Alueiden eriarvoisuus yhä vähäistä, mutta syntyperä määrittelee entistä useamman lapsen asuinalueen
Alueet eriytyvät etnisesti Turussa voimakkaammin kuin Tampereella tai Helsingissä.
Suomessa asuinalueiden etninen eriytyminen on kaupunkiseuduilla yhä vähäistä, mutta lisääntymässä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen, THL:n, tutkimuksen mukaan etninen eriytyminen on vahvempaa lapsilla kuin työikäisellä väestöllä.
THL:n tutkimuspäällikkö Timo Kauppisen mukaan lasten voimakkaampi eriytyminen saattaa kertoa siitä, että suomalaistaustaiset lapsiperheet muuttavat pois alueilta, joilla asuu paljon ulkomaalaistaustaisia.
THL tutki asuinalueiden segregaatiota eli eriytymistä Helsingissä, Tampereella ja Turussa vuosina 2005–2014. Vahvinta etninen eriytyminen on Turun seudulla.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Kaikissa kolmessa kaupungissa alueellista eriytymistä on pyritty hillitsemään sosiaalisella sekoittamisella. Helsingissä ja Tampereella erilaisia asuntoja on sekoitettu voimakkaammin samoille alueille kuin Turussa.
Asuinalueilla myös tuloeroja
Etninen eriytyminen liittyy osittain myös tulotason eroihin, mutta ilmiöt eivät ole täysin päällekkäisiä.
Alueiden välinen eriarvoisuus on vahvistunut Turun ja Tampereen seudulla. Tuloerot näkyvät omistusasumisessa. Kaupunkien asumiskustannukset ovat nousseet niin korkeaksi, että käytännössä pienituloinen tarvitsee niiden kattamiseen asumistuen lisäksi monesti toimeentulotukea.
Entistä harvempi pieni- ja keskituloinen asuu omassa asunnossa. Ulkomaalaissyntyisillä omistusasuminen on kaikissa tuloryhmissä suomalaissyntyisiä harvinaisempaa.
Niin kantasuomalaisista kuin uusistakin suomalaisista parhaiten toimeentulevien omistusasuminen on lisääntynyt.
”Erojen kasvu omistusasumisessa saattaa johtua asumisen kallistumisesta näillä seuduilla. Valinnanvaran vähentyminen asunnon suhteen voi puolestaan vahvistaa alueellista eriytymistä”, Kauppinen sanoo THL:n tiedotteessa.
Eriarvoisuus ja segregaatio eivät ole synnyttäneet sellaisia ongelmia Suomessa kuin joissakin muissa Euroopan kaupungeissa.
Kaupunkikehityksen sosiaalinen kestävyys, eli alueiden eriarvoisuuden minimointi, tukee kaupunkien myönteistä kehitystä ja turvaa hyvää elinympäristöä. THL:n mukaan sosiaalista kestävyyttä kaupungeissa on syytä seurata.
