Hoitohenkilöstön työnjako epäselvää esimiehille
Päivi Lavanderin tuoreen väitöstutkimuksen mukaan hoitohenkilöstön työnjaossa riittää kehitettävää.
Se ei ole mikään ihme, jos sairaalavuoteessa makaavan potilaan tiedot ovat vajaavaiset hoitohenkilöstön keskinäisestä työnjaosta. Mutta se pistää jo miettimään, kun esimiehilläkin tuntuu olevan ongelmia pysyä selvillä alaistensa työtehtävistä ja ajankäytöstä.
Terveystieteen maisteri Päivi Lavanderin tuoreessa väitöstutkimuksessa tutkittiin lähi- ja perushoitajien sekä sairaanhoitajien ja kätilöiden välistä työnjakoa suomalaisessa yliopistosairaalassa. Tämän lisäksi tutkittiin kirjallisuuskatsaukseen perustuen hoitohenkilökunnan välistä työnjakoa erityyppisissä sairaaloissa.
Yliopistosairaalassa toteutettu kyselytutkimus työnjaosta osoitti, että lähi- ja perushoitajat tekivät tehtäviä hoidon kaikilla osa-alueilla, mutta heillä oli myös työtehtäviä, jotka eivät vaatineet hoitotyön koulutusta.
-Vaikka paljon on jo tehty työnjaon selkeyttämisen eteen, niin yhä edelleen hoitohenkilöstö tekee esimerkiksi hyllytyspalvelua ja kuljetustehtäviä, jotka selkeästi kuuluvat toisen alan ammattilaisten tehtäviin. Hektisessä työssä ne vievät aikaa varsinaiselta hoitotyöltä. Ei-hoidolliset tehtävät pitäisi siirtää pois hoitotyöntekijöiltä, jotta kukin työntekijäryhmä keskittyisi tehtäviin, joihin on saanut koulutuksensa perusteella osaamisen, Lavander esittää.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Työnjaossa kehitettävää
Väitöstutkimus osoitti kiistatta, että lähi- ja perushoitajien koulutukseen perustuva tehtäväkuva ei ollut selvä edes heidän omille esimiehilleen. Esimiehet arvioivat lähi- ja perushoitajien tekevän hoitoon liittyviä tehtäviä harvemmin kuin mitä lähi- ja perushoitajat toivat itse esille.
Myös työntekijäryhmien on oltava selvillä toisensa tehtävistä, jotta ei tehdä päällekkäistä työtä tai tehtäviä ei jää tekemättä. Tavoitteena on käyttää työntekijöiden koko osaaminen hyödyksi, koska koulutuksella hankittuja taitoja ei ole vara hukata.
-Työnjaon kehittäminen edellyttää, että esimiehet ovat tietoisia alaistensa tehtäväkuvista Jos meille tulee lähihoitaja töihin suoraan koulusta, niin hän ei saakaan tehdä niitä tehtäviä, joita varten hänet on koulutettu. Meillä ei ole vara hukata koulutusta tällä tavalla, perjantaina aiheesta väittelevä Päivi Lavander painottaa.
Rohkeutta kehiin
Onnistunut työnjako edellyttää kaikkien ammattiryhmien osaamisen arvostusta sekä hyvää johtamista ja valmiutta muuttaa entisiä toimintamalleja. Päivi Lavander esittää väitöstutkimukseen pohjautuen, että sairaaloiden hoitohenkilöstön väliseen työnjakoon tulisi perehtyä työyhteisössä entistä tarkemmin. Kun uskalletaan muuttaa vanhoja toimintamalleja ja ottaa käyttöön kaikki työyhteisöstä löytyvä osaaminen, niin toimivan työnjaon kautta tulee lisää tehokkuutta ja taloudellisuutta.
-Laillistettujen ja nimikesuojattujen ammattiryhmien rajamaastoon pitää saada selkeät kuvat työnajosta. Työnjaon kehittämisen haasteet ja esteet liittyivät vastaajien mielestä asenteisiin, ennakkoluuloihin, pelkoihin, tiedon puutteeseen sekä työnjaon häilyviin rajoihin ja epäselvyyteen, Lavander kertoo.
Terveystieteiden maisteri Päivi Lavander väittelee Oulun yliopistossa perjantaina 20.10.2017. Terveyshallintotieteen alaan kuuluvan väitöskirjan otsikko on Nimikesuojattujen ja laillistettujen ammattihenkilöiden työnjako yliopistosairaalan muuttuvassa toimintaympäristössä (Division of labour between practical nurses and registered nurses in a university hospital).
Vastaväittäjänä toimii professori Juha Kinnunen Itä-Suomen yliopistosta ja kustoksena dosentti Marjo Suhonen. Väitöstilaisuus alkaa Oulun yliopistollisen sairaalan luentosalissa 10 kello 12.
