Kuntauudistus etenee ja aikataulu pitää, todisti kuntaministeri täydelle salille toimittajia Säätytalolla viime viikolla. Seinän vierustalla istui koko valmisteleva virkamieskunta. Toimittajat vain hämmästelivät. Onko ministeri kokonaan unohtanut, että vaalit ovat vuoden päästä? Hallituskumppani SDP on ottanut jo selvästi  etäisyyttä sekä kunta- että sote-uudistukseen ja ministerin oman puolueen rivit rakoilevat. Irtiottoja tulee tämän tästä, ja vastuukuntamallin pihtisynnyttäjä, kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Petteri Orpo sanoi Ylelle, että pakkoliitoksia ei tehdä ainakaan hänen äänestysalueellaan!

VIILEÄN RAUHALLISESTI kuntaministeri kuitenkin vakuuttaa, että pakkoliitokset mahdollistavasta kansanäänestyksestä on puolueiden kesken sovittu ja valmistelu jatkuu. Ajatus siis on, että jos keskeisillä kaupunkiseuduilla ei päästä liitoksista yhteisymmärrykseen, siellä järjestetään kansanäänestys, missä enemmistön äänet ratkaisevat. Isomman kunnan äänillä siis voitaisiin äänestää pienemmän kunnan liittymisen puolesta vastoin sen tahtoa. Jos alueen enemmistö puoltaisi liitosta, se antaisi valtioneuvostolle toimivallan pakkoliitoksiin.

Keskustan kansanedustaja ja Kuntaliiton valtuuston puheenjohtaja Mauri Pekkarinen pilkkasi hanketta Keskisuomalaisessa sanoen, että tällaista ajatusta ”kansanäänestyksestä” pidettiin sen julki tullessa huonona vitsinä. Tuolloinhan kuntakentällä naureskeltiin, että ilmeisesti talvisotakin oli turha; tuloshan olisi voitu ratkaista kansanäänestyksessä Neuvostoliiton äänin, kuten Baltian maissa tehtiin.

Kummallisinta tässä kaikessa on se, miksi tätä pakkolakia rustataan kun jo kalenteriin katsomalla on selvää, että nykyinen hallitus ei sitä ehdi käyttää. Ja jos seuraava hallitus on puolueiden nykykannatukseen pohjautuva, se ei sitä käytä.

KUNNISSA ON ihmetelty myös sormi hämmästyksen suussa lausuntopyyntöä, jonka STM niille lähetti. Se ei ole lausuntopyyntö ministeriön esitykseen eikä hallituksen esitykseen, vaan valmistelevan työryhmän esitykseen, joka syntyi tiukassa poliittisessa ohjauksessa. Siitä huolimatta hallitus enempää kuin esittelevä ministerikään ei halunnut ottaa esityksestä vastuuta, se työnnettiin kunnille. Näin tehtiin, vaikka saman  hallituksen oikeusministeri oli vain muutama tunti työryhmän esityksen jälkeen arvioinut, että esityksessä saattaa olla  perustuslaillisia ongelmia.

Kuntien piti saada oikeuskanslerin tulkinnan mukaan tieto sote-linjauksista ennen kuin ne voivat päättää lausunnoistaan rakenneuudistukseen. Riittääkö linjaukseksi työryhmän esitys, johon ministeri – koko hallituksesta puhumattakaan – ei ole sitoutunut ja jonka jo oikeusministerikin asettaa kyseenalaiseksi.

JOULULOMIEN JÄLKEEN alkoikin poliittinen sirkus. Ministeri Paula Risikko,kok., julisti Lääkäripäivien puheessaan, että sote-uudistusta vauhdittamaan tarvitaan uusi rahoitusmalli. Ilman sitä uudistus uhkaa jäädä torsoksi, arvioi ministeri. Pitäisikö siis aloittaa alusta? Sitten tuli julkisuuteen kokoomuksen kansanedustaja Sari Sarkomaa, joka lyttäsi koko sote-esityksen. Seuraavana päivänä molempien päähallituspuolueiden eduskuntaryhmien puheenjohtajat ottivat etäisyyttä koko rakenneuudistukseen.

Orpon lisäksi demarien Jouni Backman täydensi, että ei pakkoliitospykälää tarvita hänenkään äänestysalueellaan. No missä sitä sitten tarvitaan? Ministerin mukaan noin kymmenellä keskeisellä kaupunkiseudulla, joilla on noin 25 kuntaa. Pääkaupunkiseutua tämä taas ei koskisi.

TAPAHTUMIEN JATKO riippuu nyt osin perustuslakivaliokunnasta, mutta erityisesti hallituksen toimintakyvystä. Edessä on kevään kivulias kehysriihi ja vain vaikeita päätöksiä. Ilmassa leijuu myös kysymys, mitä tapahtuu sitten kun pääministeri Jyrki Katainen, kok., on ilmoittanut lähtevänsä Brysselin-koneeseen, tai mitä tapahtuu demarien puoluekokouksessa?

Hannu Kataja

Päätoimittaja, Kuntalehti

Kirjoitus on Kuntalehden 1/2014 pääkirjoitus

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*