Eriarvoistuminen ei koske vain ihmisiä, vaan myös kuntia ja tulevia maakuntia. Suuret kaupungit hakevat yhä näkyvämpää irtiottoa maakuntauudistukseen ja itsenäisyyttä elinvoimansa kehittämiseen. Pienten kuntien ahdinko puolestaan syvenee, kun niiden veropohja voi hallituksen toimien seurauksena pudota rajustikin.

                   *                                       *                                       *

Soten siirtymistä maakunnille on pidetty kuntatalouden kannalta hyvänä: se tuo pitkällä tähtäimellä ennakoitavuutta. Tämä lieneekin ainoita tiedossa olevia selkeitä seurauksia, sillä muilta osin uudistus ei ole lähimainkaan selkeä. Sotea valmistellaan epävarmuustekijöiden keskellä: ovatko maakunnalliset liikelaitokset taloudellisia vai ei-taloudellisia, miten erilaiset toiminnalliset elementit asettuvat, miten iso rooli valtiolla lopulta on järjestelmän rahoituksessa?

Etenkin kokoomuksen poliittista uskottavuutta mitataan, mikäli valinnanvapaus jää torsoksi. Kuten muistamme, ”jos ei tule valinnanvapautta, ei tule maakuntiakaan”. Kunnat ja maakunnat budjetoivat tulevaisuuttaan erikoisessa tilanteessa.

Epävarmuutta yhtäällä, varmuutta toisaalla: mikäli valtio ei rahoita maakuntien valmistelun paisuvia kustannuksia, sote ei toteudu vuonna 2020. Jättimäinen Uusimaa on jo nyt omassa luokassaan kustannusten osalta, kun sen valmistelutyöt imevät rahaa monin verroin muihin maakuntiin nähden ja lisärahoituksen tarve on selvä. Maakunnat arvioivat muutoksen valmistelun maksavan vuosina 2018–2019 yhteensä jopa 550 miljoonaa euroa, josta ICT lohkaisee leijonanosan.

                   *                                       *                                       *

Kun uudistus vihdoin toteutuu, kuilu rikkaiden ja köyhien maakuntien välillä tulee olemaan syvä, vaikka rahoitusmalli on vielä epäselvä. Maakuntien on ainakin alkuvaiheessa liki mahdotonta suunnitella itsenäisesti talouttaan omista erityispiirteistään käsin tiukassa valtionohjauksessa. Osa pienistä maakunnista joutunee valtiovarainministeriön arviointimenettelyyn, jonka kriteerit ovat tiukat.

Tavoitteena ollut kolmen miljardin säästö on karannut käsistä, mutta valmistelutyön rinnalla otetaan jo rivakoita askelia tulevaisuuteen. Suuri osa kunnista on aktiivisesti sopeuttanut talouttaan, optimoinut toimintojaan ja kehittänyt sote-ratkaisujaan yhdessä maakuntien tai seutukuntien kanssa. Kiire ja paine ovat vieneet kehitystä eteenpäin ruohonjuuritasolla samaan aikaan, kun ylätasolla kamppaillaan lainsäädännön kanssa.

                   *                                        *                                       *

Ruotsia on monella tavalla pidetty esimerkkinä tätäkin uudistusta tehtäessä, joten sieltä voisi ottaa oppia myös keskustelukulttuuriimme. Nyt pitäisikin avoimesti ”diskuteerata”: miten ehkäisemme syrjäseutujen syrjäytymistä ja tuemme samalla kaupunkikehitystä, miten kuntia ja maakuntia rahoitetaan tulevaisuudessa ja millaiseen arvopohjaan rahoitusmalleissa halutaan sitoutua?

Marja Honkakorpi, päätoimittaja, Kuntalehti

Kirjoitus on Kuntalehden 2/2018 pääkirjoitus

 

Luitko jo?