Soten kaatuminen lisää kuntien taloustuskaa – Heinolan Parkkonen: ”Valtionosuuksia leikattu toteutumattomilla uudistuksilla perustellen, nyt käteen jäi vain rajoituslaki”
Kuva: Ville Miettinen
Kun on ollut talkoissa mukana vajaat 15 vuotta, ensimmäinen kommentti uusimman uudistusyrityksen kaatumiseen on ”joko taas”.
Näin kuvailee tunnelmiaan sote-uudistuksen lässähtämisen johdosta Heinolan kaupunginjohtaja Jari Parkkonen.
– Hirvittävän paljon tehty töitä palvelujen kehittämisen eteen pitkällä juoksulla, sanoo maakuntajohtajanakin toiminut Parkkonen.
Nyt hänen mukaansa nyt on näköpiirissä paljon asioita, joita on erittäin hankala ratkaista nykyisellä rakenteella 2020-luvulla.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Kestävyyspohja on iso kysymys. Käsittääkseni kaksi edellistä hallitusta ovat tehneet kuntien valtionosuuksiin aika isoja leikkauksia perusteena tehtävät uudistukset, joita ei ole toteutettu.
Näin on Parkkosen mukaan aiheutettu tilanne, jossa kuntien valtionosuuksien kehittäminen ei vastaa todellista tilannetta joka on synnytetty, koska koko ajan julkinen keskustelu on ollut sitä, että tulee uudistus.
– Tämä tarkoittaa kunnille aika haasteellista tilannetta 2020-luvulla: miten pystytään vastamaan palvelutarpeeseen, jonka eduskunta asettaa ilman että antaa meille rahoitusta.
”Kunnat odottaneet vajaat 10 vuotta”
Parkkosen mukaan 2020-luvulla jopa 250 kuntaa on erittäin haasteellisessa tilanteessa, johon on ajauduttu päättämättömyyden ja kuntien valtionosuuksien leikkaamisen kautta.
– Käytännössä kuntien täytyy pyrkiä ratkaisemaan asioita, Parkkonen näkee.
– Vajaat 10 vuotta on oltu tilanteessa, jossa kunnat ovat joutuneet odottamaan koko ajan, mitä maan hallitukset päättävät. Niin Kataisen vahvan peruskunnan uudistuksen kuin nykyisen hallituksen maakuntauudistuksen näkökulmasta moni asia on tavallaan alistettu näille uudistuksille. Kun ne eivät ole toteutuneet, kuntien on ruvettava tekemään ratkaisuja.
Merkittävä pulma on Parkkosen mukaan Sipilän hallituksen säätämässä rajoituslaissa, joka rajoittaa kuntien toimia sote-sektorilla. Laki säädettiin ulkoistuksien ja suurten investointien hillitsemiseksi sillä aikaa, kun sote-uudistusta ja maakuntien syntymistä oli määrä odottaa.
Vuodenvaihteessa lain voimassaoloa jatkettiin vuoden 2022 loppuun asti.
Valtiolta tarvittaisiin todella nopeasti näkemys, mikä on rajoituslain suhde kuntien toimivaltaan, sillä kunnilla on velvollisuus tuottaa palveluja ja lähiaikoina on pakko tehdä isojakin ratkaisuja, Parkkonen muistuttaa.
– Tästä hallitustaipaleesta jää konkreettisesti käsiin rajoituslaki, joka rajoittaa kuntien mahdollisuuksia ilman että on rakenteellisia ratkaisuja, miten asioita tehdään
– 2020-luvulla kuntien rahoituspohja tulee tämän uudistuksen kaatumisen jälkeen olemaan erittäin haasteellinen, jopa pettämään, Parkkonen arvioi.
”Keskustelu palveluiden tuottamisesta avattava”
Kehittämispäällikkö Sanna Lehtonen Kuntaliiton talousyksiköstä pitää Parkkosen esiin nostamia ongelmia tärkeinä ja on samaa mieltä tilanteen vakavuudesta.
Rahoituspohjan heikkeneminen on nähtävissä jo helmikuussa julkaistuissa kuntien tilinpäätösarvioissa vuodelta 2018, Lehtonen muistuttaa.
