Pääkirjoitus: Kuunnellaanko kuntia – oikeasti?
Kunnat antoivat aika tyrmäävän lausunnon sote-alueiden hallintomallista ja toimivuudesta. Kuntaliitto pani kyselyn liikkeelle sen jälkeen, kun lausunnolla ollutta lakiesitystä oli merkittävästi muutettu.
Tulos itsessään oli hyvin saman suuntainen kuin Kuntaliiton joulun alla antama lausunto. Sote-alueiden roolia ei kunnissa oikein ymmärretä ja niiden hallintomallia pidetään demokratialle vieraana. Jos sote-alueisiin mennään, kunnat haluaisivat valita itse suoraan omat edustajansa, eli rakentaa niin sanotun kuntayhtymän.
KUNTIEN OMISTAJAOHJAUKSEN näkökulmasta hallintomalli tyrmätään täysin.
Kunnat kokevat, että yhtymävaltuuston kautta omistajaohjaus ei toimi, koska kunnan oma ääni ei siellä välttämättä kuulu.
Järjestetään sote-alueiden hallinto niin tai näin, epäluottamus mallin toimivuuteen on suuri. Kuka sitä tarvitsee ja miksi? Se olisi kallis, jäykkä ja kaukana käytännön todellisuudesta elävä ylätason himmeli.
Toisaalta erikoissairaanhoidon päällekkäisyydet ja kilpavarustelu pitää joka tapauksessa pystyä estämään.
Kunnille tehty kysely nosti esiin myös aivan uuden huolen ja kipukohdan, josta sote-keskustelun aikana on kovin vähän puhuttu. Mikä kunta on soten jälkeen, jos valtaosa kuntien tuloista korvamerkitään sotelle, viedään päältä pois? Millä rahoilla huolehditaan kunnan elinvoimasta, miten päivähoito, peruskoulu ja muut tehtävät rahoitetaan?
NYT RUNNOTAAN läpi sote-ratkaisua, joka toki on suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan tulevaisuuden kannalta elintärkeä ja välttämätön, mutta onko kuntien muut velvoitteet unohdettu?
Käydäänkö taustalla sektorien välistä kilpaa vähenevistä resursseista?
Puoluejohtajien periaatesopimus on sinänsä kunnioitettava saavutus. Nyt vain tarvittaisiin sen soveltamisessa luovuutta.
Ongelma on, että jos epädemokraattisiksi koetuista sote-alueista kokonaan luovutaan – mikä on ollut keskustelussa vaihtoehtona jo esillä –, koko lakiesitys menee uuteen valmisteluun, siis seuraavalle hallitukselle. Se taas tarkoittaisi, että jo nyt villiksi päässyt tilanne kunnissa vain villiintyisi. Yhä useampi kunta hakisi pelastusköyttä ulkoistamalla palvelujaan.
TIEDEMAAILMASTA käytännön töihin Keski-Suomen sairaanhoitopiirin johtajaksi siirtynyt Juha Kinnunen sanoi viime viikolla kuntaväelle, että jos nyt ei päästä eteenpäin, sitten kunnissa ja alueilla on piru irti.
Samassa puheenvuorossa hän muistutti perusongelmista; on puututtava riskitekijöihin, joita ovat esimerkiksi tupakka, alkoholi, ylipaino ja yksinäisyys. Näissä tarvitaan ennaltaehkäisevää työtä, joka uudessakin maailmassa jäisi peruskunnille, eli ehkäisevä perhe- ja nuorisotyö, liikuntapaikkojen järjestäminen, vapaaehtoistyön organisointi…
Mutta mikä olisi ”uuden kunnan” motiivi tehdä ehkäisevää työtä, jos se ei millään tavalla tulevassa rahoitusmallissa siitä hyötyisi?
KAIKKI ODOTTAVAT päätöksiä. Niitä on odotettu jo neljä vuotta. Nyt voi vain toivoa, että päätökset olisivat sellaisia, joilla päästäisiin vihdoin eteenpäin.
Kysymys ei ole enemmästä eikä vähemmästä kuin suomalaisen yhteiskunnan olemassaolosta.
Tämä tosiasia käy hyvin selville tämänkin lehden sisällöstä, jonka teemana on talous. Julkisen sektorin vaje on jo niin suuri, että hirvittää.
Hannu Kataja
Päätoimittaja, Kuntalehti
Kirjoitus on Kuntalehden 2/2015 pääkirjoitus
