Eettiset valinnat läsnä vanhustyön arjessa kuntasektorilla – huono omatunto liian usein
Auttaa halutaan, mutta aika ei salli. Julkisen sektorin vanhushuollossakin eettiset valinnat on liian tuttuja liian monille. (Kuva: Ville Miettinen)
Kun moni vanhus tarvitsee apua ja työpaikan käsiparit eivät riitä, niin yksittäinen työntekijä joutuu priorisoimaan mitä tehdään ja mitä jättää tekemättä. Huono omatunto kolkuttaa takaraivossa, mutta kun kaikkea ei voi ehtiä. Ongelma on turhan tuttu myös kuntasektorilla työskentelevillä vanhustenhoidon työntekijöillä.
Tuoreen tutkimuksen mukaan jopa kolmannes vanhustenhoidon työntekijöistä kuntasektorilla kokee viikoittain merkittävää eettistä kuormitusta työssään. Haastavissa tilanteissa työntekijä joutuu pohtimaan toimintansa, valintojensa ja päätöstensä oikeellisuutta ja hyvyyttä.
-Vanhukset ja heidän läheisensä eivät ole ainoita, jotka voivat kärsiä, kun vanhustenhoidossa taloudelliset tavoitteet vievät perustan hyvältä hoidolta. Tilanne kuormittaa myös työntekijöitä, jotka haluaisivat antaa asianmukaista ja hyvää hoitoa asiakkailleen, mutta eivät siihen esimerkiksi ajan puutteen tai töiden organisoinnin vuoksi pysty, muistuttaa johtaja Päivi Husman Työterveyslaitoksesta.
Työterveyslaitoksen Kunta10-tutkimuksessa eettistä kuormitusta kartoitettiin ensimmäisen kerran viime vuonna. Tutkimukseen osallistui 64 000 kuntatyöntekijää.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Arvot eivät kohtaa
Eettinen kuormitus työpaikalla syntyy, kun työntekijän ja työpaikat arvot eivät kohtaa. Käytännön hoitotyössä tulee liian usein ammattilaisille eteen tilanteita, joissa ei pysty toimimaan niin hyvin kuin haluaisi. Erityisen usein tilanne tulee eteen vanhustenhoidossa, jossa se on noin kaksi kertaa yleisempää kuin kunta-alalla keskimäärin.
33 prosenttia vanhustenhoidossa työskentelevistä raportoi joutuvansa toimimaan viikoittain omien arvojensa vastaisesti, kun keskiarvo kaikilla vastanneilla oli 16 prosenttia. Sääntöjen ja normien vastaisesti joutui toimimaan 17 prosenttia vanhustenhoidossa työskentelevistä ja 10 prosenttia koko kunta-alalla.
Vanhustenhoidon osalta kyselyyn vastanneet 1395 työntekijää ovat kaikki kokeneita alan ammattilaisia. He ovat olleet seurantatutkimuksessa mukana vuodesta 2012, jolloin Työterveyslaitos aloitti vanhustenhoidossa työskentelevien hyvinvoinnin seurannan. Alkuperäisessä Kunta10-seurantaryhmässä heitä oli 2200, mutta kuudessa vuodessa eläköitymiset ja työpaikan vaihdot ovat vähentäneet vastaajien määrää.
Tutkimustiedolle tarvetta
Yksityisten hoivayritysten puolelta vastaavaa riippumatonta tutkimista ei ole tällä hetkellä saatavissa. Työterveyslaitoksen mielestä tähän olisi sote-uudistuksen yhteydessä mahdollisuus, mikäli maakunnat edellyttäisivät sitä kaikilta maakunnalle palveluja tuottavilta organisaatioilta välttämättömänä palveluiden laatua kuvaavana indikaattorina.
-Työterveyslaitoksella olisi täysi mahdollisuus ulottaa tutkimus myös yksityiselle sektorille, mikäli näin halutaan toimia. Tällöin keskustelua asioista ja palveluista voitaisiin käydä tutkitun ja kattavan tiedon perusteella, johtaja Päivi Husman painottaa.
Lähi- ja perushoitajat vielä ahtaammalla
Eettinen kuormitus ei kunta-alalla rajoitu vain vanhustenhuollon työntekijöihin. Muilla aloilla työskentelevistä perus- ja lähihoitajista jopa useampi kokee joutuvansa viikoittain toimimaan omien arvojensa (37 prosenttia) tai sääntöjen ja normien (21 prosenttia) vastaisesti kuin vanhustenhuollon työntekijöistä. Eettistä kuormitusta kokevat keskimääräistä enemmän myös muun muassa sairaanhoitajat, lastenhoitajat ja lastentarhanopettajat ja sosiaalityöntekijät, joista 18–23 prosenttia joutuu vähintään viikoittain toimimaan omien arvojensa vastaisesti.
Tutkimuksen mukaan eettinen kuormitus oli yhteydessä myös työntekijöiden aikomuksiin vaihtaa työnantajaa. Kuormittuneista vastaajista noin 60 prosenttia oli harkinnut työnantajan vaihtamista, kun muista työntekijöistä työpaikan vaihtoa mietti noin 40 prosenttia vastanneista.
