HUS ylittää raja-aitaa luonnonlääketieteeseen
Koliikin hoitamiseen ei ole löytynyt keinoja virallisen lääketieteen keinoin. (Kuva: Pixabay)
Lohjalla on käynnistynyt tutkimushanke, jossa tutkitaan vanhempien kokemuksia vyöhyketerapiasta osana vauvan koliikin hoitoa. Tarkoitus on selvittää, kannattaako asiasta aloittaa perusteellisempi tieteellinen tutkimus. Mukana hankkeessa ovat sekä HUS eli julkinen terveydenhuolto että luonnonlääketieteen edustajat.
Käynnistyneessä pilottitutkimuksessa tarkoituksena on selvittää, onko vauvahieronnan tyyppisellä vyöhyketerapialla mahdollista lievittää vauvan koliikkioireita.
– Samalla pyritään kehittämään keskusteluyhteyttä lääketieteen ja luontaishoidon välille, nykyisin välillä esiintyvän loanheiton sijaan, sanoo hanketta aktiivisesti edistänyt lohjalainen valtuutettu Irene Äyräväinen, kok.
Hän on toiminut aiemmin Suomen Luonnonlääketieteen keskusliiton puheenjohtajana, HUSissa hallituksen jäsenenä ja valtuuston varapuheenjohtajana ja Lohjalla muun muassa kaupunginhallituksen puheenjohtajana.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Tavoitteena Käypä hoito ‑suositus
Äyräväisen mukaan tiedossa on ollut, että vyöhyketerapiaa on käytetty koliikkivauvojen hoidossa ja että joissakin neuvoloissa vanhempia on neuvottu kokeilemaan sitä, kun muutakaan ei ole keksitty. Tietojen mukaan perheet kokevat saaneensa vyöhyketerapiasta hyötyä.
– Mutta ongelmana on ollut, että sitä ei ole ollut Käypä hoito ‑suosituksissa. Eikä tulekaan ennen kuin asiasta on tarpeeksi tutkimustietoa.
– Tutkimustietoa kyllä on olemassa kansainvälisestikin, mutta ei tarpeeksi.
Aiemmin orastanut yhteys vyöhyketerapian ja vauvojen hoidon välillä on katkennut puoskarointikeskusteluun.
– Silti yhteistyötä on tehty epävirallisesti, Äyräväinen sanoo.
Korkea raja-aita
HUSin johtajayliääkäri Markku Mäkijärvi myöntää, että tällainen kokeilu on melko harvinaista.
– Meillä ei kovin herkästi ylitetä koululääketieteen ja luontoislääketieteen rajaa. Tosin nyt puhuisin ennemminkin kokemusperäisestä lääketieteestä, sillä vyöhyketerapiasta on tiettävästi hyviä kokemuksia.
– Sen sijaan koululääketieteellä ei ole löytynyt keinoja koliikin hoitoon. Siksi tähän oli hyvä lähteä, hän sanoo.
Hänen tiedossaan ei ole, että muita vastaavia kokeiluja olisi Suomessa käynnissä.
Mäkijärvi kertoo toimineensa Saksassa, ja siellä raja-aita koululääketieteen ympärillä on monin tavoin matalampi. Varsinkin kuntoutuksessa lääkärit saattavat helpommin suositella erilaisia keinoja.
Pohjaa tieteelliselle tutkimukselle
Nyt kerätään tietoa, jonka toivotaan antavan aihetta perusteelliseen tieteelliseen tutkimukseen, Äyräväinen selventää.
Äyräväinen sanoo, että lääketieteessä kaivataan uusia keinoja toisaalta kustannussyistä, toisaalta siksi, että lääketiede ei ole vielä löytänyt kaikkeen keinoja. Hän arvelee, että myös fysioterapialla voisi olla nykyistä enemmän annettavaa ja viittaa esimerkkinä polvi- ja lonkkaleikkauksiin, joita Suomessa tehdään ennätysmäärä kansainvälisesti verrattuna. Hän muistuttaa kustannusten kasvusta ja sote-uudistuksen tavoitteesta leikata menojen kasvua.
– Kyllä kaikki mahdollisuudet kannattaa selvittää.
Laaja-alainen yhteistyö
Äyräväinen painottaa, että Luonnonlääketieteen keskusliitto ei yritäkään tunkeutua tutkimuksen kentälle.
– Tavoitteena on, että asiaa alettaisiin tutkia tieteellisesti tiedeyhteisössä. Omaksi roolikseen hän määrittelee eri tahojen saattamisen yhteen.
Eri tahot olikin Äyräväisen mukaan yllättävän helppo saada mukaan hankkeeseen.
– Onhan uskomuspelkoonkin törmätty ja huomautettu, että eihän tämä ole lääketiedettä. Mutta neuvoloiden ammattilaiset ovat todenneet, että ratkaisua koliikkiongelmaan on yritetty hakea vaikka mistä ja jokainen varpaanvälikin on tutkittu. Mutta apua ei ole löytynyt. Koliikki koetaan joskus ihan epävoivoiseksi, ja mitä tahansa, mistä voisi olla apua, halutaan kokeilla.