Helmikuun alussa julkaistujen tilinpäätösten ennakkotietojen mukaan kaksi kolmesta kunnasta teki negatiivisen tuloksen.
Sote-maakuntauudistuksen odotettiin tuovan helpotusta kuntien taloudenpitoon. Esimerkiksi Etelä-Karjalassa, jossa sote-palvelut on jo järjestetty maakunnan tasolla, pahoissa talousvaikeuksissa olevat kunnat odottivat helpotusta maakuntauudistuksen muista, työllisyyttä ja elinvoimaa tukeviksi aiotuista, osista, kertoi maakuntauudistuksen muutosjohtaja Aija Tuimala helmikuun Kuntalehdessä.
Etelä-Karjalan kuntien sopeutustarvetta arvioinut konsulttiyritys Perlacon Oy arvioi joulukuussa, että alueen kuntien tilanne pahenee, mikäli sote- ja maakuntauudistus ei toteudu.
Sanna Lehtonen muistuttaa, että myös kuntien eriytyminen on kiihtynyt, mikä näkyy tilinpäätösarvioista.
– Hyvillä menee entistä paremmin ja palvelujen laatuun voidaan panostaa. Tämä näkyy esimerkiksi varhaiskasvatuksen maksuttomuudella. Samaan aikaan iso osa kunnista menee talouden näkökulmasta toiseen suuntaan. Toiminnan ja investointien rahavirta heikkenee ja kustannusten hillintä ei tahdo tuottaa tulosta.
– Valtionosuusleikkaukset on ehdottomasti lopetettava, jotta kansalaisten yhtäläiset oikeudet palveluihin voidaan turvata jatkossakin. Lisäksi vihdoin on aika avata avoin keskustelu siitä, mitä palveluja julkisin varoin jatkossa tuotetaan ja onko kaikkien kuntien vastuulla samojen palvelujen järjestäminen kunnan koosta, väestökehityksestä ja esimerkiksi tulopohjasta riippumatta, Lehtonen sanoo.
Kaikki kunnat eivät mene samaan sapluunaan
Myös Kauhajoen kaupunginjohtaja Linda Leinonen on samoilla linjoilla Parkkosen kanssa. Kauhajoen taloustilanne on jo nyt tiukka, erityisesti sote-kulujen takia.
Parkkosen tavoin Leinonen ihmettelee soten rajoituslakia.
– Samaan aikaan puhutaan että vapautetaan kilpailulle ja yksityiselle puolelle, mutta sitten kuitenkin lyödään suitset.
Leinon arvioi, että tietyllä tavalla on unohtunut se, että kunnat kuitenkin pystyvät tekemään kullekin alueelle sopivia ratkaisuja myös itse itsenäisesti.
– Meillä on itsehallinto, jota kuitenkin on aika radikaalisti rajoitettu tällä lailla.
Leinosen mukaan kaatuneessa uudistuksessa oli perustavanlaatuinen ongelma se, että ajateltiin että koko Suomi menee samanlaiseen muottiin.
– Kunnallisessa itsehallinnossa on se hienous, että kukin kunta tekee itse omia ratkaisuja, jotka sopivat siihen toimintaympäristöön, jossa se kunta on, ja sen toimintaympäristöön: miten hajallaan väestö on kunnan alueella, minkä ikäinen asujaimisto on, mikä on sairastavuus.
– Olemme tehneet ratkaisuja sen perusteella, mikä se toimintaympäristö on. mutta me kaikki emme mene samanlaiseen muottiin. Se on ollut tämänkin uudistuksen yksi ongelmakohta: ajatellaan että sama sapluuna menee kaikkialle.
SoTessa on palattava alkuperäisiin tavoitteisiin: Terveyserojen kaventamiseen ja Perusterveydenhuollon parempaan saatavuuteen, jotta jonot terveyskeskuksissa poistuvat. Tähän tarvitaan lääkäreitä, hoitajia ja sosiaalialan työntekijöitä. Hoivaa ja huolenpitoa arkielämän eri vaiheissa. Kyllä jämpti on niin.