Uutisanalyysi: Hitaasti jauhavat demokratian myllyt
Nykyhallitus ei totisesti istu jäniksen selässä. Hitaasti mennään, jos ollenkaan. Poliittisia linjauksia toki tehdään ja niillä yritetään selvitä seuraavalle etapille, joka nyt kuulemma on ensi kevään kehysneuvotteluissa.
– Raskaita päätöksiä on luvassa, ennakoi pääministeri Jyrki Katainen, kok. Kevääseen näköjään kertyy muutenkin suurten ratkaisujen suma, kun Katainen kertoo henkilökohtaisista tulevaisuuden suunnitelmistaan huhtikuussa. – Megakysymys on, vaihtuuko kesällä 2014 sekä kokoomuksen puheenjohtaja että pääministeri mallia Matti Vanhanen, kesk., 2010. Kataisella on loistava ura puoluejohtajana. Myös valtiovarainministerinä ja pääministerinä hän on hatunnoston arvoinen mies.
Mitä hän voisi enää saada 2015 eduskuntavaalien jälkeen kotimaassa, jos ei voi jatkaa pääministerinä? Oppositiojohtajaksi hänestä tuskin on! Vaihtuvuutta ei pidä pelätä, se on luonnollinen osa demokratiaa.
Hallituksen rakennepaketti sai eri intressiryhmiltä aika hyvän vastaanoton, vaikka konkreettiset päätökset ovat edelleen kiven alla, tai sitten kokonaan ilmassa. Media jatkaakin armottomalla otteella hallituksen tekemisten tarkastelua. Kun haju on saatu, ajo jatkuu! Muut vastaavat kärsivällisesti median kysymyksiin, mutta demarien hihat tuntuvat käryävän; väärin uutisoitu, väärin kommentoitu. –Deja-vu. Tämä kuultiin jo 1970-vaalitappioiden yhteydessä!
Tahmeata on, mutta tähän on nyt vain tyytyminen; niillä korteilla pelataan, jotka äänestäjät jakoivat pöytään 2011 vielä vajaat puolitoista vuotta.
Tosin uusjakoa ennakoivat gallupit vaikuttavat jo nyt politiikkaan. Eivätkä ne ole pelkkää poliittista viihdettä, vaikka puoluejohtajat niin yrittävät väittää. Todellisuudessa he odottavat niitä pelonsekaisin tuntein, niin päivällä, kun uutistunnus parahtaa käyntiin, tai yön tunteina, kun lehti kolahtaa postiluukusta.
Otetaanpa viimeisimmät YLEn luvut 27.11.2013 ja muunnetaan ne karkealla peukalotuntumalla eduskuntapaikoiksi (kannatusprosentti x 2): Keskustan kannatus olisi noin 24 prosenttia. Sillä saisi reippaasti yli 50 kansanedustajan paikkaa. Lisäystä nykyiseen 35 paikkaan olisi lähes 20. Toinen ääripää, SDP, saisi runsaan 15 prosentin gallup-kannatuksella ehkä 35 paikkaa. Menetystä nykyisestä 42 paikasta vajaat 10.
Kokoomus säilyttäisi 18,3 prosentin gallup-kannatuksella (vaaleissa 19,1%) ehkä nykyiset 44 paikkaa, samoin perussuomalaiset 17,2 prosentilla (vaaleissa 19,1%) 39 paikkaa.
Kahdessa puolueessa siis ryskää; keskustassa on tungosta ja demareilla ovi käy toiseen suuntaan. Ei vaadi kummoistakaan asiantuntijaa, kun osaa sanoa, kuka nykyluvuilla putoaa. Paniikki siitä kansanedustajien keskuudessa syntyy.
Ei ole Jutta Urpilaisella, sd., jatkossakaan helppoa. Puoluevaltuustonsa kokouksessa hän yritti ottaa rakennepaketista kunnian itselleen, mutta sai aikaan voimakkaan vastareaktion.
Politiikan tutkija Erkka Railo kysyi radiossa 2.12. 2013, että ”istuiko hallitus koko kaksi vuotta vain käsiensä päällä, kunnes SDP näki valon?” Media jatkoi tahollaan rakennepolitiikan syntyhetken määrittämistä, ja päätyi Urpilaista paljon kauemmaksi menneisyyteen.
On oikeastaan aika turhaa patistella hallitusta. Se tuntuu elävän omaa elämäänsä, on sitten vieraana kriisi tai hätä. Maltillinen, mutta syvän rehellinen totuudenpuhuja, Raimo Sailas sanoi rakennepaketin julkistamisen jälkeen: ”Oikean suuntainen, mutta aivan riittämätön. Liian vähän ja liian myöhään.”
Mylläri tietää, mistä puhuu. Hallitusten myllyt jauhavat hitaasti. Vaikka parlamentaarisia komiteoita on tapana moittia jäykiksi ja verkkaisiksi, olisivat kunta- ja sote-uudistus komiteavalmistelulla varmasti jo pidemmällä kuin missä nyt mennään.
P.S. Kevan ja THL:n toimitus- ja pääjohtajan paikat ovat auki. Nähdäänkö nyt uutta nimityskulttuuria a la Juha Sipilä?
Hannu Lehtilä
Kirjoitus on julkaistu Kuntalehdessä 15/2013