Lapsi ja Luonto Säätiö on myöntänyt rahoituksen tutkimushankkeen toteuttamiseen. Tutkimus toteutetaan yhteistyössä Lohjan kaupungin, Metropolia AMK:n ja HUSin kanssa.
Kokeilun ohjausryhmää johtaa HUSin johtajaylilääkäri Markku Mäkijärvi.
Tutkimuksella on HUSin tutkimuseettisen toimikunnan puoltava lausunto. Se on käynnistynyt tämän vuoden alussa. ja aineiston keruu päättyy vuodenvaihteessa. Tulokset analysoidaan ja raportoidaan vuoden 2019 aikana.
Kautta aikojen suositeltu
Lohjan kaupungin neuvoloitten osastonhoitaja Anita Lindevall on tyytyväinen kokeiluun.
– Kyllä perheille on ehdottomasti hyvä asia, että asiaan saadaan tutkimustietoa. Neuvoloissa on kautta aikojen suositeltu vyöhyketerapiaa koliikin hoitoon sen jälkeen kun vauva on tutkittu eikä löydetty muuta vaivaa. Hienoa, että tälle saatiin rahoitus.
Ennakkoluuloja Lindevall ei ole havainnut.
– Vaihtoehtoiset hoidot ovat hyvä lisä ja joka tapauksessa niistä ei ole mitään haittaa, hän sanoo.
Lindevall uskoo, että vanhemmatkin ottavat mahdollisuuden ilomielin vastaan kun koliikkivaivoja ilmaantuu.
Terveydenhoitaja selvittää, onko kyse koliikista ja voi sitten suositella perheelle vyöhyketerapiaa.
Koliikki stressaa, mutta apua ei juuri ole
Vastasyntyneistä suomalaisvauvoista noin kaksikymmentä prosenttia kärsii koliikista. Määritelmän mukaan koliikista kärsivä vauva iältään 3 viikkoa – 4 kuukautta itkee lohduttamattomasti vähintään kolme tuntia päivässä vähintään kolmena päivänä viikossa, vähintään kolmen viikon ajan. Kun vauvan itkulle ei löydy lääketieteellistä selitystä, se tulkitaan koliikiksi.
Koliikin on arveltu johtuvan vauvan suoliston kehittymättömyydestä. Vauvan koliikkioireet ahdistavat ja aiheuttavat stressiä vanhemmille ja koettelevat parisuhdetta, ammattipiireissä määritellään.
Terveysalan ammattilaiset hoitavat
Tutkimukseen otetaan koliikkioireisia, muuten terveeksi todettuja vauvoja, Tutkimukseen otetaan korkeintaan 50 ensimmäistä kriteerit täyttävää koliikkioireista vauvaa vanhempineen. Perheiden rekrytointi on edennyt odotetusti. Kymmentä vauvaa onkin jo hoidettu.
Varsinainen hoito koostuu neuvolassa tehtävästä koliikin toteamisarvioinnista, 1–4 hoitokerrasta ja vauvalle tehtävästä oireiden loppuarvioinnista.
Ennen vyöhyketerapiahoitoa perheille lähetetään sähköinen oirekysely, samoin jokaisen vyöhyketerapiahoitokerran jälkeen ja hoitojen päätyttyä.
Vyöhyketerapiahoito toteutetaan Lohjan sairaalan tiloissa ja Mäntynummen neuvolassa. Tässä tutkimuksessa vyöhyketerapiahoitoja antavat vauvoja paljon hoitaneet kokeneet vyöhyketerapeutit, joilla on myös terveysalan koulutus. Hoitojen päätyttyä osalla vanhemmista on mahdollisuus halutessaan osallistua erilliseen haastattelututkimukseen.
Imettävä äiti jättää kaiken maitoproteiinin pois ruokavaliostaan! Toimii! Nm. Kolmen lapsen äiti
Verrokkiryhmänä lastennkoliikki vaivoihin:
1. Ryhmä, jossa hoidetaan lapset
2. Ryhmä, jossa hoidetaan äidit
3. Ryhmä, jossa hoidetaan sekä äidit että kapset ❤️
Ihan hyvä, että ylätasolla aletaan hiffata ns. vaihtoehtoisten menetelmien hyötyjä. Huvittavaa vain, että HUS, joka ajoi kylmästi alas mm. Tammisaaren synnärin, joka on saanut ainoana suomalaisena synnytyssairaalana upean sertifikaatin ”Baby friendly hospitalina” YK:n terveysjärjestöltä ja muutenkin loisti kirkkaimpana johtotähtenä vaihtoehtoisille hoidoille avoimena paikkana, muutamia vuosia sitten. Mitkään tutkimustulokset, Tammisaaren johtavien lääkäreiden ja kätilöiden keräämät tilastot yms. järkipuhe ei auttanut, kun ajettiin tuo helmi alas vetoamalla hatusta vedettyihin ”uhkalukemiin”. Väittivät ettei pienissä äitejä ja vauvoja yksilöllisesti huomioivissa yksiköissä ollut riittäviä valmiuksia esim. hätäsektioon tai muihin erikoistilanteisiin. Nämä hölinät osoitettiin toistuvasti vääriksi, mutta silti Ekenäs lopetettiin. Onnelliset ne perheet tai äidit, jotka sai synnyttää Tammisaaren kaltaisessa ihanassa paikassa.
