Terveyseroja voidaan kuvata varsin julmilla mittareilla: kuolleisuudella ja eliniän odotteella. Euroopan tasolla on suuria eroja, mutta erot ovat tiukassa myös Suomessa eri sosiaaliryhmien välillä.

EU-komission konferenssissa Brysselissä esitelty jäsenvaltioiden terveyseroja käsittelevä tutkimus osoittaa, että vaikka myönteistäkin kehitystä on tapahtunut, monelta osin terveyserot ovat pysyneet samanlaisina ja jopa kasvaneet. Kymmenessä vuodessa naisten eliniän odote on noussut 10 prosentilla, mutta miehillä vain vähän. Lasten kuolleisuuserot ovat pienentyneet merkittävästi. Sen sijaan 15–24-vuotiaiden kuolleisuuserot ovat kasvaneet.

Maissa, joissa nuorten kuolleisuus on ollut vähäisempää, hyvä kehitys on jatkunut. Heikon kehityksen maissa nuorten miesten kuolleisuus on jopa kasvanut. Eliniän odotteen suhteen erot ovat kasvaneet erityisesti 50-vuotiailla miehillä.

TERVEYSEROJA SELITTÄVÄT arjen elämänolosuhteet. Tuloerot, mahdollisuus vaikuttaa ja koulutus ovat keskeisiä taustatekijöitä. Sosiaalinen ja taloudellinen epätasa-arvo tuottaa terveyseroja. Raportissa kuvataan itse koetun terveyden eroja suhteessa koulutukseen, tuloihin ja köyhyyteen, ja eliniän odotetta peilataan suhteessa koulutukseen.

Köyhyys ja sairaus kulkevat käsi kädessä. Koulutustaso näkyy eliniän odotteessa. Suurimmat eliniän odotteen erot 25-vuotiailla korkeakoulutettujen ja pelkän perusasteen koulutuksen saaneiden välillä vallitsevat Virossa, Tshekissä, Unkarissa, Bulgariassa ja Puolassa. Virossa korkeakoulutetun 25-vuotiaan elinikä on 18 vuotta pidempi kuin pelkän peruskoulun käyneen elinikä.
 
RISKITEKIJÄT arjen elämässä ovat tunnettuja: tupakointi, ylipaino sekä työttömyys. Huono-osaisuuteen yhdistyvät jatkuva stressi ja puutteellinen elämänhallinta. Kaikki tämä näkyy menetettynä terveytenä. Näitä taustatekijöitä ei kirurgi korjaa. Avun voi tarjota hyvä sosiaalipolitiikka ja yhteiskunnallisten erojen kaventaminen.

Tietoa terveyseroista on, silti suurin osa EU-jäsenmaista ei ole laatinut kansallista strategiaa terveyserojen poistamiseksi. Suomessa tätä työtä on tehty jo pitkään.

Komission järjestämän konferenssin näkökulma oli EU:n ja jäsenvaltioiden taso. Paneelissa nousi esille myös kuntien ja paikallistason merkitys. Suomessa terveydenhoitolaissa on asetettu kunnille ja kuntayhtymille velvollisuudeksi seurata, arvioida ja raportoida asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden tilasta. Samoin kunnanvaltuustolle on valtuustokausittain tuotettava hyvinvointikertomus.

KUNTA ON TAHO, joka pystyy luomaan parhaiten edellytykset hyvinvoinnin pohjaksi. Päämäärätietoiseen työhön tarvitaan työkaluja. Kuntaliiton sähköinen hyvinvointikertomus tarjoaa hyvän välineen kuntien työhön hyvinvoinnin edistämiseksi yli hallintokuntarajojen. Kunnat ovatkin kiitettävästi ottaneet sen käyttöönsä.

Hyvinvointi ja terveyserojen ehkäisyn on oltava keskeinen tavoite kun päätetään sosiaali- ja terveydenhuollon rakenteista ja rahoituksesta sekä muodostuvien sote-alueiden tehtävistä. Vastaavasti kestävyysvajetta umpeen kurottaessa pitää huolehtia, että tehdyillä päätöksillä ei kasvateta tuloeroja ja huono-osaisuutta.

Tuula Haatainen
Kirjoittaja on Kuntaliiton 
varatoimitusjohtaja

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 2/2014

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*