Twitter laskee kynnystä ja lisää vuorovaikutusta kuntapolitiikassa

Kuntapoliitikkojen toiminta sosiaalisessa mediassa on yhä yleisempi keskustelunaihe, joka kiinnostaa myös tutkijoita. Kokoomusta lähellä olevan Ajatuspaja Toivon verkkosivulla Emma Virkkunen esittelee pro gradu ‑tutkielmaansa keräämäänsä tietoa.

Twitterin yhteiskunnallinen merkitys muotoutuu siitä, että kynnys olla vuorovaikutuksessa ennestään tuntemattomien käyttäjien kanssa on erityisen matala.

Sosiaalinen media ja erityisesti Twitter on mahdollistanut suoran vuoropuhelun poliitikkojen ja kansalaisten välillä. Periaatteessa kuka tahansa voi tviitata esimerkiksi pääministeri Juha Sipilälle tai YK:n pääsihteerille António Guterresille, Virkkunen kirjoittaa.

Virkkusen mukaan median merkitys politiikassa ja ylipäätään yhteiskunnassa on kasvanut.

– Medioitumisella tarkoitetaan yhteiskunnallista muutosprosessia, jossa mediasta on tullut erityisen vaikutusvaltainen yhteiskunnan eri alueilla. Mediakentän muutos ei tarkoita pelkästään muutosta yksittäisten henkilöiden mediasuhteessa, vaan laajemmin eri alojen ja toimijoiden keskuudessa. Medialogiikan muutos on pakottanut myös poliitikot parantamaan mediataitojaan, Virkkunen kirjoittaa.

Elitististä vai osallistavaa

Virkkusen mukaan Suomessa Twitteristä puhutaan usein eliitin mediana, jossa eri alojen vallankäyttäjät keskustelevat keskenään. Hänen mukaansa on mahdollista, että Twitterin vuorovaikutteisuus voi myös osallistaa kansalaisia ja saada heidät kiinnostumaan päätöksenteosta.

Virkkunen viittaa tutkimukseen, jonka mukaan kansalaisten luottamus poliittiseen toimintaan kasvaa, mikäli he kokevat voivansa vaikuttaa paikallistason poliittisiin kysymyksiin.

– Suomen kaltaisessa hallintojärjestelmässä kaupunginvaltuusto on lähin kuntalaisia oleva hallinnon taso, jonka päätökset näyttäytyvät eri tavalla kuntalaisten arjessa esimerkiksi eduskunnan päätöksentekoon verrattuna. Kuntapäättäjien ja kansalaisten vuorovaikutusta onkin syytä tarkastella, sillä kaupunginvaltuutetut päättävät kuntalaisia läheisesti koskevista asioista.

Käyttötavoissa eroja

Virkkunen tarkastelee vuorovaikutusta valtuutettujen ja muiden valtuustokokouksista viestivien toimijoiden tviittien uudelleentviittauksien, tykkäysten ja Twitter-tilien mainintojen perusteella.

– Yleisesti viestejä tarkastellessa huomasin, että hajonta reagointien määrässä on suurta. Osa tviiteistä sai lukuisia uudelleentviittauksia, tykkäyksiä ja mainintoja kun taas toiset eivät saaneet lainkaan, Virkkunen kertoo.

Eroja on myös valtuutettujen Twitter-tilien profiileissa. Toiset käyttävät välinettä vain yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja keskusteluun, toiset kertovat myös yksityiselämään liittyvistä asioista

– Poliitikkojen tunnettuus vaikuttaa oletettavasti jollain tasolla vuorovaikutteisuuden syntyyn ja se ei luultavasti ole samanlaista vähemmän tunnettujen kaupunginvaltuutettujen ja kansalaisten välillä kuin mitä se on myös valtakunnan politiikassa toimivilla päättäjillä.

– Toisaalta oletan myös, että erilaiset kohut ja intohimoja herättävät aiheet saavat aikaan vuorovaikutusta, vaikka kaupunginvaltuutettu ei olisi vielä kovin tunnettu.

Perintätviitti herätti myrskyn

Virkkunen kertoo esimerkkinä keskustelun, joka syntyi helsinkiläisvaltuutetun Otto Meren, kok., tviitistä, jossa hän kommentoi vasemmistoliiton valtuustoaloitetta. Aloitteessa esitetään, että kaupunkikonserni järjestäisivät sote-palvelujen palvelumaksujen perinnän omana työnään. Taustalla on perintätoimistoista aiheutuvat kulut ja vaikeudet.

Meri tviittasi, että ongelmista pääsee kun maksaa laskut ajoissa.

Tviitti herätti runsaasti reaktioita. Siitä tykättiin, sitä jaettiin, siihen vastattiin, se tviitattiin kommentoituna edelleen. Myös edelleentviittaukset herättivät runsaasti reaktioita.  Tviitistä ja syntyneestä reaktioista kerrottiin myös lehdissä. Palaute ei ollut vain positiivista.

Meren tviitistä kertoivat muun muassa Helsingin Sanomat ja Iltalehti.

Myöhemmin Meri julkaisi vielä Uudessa Suomessa vastineen saamaansa rankkaan palautteeseen.