HUSin hallintoylilääkäri: Uskomus ohjaa uudistuksia vahvemmin kuin tieto

Asiantuntijat toivovat edelleen, että uudistuksessa voitaisiin edetä vaiheittain. 

Sote-uudistuksessa Suomen malliin sisältyvä tilaaja–tuottajamalli on vanhanaikainen ratkaisu, jos vertailukohtana käytetään muualla maailmalla tehtyjä ratkaisuja, sanoo Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) hallintoylilääkäri Lasse Lehtonen.

– Bisnesinsentiiveihin perustuva osittaminen on poissa muodista. Haetaan kokonaisia arvoketjua jossa pystytään myös vähän pitemmällä tähtäimellä katsomaan, tuottaako toiminta hyvää yhteiskunnalle ja potilaalle, Lehtonen sanoo.

Tämä tarkoittaa, että hoitoa ei ositeta erilaisiin osapalveluihin ja yritetä hinnoitella niitä, vaan yritetään integroida koko palveluketju; jos henkilöllä on jokin sairaus, tavoite on että henkilö pääsee työelämään tai vanha ihminen pystyy asumaan kotona.

– Otetaan isoja tavoitteita, jotka usein näkyvät pitkällä jaksolla. Tällöin ei voi kuukausikohtaisesti arvottaa, että nyt bisnes meni hyvin tai huonosti, vaan asioita katsotaan vähän pitemmällä tähtäimellä.

Lehtonen käsitteli aihetta taannoin Uuden Suomen blogissaan ja viitasi muun muassa Englantiin, jossa tilaajan ja tuottajan erottaminen kansallisessa terveydenhuoltojärjestelmässä (NHS) loppuu ja NHS siirtyy kohti paremmin palvelut integroivan järjestelmän käyttöä.

Myös Yhdysvalloissa aiotaan Lehtosen mukaan eri suuntaan kuin Suomessa. Hän kiersi muutama vuosi sitten yhdysvaltalaisia huippusairaaloita, kun HUSissa valmisteltiin organisaatiouudistusta.

– Silloin Yhdysvalloissa katsottiin paljon pohjoismaisia malleja ja perustettiin accountable care organization -järjestelmiä joissa kokonaisvastuu tilaamisesta ja tuottamisesta on yhdellä tasolla, eikä näitä enää eroteta.

Laatikkoleikit seis

Terveydenhuollon hallinnon professori Minna Kaila Helsingin yliopistosta pitää jossain määrin vaikeasti hahmotettavana, minkälainen sote-mallista lopulta on tulossa.

– Riippumatta siitä, mikä se on, olisi tarpeen saada aikaan päätökset, jotta päästään asiassa eteenpäin. Nyt leikitään laatikkoleikkejä aina vaan ja pitäisi päästä sisällön kehittämiseen, Kaila sanoo.

Kailan mukaan olennaista on suunnitella muutoksen arviointi joka tapauksessa, jotta voidaan edes jälkikäteen arvioida, missä kaikissa asioissa olisi pitänyt tehdä toisin.

– Ja missä kenties onnistuttiin. Jos optimistisesti ajattelee, että seuraavalla kerralla kootaan tutkittu tieto ja hyödynnetään sitä… 

Uskomusten maailmassa
mielipide ja tutkimustulos samalla viivalla

Juuri tutkitun tiedon hyödyntäminen – tai itse asiassa hyödyntämisen valikoivuus – on hiertänyt asiantuntijoita uudistuksen eri vaiheissa.

Sote-uudistusta ohjaa poliittinen aspekti, mutta poliittisten päätöstenkin pitäisi perustua faktaan, Lasse Lehtonen muistuttaa.

– Lääketieteessä ja terveystieteessä on paljon tutkimustuloksia jotka kertovat mitä tapahtuu jos tehdään niin tai tehdään näin. Mielestäni on hiukan haastavaa, jos poliittinen päättäjä ei usko tietoa. Yhteiskunnassa on ollut sellainen trendi, että asiantuntijoiden arviota ei aina uskota.

