Soten polulla yhä uusia kysymyksiä ja epäilyjä
Kuva: KHO
Juridiikan kiemuroista keskustellaan sote-uudistuksen yhteydessä välillä enemmän kuin varsinaisesta substanssisisällöstä.
Hallituksen reformiministeriryhmä ja virkamiehet keskittyvät vastineeseen perustuslakivaliokunnan valinnanvapaus-mietintöön niin, että muut asiat kuten vaikkapa Kittilä-sotkun selvittäminen jäävät jalkoihin. Samaan aikaan esiin tulee yhä uusia todellisia tai mahdollisia mutkia.
Demokraatti-lehden mukaan pelkkä hallituksen vastine perustuslakivaliokunnan mietinnöstä ei ehkä riitäkään eduskunnalle. Helsingin Sanomat puolestaan väittää, että pääministeri Juha Sipilän, kesk., eduskunnalle esittämä tieto notifikaatiosta ei voi pitää paikkaansa.
Vääntämisen taustalla on epäselvää, kelpaako eduskunnssa jossain vaiheessa muotonsa saava lakikokonaisuus kokoomukselle, joka joutunee tinkimään alkuperäisistä tavoitteistaan, ja jos kelpaa, pitävätkö rivit lopullisessa äänestyksessä.
Eduskunta pohtii vastineen riittämistä
Demokraatin mukaan eduskunnan korkeimmat virkamiehet ovat kehottaneet hallitusta selvittämään, riittääkö hallituksen vastine kattamaan perustuslakivaliokunnan mietinnössä esitettyihin puutteisiin. Toinen vaihtoehto on täydennysesitys.
Eduskunnan pääsihteeri Maija-Leena Paavola on kirjelmöinyt asiasta hallituksen projektijohtajalle, alivaltiosihteeri Päivi Nergille.
Oleellinen ero käytännössä näillä on aikataulu. Vastine menee ministeriöstä suoraan valiokunnalle, mutta täydennysesitys kiertää ensin valtioneuvoston ja sitten eduskunnan lähetekeskustelun kautta, mikä tarkoittaa jälleen lisää aikaa. Vastine taas menee suoraan ministeriöltä valiokuntaan.
Eroa voi olla myös asian julkisuudessa. Täydentävä esitys on julkinen, mutta vastine ei välttämättä. Se on valiokunnan kokousmateriaalia, joka on julkista vasta kun mietintö on valmis. Nerg on luvannut selvittää, voisiko vastineen julkistaa.
Oikeuskanslerin kantaa odotetaan perjantaina
Demokraatissa sekä eduskunnan pääsihteeri Paavolaettä apulaispääsihteeri Timo Tuovinen suhtautuvat varauksellisesti siihen, että pelkkä vastine riittää. Kumpikaan ei kuitenkaan ota suoraan sitä kantaa, että tarvitaan täydentävä esitys.
Tuovisen mukaan lähtökohtaisesti vastineissa käsitellään pieniä lakiteknisiä korjauksia.
Paavola oletti Demokraatissa, että oikeuskansleri ottaa asiaan kantaa.
Hallituksen vastineen on tarkoitus valmistua perjantaina, ja oikeuskanslerin odotetaan ratkaisevan kantansa samoin perjantaina eli ennen kuin vastinetta annettaisi.
Oikeuskansleri Tuomas Pöystin rooli sote-uudistuksessa on erityinen, sillä hän johti edellisessä tehtävässään uudistuksen valmistelua. Demokraatin mukaan asiaa käsittelee oikeuskanslerin virastossa apulaisoikeuskansleri Mikko Puumalainen.
Se, riittääkö oikeuskanslerin ja hallituksen näkemys eduskunnalle, jää nähtäväksi.
Kysymys kilpailutilanteesta
Helsingin Sanomat kertoo, että sen saamien tietojen mukaan pääministeri Juha Sipilän eduskunnalle antama tieto, jonka mukaan komissio ei suostu arvioimaan Suomen sote-mallia, ei voi pitää paikkaansa. Lehti perustelee johtopäätöstään muun muassa virkamieslähteillä, suomalaisten oikeusoppineiden kommenteilla ja asiaa koskevilla säädöksillä.
Notifikaatiossa on kysymys uudistuksen lähettämisestä EU:n arvioitavaksi. Sen tarpeessa kysymys on siitä, saavatko jotkin julkiset toimijat perusteetonta etua julkiselta sektorilta niin, että ne ovat markkinoilla paremmassa kilpailuasemassa kuin yksityiset toimijat.
Virkamiehet ovat kuitenkin eri yhteyksissä muun muassa Kuntalehdelle vakuuttaneet, että komissiolta on saatu Sipilän kuvaama vastaus.
Mitä komissiolta on kysytty
Kysymys voi kuitenkin olla siitä, missä muodossa kysymys on komission edustajille esitetty. Rakenteena Suomeen kaavailtu sote-malli ei välttämättä aiheuta ongelmia, mutta siihen sisältyvien yksiköiden ja valtion suhde voi olla ongelma. Esimerkiksi kokonaisuuteen kuuluvat yhtiöt ovat saaneet valtion tukea. Kun ne palvelevat julkisen sektorin sote-keskusten toimintaa, näiden voidaan katsoa saaneen säädösten vastaista etua – jos niiden toiminta katsotaan taloudelliseksi toiminnaksi. Asia ei siis todellakaan ole yksinkertainen.
Korkein hallinto-oikeus katsoi aikanaan omassa lausunnossaan, että notifikaatio on tehtävä. Notifikaatioon liittyviä kysymyksiä tarkasteltiin laajasti viime viikolla Kuntalehden analyysissä.
Melko yleisesti arvellaan, että jos notifikaatiota ei tehdä ja valinnanvapausmalli astuu voimaan, todennäköisesti joku valittaa laista, ja asia päätyy oikeusprosessiin.
Se voi tarkoittaa koko uudistuksen jäämistä jumiin oikeusprosessin ajaksi. Edelleen se voi johtaa merkittäviin takautuviin päätöksiin, esimerkiksi takaisinperintään.
Viivästymisen merkitys
Huomiota on kiinnitetty myös siihen, että notifikaatiota vastaan on esitetty yhdeksi argumentiksi se, että se viivästyttäisi uudistuksen voimaantuloa. Useat oikeusoppineet huomauttavat, että se ei ole oikeudellisesti kestävä perustelu.
Sitä paitsi uudistus voi lykkääntyä jopa enemmän, jos notifikaation tarvetta joudutaan selvittämään jälkeenpäin, mikä on hyvin mahdollista.
Vähemmän on keskusteltu siitä, että komission kantakaan ei välttämättä ole lopullinen. Kiistatapauksissa viimenen sana on EU:n tuomioistuimella.