Terveydenhuoltolain mukainen potilaan oikeus valita
erikoissairaanhoitonsa julkisessa terveydenhuollossa koko maan laajuisesti
astui voimaan 1.1.2014. Potilasasiakkaiden siirtymät ovat toistaiseksi olleet
vähäisiä, mutta viitteitä muustakin on.

 

Eräät yksiköt (mm. Pirkanmaan Coxa) ovat aloittaneet  voimakkaan markkinoinnin koko maassa,
erityisesti pääkaupunkiseudulla, ja perustaneet lähetteiden saantia varten
Helsinkiin ”satelliittiyksikön”.

 

Olen pannut merkille, että myös sydänpotilaiden saamiseksi
hoitoon on alkanut ilmestyä houkuttelevia mainoksia.

 

Tätähän valinnanvapaus tuo mukanaan. Olen vuosien ajan
kannattanut potilaiden valinnan vapauden lisäämistä, enkä ole vielä tullut
toisiin ajatuksiin, mutta mm. seuraavia kysymyksiä uusi tilanne synnyttää.

 

TULEEKO JULKISIN varoin kilpailla samaan tapaan kuin
yksityisin varoin?

Tarkoitan mm. voimakasta markkinointia. Potilaathan eivät
itse maksa hoitojaan, vaan sen maksavat kunnat.

 

Onko ”kilpailuteorian” mukaista, että potilas voi valita –
kunnan maksaessa – vaikkapa 8 000 euron hintaisen hoidon sijasta 10 000 euron
hintaisen hoidon?

 

Vakuutuspohjaisessa terveydenhuollossa eli todellisessa
markkinataloudessa yleensä vakuutusyhtiö on se, joka kilpailuttaa tuottajia ja
silloin hoidon hinnalla ja tuloksilla on keskeinen asema.

 

SUOMESSA SAIRAALAT on porrastettu kolmiportaisesti: yliopistosairaala,
keskussairaala, aluesairaala. Yliopistosairaala on kuitenkin sekä erva-alueensa
vaativimman hoidon keskus, oman sairaanhoitopiirinsä keskussairaala että
sijaintikaupunkinsa ja sen naapurikuntien ”aluesairaala”.

 

Onko vaarana, että potilaat hakeutuvat yliopistosairaaloihin
hoitoon, vaikka siellä hoito voi olla muita sairaaloita kalliimpaa myös ns.
bulkkihoidoissa, koska hinnoittelu ei riittävästi erottele hoidon eri tasoja?

 

Onko nyt käynyt nurinkurisella tavalla ilmi, että maassamme
onkin erikoissairaanhoidon ylikapasiteettia, kun monessa ei paikassa halutaan
saada aikaisempien ”omien” potilaiden sijasta hoitaa lisää muualta tulevia
potilaita?

 

Eikö julkisten varojen käytöstä vastaavien johtajien olisi
pitänyt leikata alas tällainen ylikapasiteetti eikä ”säilöä” sitä, mihin
nykyinen tilanne selvästi viittaa?

Onko vaarana, että hoitokriteerit eri sairaaloissa alkavat
väljentyä?

 

Vastaan tähän itse, että näin tapahtuu, vaikka tämä
kiistetäänkin. Itselläni on siitä jo tietoja. On potilaita, jotka ovat
hakeutuneet tiettyihin hoitoihin toiseen sairaalaan, koska he eivät ole
päässeet kyseiseen hoitoon ”omaan sairaalaansa”.

 

KYSE EI OLE mistään esteettisestä tai hömppähoidoista, vaan
hieman eri tavalla tulkituista lääketieteellisistä kriteereistä, joka kuitenkin
sisältää miljoonien eurojen liikevaihdon lisäyspotentiaalin.

 

Myös erittäin hyvä hoidon saatavuus eli lyhyt jono
kiireettömään hoitoon toimii em. tavalla.

 

Lääketieteen vanha hyvä periaate ”wait and see” on säästänyt
monilta turhilta invasiivisilta ja muiltakin hoidoilta. Liika
”etupainotteisuus” ei ole hyväksi kaikessa hoitotoiminnassa.

 

Tästähän on viimeksi saatu pätevää todistusaineistoa mm.
polvi- ja olkanivelten tähystyksistä – tosin niitä on tehty enemmän
yksityissektorilla kuin julkisissa sairaaloissa.

 

KAIKKIIN EDELLISIIN kohtiin yhteisesti liittyneenä:
lisätäänkö markkinoinnilla tarpeita, joita ei pitäisi tyydyttää julkisin
varoin? Niin, ja maksetaanhan se markkinointikin verovaroin.

 

Tosin tätä on tehty muilla sektoreilla jo kauan. Eräs
ammattikorkeakoulu mainostaa itseään näkyvästi jääkiekon liigajoukkueen
pelipaidassa. Ehkä se onkin terveellisempää kuin oluen mainostaminen!

 

LISÄÄNTYVÄTKÖ VAI vähentyvätkö julkiset terveysmenot
valinnan vapauden käytön laajetessa?

 

Mielestäni lisääntyvät. Mikäs sen rakennemuutoksen tarkoitus
olikaan?

Hyviä kysymyksiä, joihin en kaikkiin edes vastannut.

Mutta niillähän keskustelu avataan.

 

Aki Lindén

Toimitusjohtaja, HUS

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 3/2014

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*