– Ideologiassa pelataan ehkä enemmän uskomuksilla kuin tiedolla. Tässä on ehkä siirrytty enemmän uskomusten maailmaan jossa jonkun mielipide on yhtä painava kuin jonkun tutkimuksen tulos, vaikka tietoteoreettisesti ne ovat kaksi ihan eri asiaa.

Myös Kailan mielestä on syntynyt vaikutelma, että uskomus ohjaa uudistamista vahvemmin kuin tieto.

– Esimerkiksi eniten eriarvoistava järjestelmä on Yhdysvalloissa, jossa ehdottomasti käytetään myös suurin BKT-osuus terveydenhuoltoon. Silti Suomen järjestelmää halutaan muovata juuri Yhdysvaltain mallin mukaiseen suuntaan, Kaila huomauttaa.

– Melko monta terveydenhuollon pitkäaikaista vaikuttajaa ja tutkijaa on eri mieltä etenemisestä ja tavoista, joihin ollaan päätymässä. Ruotsissa on samankaltainen järjestelmä mitä Suomessa kai tavoitellaan: Ruotsin kokemuksista olisi otettava oppia.

”Asiantuntijat eivät anna toivotunkaltaisia vastauksia”

Kysymys poliittisen aspektin voimakkaasta läsnäolosta menee Minna Kailan mukaan suomalaisen järjestelmän ytimiin. Hän käsitteli taannoin päätöksenteon vaikutuksia terveyteen blogissaan Lääkäriseura Duodecimin verkkosivuilla.

– On selvää, että poliittinen ’aspekti’ on oltava mukana, ja voimakkaasti. Poliitikot tekevät päätöksiä siitä, mihin maata kehitetään, myös sote-järjestelmän osalta.

– Poliitikot näyttävät hukanneen ymmärryksen käyttää tutkittua tietoa ja asiantuntijoita päätöksenteon tukena, tämä vuoropuhelu on puutteellista ja epäonnistunut. Asiantuntijat eivät anna toivotunkaltaisia vastauksia.

Lehtonen toivoo, että eduskuntakäsittelyssä todella huomioidaan lakiesityksen pahimmat ongelmakohdat. Hän itse olisi – useiden muiden asiantuntijoiden tapaan – valinnut vaiheittaisen kokeillen etenemisen, koska on epätodennäköistä, että uusi systeemi alkaisi toimia toivotusti heti kun vanha on ajettu alas.

Samanlaisen kokeilevan tien olisi valinnut Kaila. Hän muistuttaa että hallitusohjelmasta ja sen tavoitteista on poikettu matkan varrella suuresti esimerkiksi siten, että keino (valinnanvapaus) on ottanut tavoitteen paikan.

– Vaiheittainen eteneminen sallisi kokeilujen kriittisen tarkastelun ja arvioinnin sekä niitä seuraavat korjausliikkeet.

Kaiken tekemistä kerralla hän pitää syynä myös siihen, että päätöksiä ei synny.

– Aikataulu alkaa olla mahdoton, ratkottavia käytännön asioita on niin runsaasti.

Työ jatkuu useilla hallituskausilla

Iso ongelma valmistelua leimanneessa hallitus-oppositio-vastakkainasettelussa on Lasse Lehtosen mukaan se, että uudistuksen toteuttaminen vie aikaa reilusti yli tämän ja seuraavankin hallituskauden

– Ainakin kaksi seuraavaa hallitusta vielä rakentaa tätä järjestelmää. Siksi on valitettavaa, että jos tavoitteet ovat kovin ristiriitaisia, kokonaisuuden toimimaan saaminen tulee olemaan aika vaikeata. Jos otetaan kaksi askelta taaksepäin kun on menty yksi askel eteenpäin, kuluu todella paljon rahaa ja aikaa ja resursseja ihan vain virheiden korjaamiseen.

Lue myös: 

Kati Myllymäki: Sote-mammutin nielaiseminen kerralla näyttää mahdottomalta