Pääkirjoitus: Pakolaiset - kuntien voimavara
Pitäisikö ajankohtainen pakolaiskriisi pyrkiä näkemään aivan uudessa valossa, myös kunnissa? Vaikka lyhyellä tähtäimellä pakolaisten asuttamisesta ja kotouttamisesta koituu pelkkiä kustannuksia, näistä sotaa ja hätää pakoon lähteneistä ihmisistä saattaa tulla se voimavara, jota monissa kunnissa tarvitaan.
Tätä on ymmärrettävästi monen vaikea nähdä tilanteessa, jossa maan kansalaisten työttömyys ylittää 10 prosentin rajan ja talous on kuralla.
Keskeisin kysymys kuuluu, osaammeko me ottaa tulijat oikein vastaan ja kotouttaa heidät suomalaiseen yhteiskuntaan. Tästä työstä käytännön vastuu on kunnilla, toki valtion tuella. Kuntien rasitteeksi kotouttamista ei saa, eikä voi jättää, koska taloudellinen rasite jakautuisi niin epätasaisesti kuntien välillä.
ON HÄPEÄ, että tulijoita joudutaan majoittamaan teltoissa, kun lukuisia hoitolaitoksia, kurssikeskuksia, hotelleja ja varuskuntia on tyhjillään.
Nyt olisi kaikkien aika ymmärtää, että pakolaistulva on meilläkin tosiasia. Suomeen arvioidaan tänä vuonna tulevan 25 000–30 000 turvapaikanhakijaa. Eikä pakolaisvirta suinkaan lopu vuoden vaihtuessa. Emme voi sulkea silmiämme – emmekä rajojamme – edessä olevalta todellisuudelta.
Samaan aikaan täytyy myös muistaa pitää huolta oman maan vähäosaisista. Se on yhteiskuntarauhankin kannalta tärkeää.
PAKOLAISTEN KURJUUDEN toivoisi avaavan suomalaisten silmiä myös laajemmin. Se voisi auttaa näkemään yli lyhytnäköisen itsekkyyden, yli omien ”saavutettujen etujen”. Se auttaisi myös maan talouden elpymiseen.
Meillä työssä olevilla asiat ovat edelleen niin hyvin, että meillä on hieman varaa myös tinkiä, jotta voisimme rakentaa lapsillemme paremman tulevaisuuden.
TURVAPAIKANHAKIJOIDEN määrän nopea kasvu kesästä alkaen ehti synnyttää paikoin niin alatyylistä keskustelua, että useat tiedotusvälineet sulkivat keskustelupalstojaan.
Suomen Kuvalehden tekemä tutkimus kertoo myös karua kieltä: joka seitsemäs suomalainen on rasisti, eli ajattelee, että ihmiset ovat eri rotuisia ja sen takia eriarvoisia.
YHTEISKUNNALLINEN ILMAPIIRI suhtautumisessa maahanmuuttajiin muuttui hyvin nopeasti. Puolessa vuodessa yleistyi törkeyksien huutelu kaduilla ja busseissa. Siitä tuli ikään kuin sallittua. Riittää, että olet eri näköinen, vaikka olisit täysin suomalaisen kasvatuksen saanut, tai huippuasiantuntija suomalaisessa yrityksessä.
Mikä tähän kansaan on mennyt? Johtuuko tämä siitä, että poliittinen johto ei tuominnut vihapuheita heti alkuunsa? Niitä vähäteltiin ja katsottiin sormien välistä. Esimerkeillä on tapana tarttua. Nyt pullon paha henki on jo päässyt ulos ja leviää vaarallisen nopeasti.
KÄRKEVINTÄ KESKUSTELUA on käyty kunnissa, jotka kipeästi tarvitsisivat uusia, nuorempia asukkaita tuomaan elinvoimaa. Syyriasta tulevilla pakolaisilla on kaiken lisäksi kohtuullinen peruskoulutus; siellä oli toimiva koulujärjestelmä ennen sotaa.
Pakolaisten tulvalle ei ainakaan lyhyellä tähtäimellä näy loppua, ei niin kauan kuin sodat lähtöalueilla jatkuvat. Suomi ei eurooppalaisena sivistysmaana voi väistää vastuutaan, vaan pakolaisten jatkuvaan tuloon on varauduttava myös lähivuosina – tämän ei ole kertaluonteinen projekti.
KUNTALEHDEN KYSELYJEN mukaan onneksi ylivoimainen enemmistö kunnista ja kuntapäättäjistä suhtautuu pakolaisten vastaanottoon myönteisesti. Toivottavasti se alkaa näkyä myös asenneilmastossa siten, että alatyyliset vihapuheet oikeasti tuomitaan.
Tilannetta voidaan perustellusti katsoa myös väestötilastojen kautta. Maahanmuutto voi pelastaa monen kunnan, ehkä alueen ja koko maankin väestörakenteen edessä olevalta katastrofilta. Ilman maahanmuuttajia meiltä loppuvat työntekijät, eikä sitä odotettua ja kaivattua talouskasvua näy koskaan.
Hannu Kataja, päätoimittaja
Kirjoitus on Kuntalehden 9/2015 pääkirjoitus
