustelua. Nettilehtien ansaintalogiikka on edelleen hakusessa, eikä sisällön suuntakaan ole selvä. Entinen lehtimoguli, kokoomuksen kansanedustaja, Eero Lehti möi imperiuminsa kun ei tiennyt onko media jatkossa googlaamista, pelaamista vai jotain muuta!
Median sisällä on taloudesta luonnollisesti oltu huolissaan jo vuosien ajan. Journalistit ovat ymmällään kun uutiskauppa ei entiseen tapaan vedä mainoksia kylkeensä. Mutta nyt yhä useammin ollaan kyseenalaistamassa perinteistä ansaintatotuutta: ”huono uutinen, on hyvä uutinen”. Ihmiset kyllä seuraavat Heidi Hautalan tai Merja Ailuksen kujanjuoksua median puristuksessa, mutta ollaanko siitä valmiita maksamaan satoja euroja vuodessa?
Helsingin Sanomien tähtikaartiin kuuluva Saska Saarikoski harrasti joulukuun viimeisinä päivinä varsin rehellistä itsetutkistelua. Hänen mielestään Hautala tai Ailus eivät olleet mitään isoja konnia: ”Naiset kaatuivat, koska he olivat astuneet väärille varpaille. Heidän kohtalokseen koituivat vihamiehet, jotka vuotivat toimittajille tietoja ties minkä henkilökohtaisen tai poliittisen syyn takia.”
Mutta: ”Olivatko Hautalan ja Ailuksen erokohut siis osoitus median mielivallasta? Eivät, vaan muistutus siitä, miksi toimittajia tarvitaan”. Sitten Saarikoski kysyy: ”Millainen olisi maa, jossa vallanpitäjien ei tarvitse pelätä aamun lehtiotsikoita?” Hän näkee lehden tilausmaksun ”kannatusmaksuksi kansanvallalle”.
Panokset vain kovenevat, ja uusia rintamia avataan. Joulun alla arkkipiispa Kari Mäkinen ehdotti Kotimaa –lehdessä, että samaan tapaan kuin seurakunnat esirukouksissa muistavat esivaltaa – presidenttiä, hallitusta ja eduskuntaa – muistettaisiin myös tiedotusvälineitä; medialta pitäisi toivoa ”suhteellisuudentajua, oikeudenmukaisuutta ja totuudellisuutta.” -Kirkolla on oppiensa mukaan anteeksiannon lisäksi myös armo, medialla vain armottomuus!
Aamulehden entinen päätoimittaja, EVA:n nykyinen johtaja, Matti Apunen on käynyt läpi tarkkaan (HS 31.12.2013) muidenkin kirkonmiesten puheet oikeasta ja väärästä. Papisto kuulemma asettuu vähäväkisten ja köyhien puolelle. Apusen mielestä myös rikkailla on oikeutensa.
Syytös median uppoamisesta vain negatiivisiin uutisiin, on otettu tosissaan: esim. vuoden 2013 viimeisessä Hesarissa oli koko (!) aukeama positiivisia uutisia otsikolla: ”Kulunut vuosi ei ollut täynnä vain ikäviä irtisanomisia ja onnettomuuksia. HS kasasi 12 asiaa, jotka paranivat 2013.” Talousosastosta löytyi lisää: pörssikurssit nousivat jopa Helsingin pörssissä 26,87 % kaikesta talousvoivottelusta huolimatta!
Huonojen uutisten historia on pitkä. Muistan hyvin miten mieluisa oli maailmanlopun synkistely vuonna 1972, kun Rooman klubi julkisti selvityksensä ”Kasvun rajat”. Aikaa olisi vain kolmisenkymmentä vuotta, kun tärkeimmät raaka-aineet loppuisivat ja viimeinen sammuttaisi valot. –Sen piti olla siinä, mutta tässä sitä vaan edelleen tallustellaan!
Joulukuun alussa Kuntaliiton seminaarissa keskusteltiin ”Miksi positiiviset uutiset kunnista eivät lyö läpi?” Mukana oli kokenutta väkeä: kaupunginjohtaja Erkki Kukkonen Järvenpäästä, viestintäjohtaja Helinä Mäenpää Jyväskylästä, kaupunginhallituksen pj. Seppo Rapo Vaasasta ja toimittajat Katja Kuokkanen Helsingin Sanomista ja päätoimittaja Joonas Romppanen Aamupostista. Hyvä ja rehellinen keskustelu paljasti, että tuuletettavaa riittää. Toimituksia epäillään ”ajojahtien” ja ”mustamaalauksen” järjestämistä ja ”mediatuomioiden” jakamisesta. Media ei tätä palloa mieluusti ota kopiksi, vaan haluaa puhua avoimuudesta ja julkisuuslain velvoitteista myös kunnallisessa päätöksenteossa.
Puhuttavaa ja tuuletettavaa riittää puolin ja toisin. Bunkkereihin vetäytyminen olisi suuri vahinko. Vaikka asioiden ja asenteiden auki repiminen sattuu, on lopputulos varmasti selän takana jupisemista parempi. Ei muuta, kun avoimempaa Uutta Vuotta ja lisää julkista keskustelua seminaareissa, paneeleissa ja median sivuilla.
Edesmenneen valtioneuvos Harri Holkerin ohje politiikan solmutilanteissa oli: ”Jos muu ei auta, kokeillaan rehellisyyttä”.
Hannu Lehtilä
Uutisanalyysi on julkaistu Kuntalehdessä 1/2014
