Kuntaliiton Airaksinen: Kuntamaailmassa hyväksyttävä erilaisuus
Kaupunkiasuminen houkuttelee yhä suurempaa osa ihmisistä niin Suomessa kuin muuallakin. (Kuva: Sonja Eloranta)
Kuntaliiton tutkimus- ja kehitysjohtaja Jenni Airaksinen toivoo, että kaupunkipolitiikasta virinneessä keskustelussa hyväksytään se, että Suomessa on hyvin erilaisia kuntia. Hän sanoo, että erilaisuus pitää nähdä arvona, eikä ihmisiä saa vaatia asettumaan mustavalkoisesti maaseudun tai kaupunkilaisen elämäntavan kannattajiksi.
Kaupungistuminen on globaali trendi. Se kohtelee eri kuntia eri tavoin, Airaksinen muistuttaa.
Hän ei halua puhua voittajista ja häviäjistä. Kunnat vain kehittyvät eri tavoin.
– Tässä ei minusta pitäisi arvottaa. On hyvä, että meillä on erilaisia kuntia. Tarvitaan suuria kaupunkeja, pieniä kaupunkeja ja maaseutua.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Joko–tain sijaan pitää hyväksyä se, että on tilaa erilaisille elämäntavoille.
Airaksinen muistuttaa kaupunkien tehtävästä kasvun moottorina, mutta puolustaa maaseudun ja syrjäseutujen arvoa.
Hän huomauttaa myös, että rintamajaossa ei ole kysymys kuntien koosta.
– Pieni kunta Uudellamaalla on hyvin erilaisessa asemassa kuin pieni kunta Kainuussa.
Airaksinen ei ole huolissaan voimakkaasta vastakkainasettelusta käynnistyneessä keskusteluissa.
– Tietysti poliitikkojen pitää muistaa äänestäjiään, ja onhan hyvä, että eri alueiden näkemyksiä pidetään esillä.
Valtioiden rajojen rooli vähenee
Airaksinen sanoo, että kaupungit verkottuvat yhä enemmän yli valtakuntien rajojen. Niillä on yhteisiä ongelmia ja piirteitä, jotka yhdistävät niitä keskenään enemmän kuin toisen kokoisiin oman maan kuntiin.
Hän luettelee esimerkkeinä ilmastonmuutoksen, asumisen, liikkumisen ja kaupunkiaktivismin.
Pitkään on ajateltu, että kyllähän kaupungit selviävät, mutta maaseudun ja saariston ongelmat on nähty paremmin.
– Ja ovathan kaupungit selvinneet.
– Kaupunkipolitiikkaa ei ole osattu vaatiakaan, mutta nyt sen tarve on yhä selvempi, Airaksinen sanoo.
Tarvitaan erilaisia hallintomalleja
Vaikka Airaksinen näkee, että eriytymisestä aiheutuva keskustelu joka tapauksessa on nousemassa, hän ei pidä sattumana sitä, että se vauhdittui juuri nyt maakuntauudistuksen aikana.
– Suuret kaupungit eivät koe tarvitsevansa tätä uudistusta ja tuntevat, että niitä ei ole kuultu. Niitä on uudistuksen toteuttamiseen kovin vaikea motivoida.
– Uudistus kuitenkin tarvitaan, mutta malli ei yhtä hyvin sovi kaikille.
Airaksinen ei usko, että Suomea voidaan kovin pitkään hallinnoida niin, että kaikilla toisaalta kunnilla ja toisaalta maakunnilla on samat selkeät tiukat säädökset.
– Tulevaisuudessa pitää miettiä, voisiko olla mahdollista, että on erilaisia kuntia, joilla on erilaiset tehtävät, ja samoin maakuntia.
Lainsäädännön pitäisi olla hänen mielestään sellaista, että se suosii evoluutiota. Aito itsehallinto mahdollistaisi sen, että kunnat ja maakunnat voisivat kehittyä omista lähtökohdistaan.
Kehittymiseen hän kaipaa porkkanoita, joita helpointa on löytää rahoitusmalleista.
– Meillä on liikaa luotettu keppiin, porkkanat ovat jääneet turhan vähälle.
Erilaisuus ei aina eriarvoisuutta
Airaksinen pitää yksisuuntaista keskustelua kuntakoosta hyödyttömänä, ja perustelee sitä alueellisilla ja olosuhteiden eroilla.
– Mutta jos hyväksytään se, että kunnat ovat erilaisia, hyväksytäänkö myös se, että niitä hallinnoidaan eri tavoin? hän kysyy.
– Ja se, että erilaisuus ei välttämättä tarkoita eriarvoisuutta?
Hyvä Jenni. Erilaiset kunnat eri alueilla vaativat erilaisia ratkaisuja. Sitä ei ikävä ole sote-uudistuksessakaan ymmärretty-