Riittääkö rohkeus?

– Hallitus on tehnyt rakennepäätökset jo kolmeen kertaan, mutta edelleen sisältö ja toimeenpano puuttuvat.

Höristin korviani. Puhujana on Kataisen ja Stubbin
hallitusten valtiosihteeri Olli-Pekka Heinonen, kok. Onko usko mennyt jo
pääministerin lähimmältä esikunnaltakin? Tänä syksynähän hallituksen pitäisi
pystyä päättämään muun muassa se, mistä kuntien tehtävistä haetaan miljardin
säästöt.

 

Heinonen pohti päätöksen tekemisen vaikeutta Lappeenrannan
työmarkkinaseminaarissa, joka kokosi jälleen noin 700 kunta-ammattilaista.
Heinonen tiivisti sanomansa siihen, että suomalainen  toimintakulttuuri ja organisaatiot eivät
pysty reagoimaan asioihin nykyisessä maailmassa, joka on käynyt entistä
monimutkaisemmaksi. Sitä ei pysty ennustamaan, ja vain pieniin asioihin pystyy
vaikuttamaan itse.

 

KIISTELY SIITÄ, kuinka paljon palveluja voi tuottaa
yksityinen, kuinka paljon julkinen, on Heinosen mielestä estämässä järkevien
päätösten tekemistä. Tätä luettaessa on tiedossa, kuinka järkeviä päätöksiä
sote-työryhmä sai aikaan ja minkälainen lakiluonnos kuntiin on lausunnoille
lähtenyt.

 

Kun uudistusta laitettiin liikkeelle, yksityinen puoli
toivoi jonkinlaista tiikerin hyppyä, mutta lakiesityksen mukaan loikasta
tulikin hyppy paikalla – tai taakse päin. Lakiesitys sementoi palvelujen
tuotannon kunnille ja kuntayhtymille, eikä sen perusteella käy selväksi, miten
esimerkiksi hinnoittelu saataisiin läpinäkyväksi.

 

ONKO NIIN, että kaikissa puolueissa, myös kokoomuksessa, on
julkisen alan työntekijöillä jo niin suuri painoarvo, että sote-uudistus
tehdään heidän työpaikkojensa ja organisaation ehdoilla – ei palveluja
tarvitsevan asiakkaan?

 

Uusien jättikuntayhtymien hallinnosta on tulossa todella
erikoinen, kun jokaiselle kunnalle taataan edustus ”ylimmässä”
hallintoelimessä. Yhtymäkokoukset joudutaan pitämään konserttisaleissa ja
hallituksista tulee kokonsa takia työskentelykyvyttömiä. Todellinen päätösvalta
siis ajautuu virkamiehille.

 

Toinen iso ongelma on edelleen rahoituksessa. Miten uuden
VOS-järjestelmän jakoperusteet nivelletään siihen, mitä kunnilta peritään?

 

Lakiesitys on tarkoitus saada eduskuntaan tämän vuoden
puolella, mutta jos se saadaan sinne vasta joulun alla, käsittely alkaisi
eduskunnan joululoman jälkeen helmikuussa, jolloin vaalitaistelu on täydessä
käynnissä. Ovatko intohimot puoluejohtajien periaatepäätöksestä huolimatta
silloin jo niin korkealla, että esitys lykkääntyy yli vaalien ja asia revitään
auki taas seuraavissa hallitusneuvotteluissa?

 

PÄÄTÖKSIÄ TARVITTAISIIN suomalaisessa yhteiskunnassa nyt
kovasti, mutta riittääkö meillä Suomessa enää rohkeutta? Tämä kysymys nousi
mieleeni käydessäni kesälomareissulla Viron laulujuhlilla. Yli 30 000 esiintyjää, yleisöä yli 100 000 vauvasta vaariin, ja nuoria erityisen
paljon – kaikki silmät kirkkaina ja selvin päin. Sitä itsenäisyyden riemua ja
tulevaisuuden uskoa!

 

Ja Virossa uskalletaan tehdä myös päätöksiä; esimerkiksi
monissa sähköisissä palveluissa se on jo ajanut pitkälle Suomen ohi.

 

Kontrasti on erityisen voimakas paluumatkalla, kun reippaat
virolaisnuorukaiset ja -miehet tulevat Suomeen töihin samoilla aluksilla,
joilla saman ikäiset suomalaiset raahaavat humalassa kaljakärryjään.

 

            *                *               *

 

 

Tämän syyskauden ensimmäisen numeron teemana on koulutus.
Nyt kun rahat ovat tiukalla joka puolella, voi aiheellisesti kysyä, miten käy
suomalaisen peruskoulun. Sehän rakennettiin takaamaan jokaiselle
suomalaislapselle yhtäläiset koulutusmahdollisuudet. Nyt tehdään jo
koulunaloitusvaiheessa jakoa hyviin ja huonompiin kouluihin, ja yksityinen raha
tunkee paikkaamaan aukkoja, muun muassa opettajien täydennyskoulutusta.
Ollaanko jo tilanteessa, jossa yksityinen raha ratkaisee suomalaisen peruskoulun
tulevaisuuden?

Hannu Kataja

Päätoimittaja, Kuntalehti

Kirjoitus on Kuntalehden 9/2014 pääkirjoitus