Sekä 4. ryhmä jossa ei hoideta, seurataan vain. Mieluiten siten ettei äiti eikä tutkija tiedä onko lapsi saanut hoitoa vai ei 🙂
Artikkelista saa käsityksen, että vaihtoehtoiset hoitomuodot olisivat jotakin aivan uutta suomalaisissa synnytysyksiköissä – tosiaan HUS-näkökulmasta näin voi ollakin, mutta oma ja lähipiirini kokemus on, että vyöhyketerapiaa ja muita ns.- pehmeitä äiti- ja vauvaystävällisiä hoitomuotoja on käytetty jo pitkään eri puolilla maata erityisesti pienissä yksiköissä. Karu tosiasia on, että näistä pienistä yksiköistä ei monikaan ole, jos yksikään, enää jäljellä ja HUS on ollut yksi kovimpia pikkuyksiköiden alasajoa edistäneitä tahoja. Voi ehkä sanoa että parempi myöhään kuin jne…mutta harmillista ja turhauttavaa, että nämä linjaukset parempaan menevät usein monen mutkan kautta, ja matkan varrella tulee tehtyä peruuttamatonta tuhoa (viittaan Joannan yllä esittämään Tammisaareen, josta omakohtaista tietoa ja kokemusta paljonkin).
Tammisaaren synnäri takas !! Sain synnyttää ekan vauvani siellä ja vaikuttaa omalla synnytykselläni siihen, että siitä tuli vaihtoehtonen n. 30 vuotta sitten. Ilman muuta koliikkivauvain äitejä pitää hoitaa yhtälailla kuin vauvoja. Vanhemmuuskoulua kaiken kaikkiaan tarvitaan tähän yhteiskuntaan, jotta tunnetaidot ja lapsen kuuntelutaidot kehittyis ja jotta osattais myös tulkita itteemme me äidit,isät – kaikille ei oo annettu samoja evväitä lähtöön…
Tammisaaren synnytysosastolla hoidettiin vauvoja vyöhyketerapialla ja koliikkihieronnalla jo 1980 luvun lopusta saakka
Voisiko HUS:n johtajaylilääkäri lakata käyttämästä aikansa elänyttä termiä koululääketiede? Tai jos se oli toimittajan valinta, niin sama pyyntö toimittajalle. Kiitos. On lääketiede. Ja on koulu. Mutta ei koululääketiedettä.
Joanna ja muut.
Tammisaari oli todella huono kokemus. Pikkusieluisia sisäänlämpiäviä ns. hoitajia, jotka syyllistivät ja olivat todella tympeitä. Mieheni ottikin yhden puhutteluun, että mitä tällainen kiusaaminen oikein on??!! Olin ollut kuukausia todella pienellä unella ja viimeset viikot tuolla sisällä. Kun lapsi sitten otettiin keisarinleikkauksella ja tuntui että nyt voisin nukkua yhden yön ja olin tosi uupunut ja pyysin että ottaisivat pojan yhden yön että saisin nukkua. Hirveä syyllistäminen, että kuka pojan hoitaa sitten kotona, vaikka heillä oli muitakin vauvoja siellä. He ottivat pojan sinne ja lopulta hain kuitenkin pojan sieltä, kun kuulin hänen lohduttoman huutonsa huoneeseen eikä kukaan mennyt hänen luokseen. Pikkusieluisia suomenruotsalaisia hoitajia. Naistenklinikka oli paljon mukavampi ja mukavat hoitajat.
Koliikkiin on keksitty tehokas apu. Meidän pojalla oli tosi paha koliikki ja koitimme kaikki vyöhyketerapiat ja muut konstit, kunnes ystäväpariskunta neuvolaryhmästä kertoi UCLA yliopiston Harvey Karp lääkärin 5s tekniikasta. Se kulkee myös nimellä ”Happiest Baby”. Suosittelen tutustumaan. Olimme vähällä menettää mielenterveytemme, mutta onneksi saimme tästä avun. Ottakaa kaikki koliikista kärsivät vanhemmat ainakin selvää tästä, ihan omankin hyvinvointi ne vuoksi.
Suomalainen myrkkymaito on varmasti isossa roolissa tässä. Mutta asia on paljon laajempi vauvan suoliston toimivuudesta. Siihen vaikuttaa monsantot ja kaikki roskaruoka ym. mitä äiti on syönyt.
Kuitennkin, ennen wanhaan lääkäri läimäytti lapsen eloon ja samalla selän suoraksi.
Nyt ei näin tehdä ja mitä tapahtuu, lapsi on kippurassa ja koppurassa ja kärsii.
Ei mutta kun osteopaatille, on asiantuntevampi vaihtoehto kuin vyöhyketerapeutti